hei, haluasin kysyä ja kertoa seuraavaa. teen työtäni nykyään noin 10h/päivä. Joskus jopa viikonloppusin. Työ on vaativaa ja vastuullista.
en pääse työstäni päivän jälkeen irti. Olen kokoajan vähän jännittynyt. Huomaan että hermostun tosi helpolla ja voin huutaa lapsillekkin helposti. Olen muutaman kerran joutunut tässä selittämään tekemisiäni ja huomaan itsekkin selittäessa että puhetta tulee liikaa ja asia katoaa. En pysty enää pitämään itseäni ryhdissä ja kasassa. En nykyään kestä stressiä enkä minkään sortin vastoinkäymisiä ja painetta. Otan nokkiini tosi helposti ja puhun sujuvati jopa paskaa.
Tänään ison firman johtaja soitti ja huomasin puhuessani kuinka ääneni värisi ja en ollut mitenkään uskottava. Puhelu oli pitkä ja huomasin puhelun jälkeen että naamani oli ihan punainen ja kainalot märät. Puhelun jälkeen meni 5min. ja mun tuli huono ja väsynyt olo. Häpesin itseäni ja teki mieli soittaa perään ja kertoa että en tiedä mikä minun tuli.
Olen aina ollut tunnollinen ja tarkka omissa tekemisissä. En kestä yhtään kritiikkiä tai huonoa arvostelua. Lisäksi yksi laskutus asia tässä taannoin oli hieman pielessä ja siitäki meni jopa yöunet muutamaksi päiväksi. Asia sai jo niin suuria mittasuhteita että jopa pelästyin itseäni.
Yleinen olotila on ahdistunut, jännittynyt ja hieman pelokas.
Mitä tämä on? neuvokaa!
Lääkäriin en haluaisi mennä enkä pillereitten voimalla pakertaa.
Kiitos kun jaksoitte lukea.
en pääse työstäni päivän jälkeen irti. Olen kokoajan vähän jännittynyt. Huomaan että hermostun tosi helpolla ja voin huutaa lapsillekkin helposti. Olen muutaman kerran joutunut tässä selittämään tekemisiäni ja huomaan itsekkin selittäessa että puhetta tulee liikaa ja asia katoaa. En pysty enää pitämään itseäni ryhdissä ja kasassa. En nykyään kestä stressiä enkä minkään sortin vastoinkäymisiä ja painetta. Otan nokkiini tosi helposti ja puhun sujuvati jopa paskaa.
Tänään ison firman johtaja soitti ja huomasin puhuessani kuinka ääneni värisi ja en ollut mitenkään uskottava. Puhelu oli pitkä ja huomasin puhelun jälkeen että naamani oli ihan punainen ja kainalot märät. Puhelun jälkeen meni 5min. ja mun tuli huono ja väsynyt olo. Häpesin itseäni ja teki mieli soittaa perään ja kertoa että en tiedä mikä minun tuli.
Olen aina ollut tunnollinen ja tarkka omissa tekemisissä. En kestä yhtään kritiikkiä tai huonoa arvostelua. Lisäksi yksi laskutus asia tässä taannoin oli hieman pielessä ja siitäki meni jopa yöunet muutamaksi päiväksi. Asia sai jo niin suuria mittasuhteita että jopa pelästyin itseäni.
Yleinen olotila on ahdistunut, jännittynyt ja hieman pelokas.
Mitä tämä on? neuvokaa!
Lääkäriin en haluaisi mennä enkä pillereitten voimalla pakertaa.
Kiitos kun jaksoitte lukea.
Vastaukset 9
Vanhimmat
välillä kun mietin(niinkuin nytkin) työasoita tulee yhtääkkiä sellainen paniikki olo, että muistinko sen ja laitonko sen jne...tai jopa muistelen tekemiäni virheitä enkä anna itselleni anteeksi. En pysty katsomaan eteenpäin. Ryven epätoivossa ja itsesäälissä.
Itse olen myös yrittäjä ja teen pitkää päivää. Ahdistus alkoi minullakin ja tuntui että pelot ja kuvittelukin astui peliin todella voimakkaasti. Mielialat vaihtelivat kovasti, mutta yleisin oire oli jatkuva ahdistuneisuus, huolehtivaisuus ja ylireagoinnit ja pelästymiset asioihin.
