Lisäänpä omankin valitusvirteni yksinäisyydestä muiden joukkoon. Ehkäpä joku saa siitä positiivista energiaa huomaten, että jollakin muulla on vielä ankeampaa. Itse olen tottunut olemaan odottamatta mitään positiivisia palautteita joten en pahastu jos joku teini dissaa minut maan rakoon ihan vaan huvin vuoksi.
Olen nyt 26-vuotias mies ja viimeisimmän ystävyydeksi käsittämäni suhteen omasin joskus 12-vuotiaana (rakkaussuhteesta nyt puhumattakaan). Siitä lähtien enemmän tai vähemmän kaikki ns. "ystävät" ovat olleet pelkkiä moikkailututtuja tai he ovat halunneet hyötyä minusta jotenkin. Nyt sitten neppailen yksikseni yksiössäni toivoen, että tämä kurja kesäloma loppuisi ja että saisi edes jotain muuta ajateltavaa töiden alkaessa. Sitä vaan välillä ihmettelee, että miksi musta ei välitetä. Olenko sitten ihmisille töykeä, vastenmielinen vai muuten vain tyhmää seuraa? En käsittääkseni - olen ainoastaan hieman erilainen (ilmeisesti) kuin muut. Suurin syy on varmaan ulkonäkötekijä: omasta mielestäni en ole "ruma" mutta varmaan aika monen muun mielestä olen tutustumisen kannalta varmaankin liian epätavallisen näköinen ja oloinen. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, olen varsin siisti, keskimääräistä atleettisempi, korkeasti koulutettu enkä todellakaan ole missään mielessä vammainen. Pienetkin erilaisuuden tekijät kuitenkin riittävät saamaan ihmiset karttamaan seuraani. Se kertoo jotakin nykypäivän pinnallisista asenteista (mene ja tiedä) ja ehkä myös suomalaisista itsestään, sillä ainoat tuttuni, joita näen hyvin harvoin, ovat ulkomaalaisia (venäläinen, palestiinalainen, australialainen). Heillä ei ainakaan ole ollut mitään ulkonäkörasistisia ennakkoluuloja vaan voin olla oma itseni heidän seurassaan. Heillä vain on omat tyttöystävänsä/vaimonsa eikä heiltä liikene kaikkea aikaa tutuille, mikä on varsin ymmärrettävää.
Mutta joo, ennen kuin tämä menee liian katkeraksi niin on parasta lopettaa ja pistää hymiö perään :). Toivon kuitenkin kaikkea hyvää teille yksinäisille, onnea sekä jaksamista kovassa elämän koulussa.
Olen nyt 26-vuotias mies ja viimeisimmän ystävyydeksi käsittämäni suhteen omasin joskus 12-vuotiaana (rakkaussuhteesta nyt puhumattakaan). Siitä lähtien enemmän tai vähemmän kaikki ns. "ystävät" ovat olleet pelkkiä moikkailututtuja tai he ovat halunneet hyötyä minusta jotenkin. Nyt sitten neppailen yksikseni yksiössäni toivoen, että tämä kurja kesäloma loppuisi ja että saisi edes jotain muuta ajateltavaa töiden alkaessa. Sitä vaan välillä ihmettelee, että miksi musta ei välitetä. Olenko sitten ihmisille töykeä, vastenmielinen vai muuten vain tyhmää seuraa? En käsittääkseni - olen ainoastaan hieman erilainen (ilmeisesti) kuin muut. Suurin syy on varmaan ulkonäkötekijä: omasta mielestäni en ole "ruma" mutta varmaan aika monen muun mielestä olen tutustumisen kannalta varmaankin liian epätavallisen näköinen ja oloinen. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, olen varsin siisti, keskimääräistä atleettisempi, korkeasti koulutettu enkä todellakaan ole missään mielessä vammainen. Pienetkin erilaisuuden tekijät kuitenkin riittävät saamaan ihmiset karttamaan seuraani. Se kertoo jotakin nykypäivän pinnallisista asenteista (mene ja tiedä) ja ehkä myös suomalaisista itsestään, sillä ainoat tuttuni, joita näen hyvin harvoin, ovat ulkomaalaisia (venäläinen, palestiinalainen, australialainen). Heillä ei ainakaan ole ollut mitään ulkonäkörasistisia ennakkoluuloja vaan voin olla oma itseni heidän seurassaan. Heillä vain on omat tyttöystävänsä/vaimonsa eikä heiltä liikene kaikkea aikaa tutuille, mikä on varsin ymmärrettävää.
Mutta joo, ennen kuin tämä menee liian katkeraksi niin on parasta lopettaa ja pistää hymiö perään :). Toivon kuitenkin kaikkea hyvää teille yksinäisille, onnea sekä jaksamista kovassa elämän koulussa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Olen nyt 26-vuotias mies ja viimeisimmän ystävyydeksi käsittämäni suhteen omasin joskus 12-vuotiaana (rakkaussuhteesta nyt puhumattakaan)"
Teidän ei tarvitse kantaa huolta asiasta. Kenelläkään ei ole rakkaussuhdetta noin nuorena.
"Siitä lähtien enemmän tai vähemmän kaikki ns. "ystävät" ovat olleet pelkkiä moikkailututtuja tai he ovat halunneet hyötyä minusta jotenkin."
Miksette aidosti kunnioittaneet ystäviäsi ystävinä ja miksi annoitte käytää itseänne hyväksi ?
"Nyt sitten neppailen yksikseni yksiössäni toivoen, että tämä kurja kesäloma loppuisi ja että saisi edes jotain muuta ajateltavaa töiden alkaessa."
Miksette mene mummonne luoksi piristääksenne häntä ?
"Sitä vaan välillä ihmettelee, että miksi musta ei välitetä."
Eikö teidän olisi syytä pitää itsestänne ensin ?
"Olenko sitten ihmisille töykeä, vastenmielinen vai muuten vain tyhmää seuraa?"
Miksi siis olette ?
"En käsittääkseni - olen ainoastaan hieman erilainen (ilmeisesti) kuin muut."
Niinkuin jokainen meistä.
"Suurin syy on varmaan ulkonäkötekijä: omasta mielestäni en ole "ruma" mutta varmaan aika monen muun mielestä olen tutustumisen kannalta varmaankin liian epätavallisen näköinen ja oloinen."
Hyväksykää ulkonäkönne.
"Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, olen varsin siisti, keskimääräistä atleettisempi, korkeasti koulutettu enkä todellakaan ole missään mielessä vammainen."
Miksei vammaiset voisi saada kumppania ?
"Pienetkin erilaisuuden tekijät kuitenkin riittävät saamaan ihmiset karttamaan seuraani."
Miksi keskitytte vain heikkouksiinne ?
"Se kertoo jotakin nykypäivän pinnallisista asenteista (mene ja tiedä) ja ehkä myös suomalaisista itsestään, sillä ainoat tuttuni, joita näen hyvin harvoin, ovat ulkomaalaisia (venäläinen, palestiinalainen, australialainen). Heillä ei ainakaan ole ollut mitään ulkonäkörasistisia ennakkoluuloja vaan voin olla oma itseni heidän seurassaan. Heillä vain on omat tyttöystävänsä/vaimonsa eikä heiltä liikene kaikkea aikaa tutuille, mikä on varsin ymmärrettävää."
Miksi teidän pitäiskään välittää rasistista Suomijunteista ?
"Toivon kuitenkin kaikkea hyvää teille yksinäisille, onnea sekä jaksamista kovassa elämän koulussa."
Niin minäkin teille.
"Teidän ei tarvitse kantaa huolta asiasta. Kenelläkään ei ole rakkaussuhdetta noin nuorena."
Viittasinkin lähinnä nykytilanteeseen. Kaikki tuntemani ihmiset ovat jo naimisissa tai kovaa vauhtia menossa naimisiin.
"Miksette aidosti kunnioittaneet ystäviäsi ystävinä ja miksi annoitte käytää itseänne hyväksi ?"
Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Olen vissiin sen verran hyväuskoinen: annoin kerran ex-linnakundille vitosen koska hän vain pyysi nätisti?!?
"Miksette mene mummonne luoksi piristääksenne häntä ?"
Hän on kuollut kuten myös moni muukin lähiomaiseni .
"Eikö teidän olisi syytä pitää itsestänne ensin ?"
Siinä on ihan hyvä pointti. Yritän vain "sopeutua joukkoon" ja olla kuten muutkin.
"Miksi keskitytte vain heikkouksiinne ? "
Hyvä pointti. Kun sitä on kaltoin kohdeltu tulee helposti vain negatiivisia asioita mieleen itsestä. Pitää yrittää vain paremmin ja enemmän...
"Eikö teidän olisi syytä pitää itsestänne ensin ?"
Kyllä varmaankin.
"Miksi teidän pitäiskään välittää rasistista Suomijunteista ? "
Sanopa muuta. Suomi on kuitenkin toisaalta ihan kiva maa. Ei viitsisi poiskaan ihan heti muuttaa.
"Niin minäkin teille."
Kiitos vastauksestasi.
helpommin sanottu kuin tehty. Asiat ei muutu sormia napsauttamalla.
Kiitos valitusvirrestä.Se sai minut ainakin tuntemaan positiivisia tunteita (vaikken tietysti toivo mitään huonoa kenellekkään).On vain niin tuskallista jos ei saa olla oma itsensä ja se on hyvin tuttua mulle.En haluaisi dissata ihmisiäkään,mutta on tässä aika usein tuntenut itsensä huonoksi ja oudoksi..erilaisuutta ei katsota hyvällä..minulla on useita lyhyitä tuttavuuksia ja sekös vasta masentaa..en kai ole kovin rumakaan,mutta jostain syystä seurani ei kelpaa ja taas toisaalta en jaksa itsekkään pinnallisia ihmisiä.Olen tullut siihen lopputulokseen,että olen onnellisempi yksin kuin hyljeksittynä joukossa.