Soitin Mehiläiseen javarasin ajan yksityiseltä psykiatrilta joka totesi minulla olevan yleistynyt ahdistuneissushäiriö.
http://www.introspekt.fi/artikkelit/ahdistun.html
Käytyäni kahdesti tunnin palaverissa psykiatri määräsi minulle Cipralex SSRI-lääkekuurin. En ikinä aikaisemmin ole hyväksynyt juuri minkään sortin lääkkeitä ja kuurin aloittaminen olikin hankalaa. Aloitin kuitenkin kuurin ja voin sanoa olevani todella tyytyväinen.
Lääkäri kertoi minulle että jatkuva stressi aiheuttaa serotoniinin vajausta aivoissa ja lääke palauttaa normaalin serotoniini tason, jonka stressi on polttanut pois. Eli kyseessä on niinkuin palovamma aivoissa joka pitää parantaa.
Lääkekuurin aikana serotoniinituotanto palautuu ja oireet helpottavat ja jopa poistuvat? Toivottabasti kokonaan?
Lääke ei ole muuttanut minua mitenkään ihmisenä ja mitään sivuoireita ei ole ollut. Näillä keskustelupalstoilla saa usein lukea toinen toistaan kauheampia tarinoita jotka eivät minun kohdalla onneksi pidä paikkaansa.
Lääkekuurin aikana ajattelee asioita paljon kevyemmin ja jotenkin osaa suhtautua asioihin niiden oikealla painolla ja jopa nauraa itselle. Ylireagoimiset ja muu kimpoilu vähenee. On myös todettu yleistyneen ahdistuneisuushäiriön olevan tunnollisten ja normaalia älykkäämpien ihmisten tauti?
Mielestäni sinun olisi hyvä käydä ainakin puhumassa asiasta hyvän psykiatrin kanssa. Leimautumista on turha pelätä. Tuntuuhan nämä kallonkutistajat olevan jonkinlainen muoti-ilmiö näinä perversseinä nousukauden aikoina kun mikään ei riitä kenellekään ;)
vastauksestasi. Pakko kai se on soittaa ja hoitaa itsensä kuntoon. Hammaslääkärikin muuten sanoi viimeksi, ettei ole kenelläkään nähnyt näin kireitä poskilihaksia. Päästä kun se painoi muutamasta kohtaa, meinas hei taju lähteä.
Nyt täytyy tämä viulu virittää uudestaan
Kiitti sulle
Elimistösi huutaa apua ja kaipaa lepoa.
Yrittäjänä elämä on työtä kaiken aikaa,työstä irrottautuminen on vaikeaa, lomat lyhyitä ja näin koko keho ja elimistö ylikuormittuu. On löydettävä vastapaino eli rauhoittuminen eli lepotila. Se ei toteudu pelkillä sanoilla, tarvitaan tekoja.Mitä ne kohdallasi olisivat?
Tuossa tilassa ja noilla oireilla kannustan myös hakemaan apua. On hyvä muistaa myös se, kun tilanne rauhoittuu ja oireet lievittyvät oman itsensä hoitaminen on lääkityksen luonnollinen jatke.
olen kova liikkumaan, olen liikkunut aina ja huomannut että "endorfiinihumala" juoksun jälkeen saa rauhaisan olon hetkeksi. Ennen riitti 45min juoksua nykyään 90min ja sama olo. Juoksustakin on mennyt ilo. Se on pakonomaista. Aikasemmiin vielä saatoin juoda päälle pullon kosanderia, joten sitten vasta olikin kovin rento olo. Viina oli huono lääke sen huomasin pian.
Nukkuminen on viturallaan ja uutta harrastusta tekisi mieli. Ei vaan saa mitään aikaiseksi. Aivoit käyvät ylikierroksilla ja olen vaimon mukaan hermokimppu.
Olen jo tosissani miettinyt yritystoimintani alasajoa tai myymistä. Olen tosissani huolisani itsestäni. Lomaa olisi pakko yrittää pitää.
"On myös todettu yleistyneen ahdistuneisuushäiriön olevan tunnollisten ja normaalia älykkäämpien ihmisten tauti?"
Kyllä yrittäjillä on sitten vaikeaa, toisin se on meillä tyhmillä palkansaajilla, ei varmaan huoleen häivääkään, ja höh!
Kerroit,että liikut, juokset jne. Se on ihan ok, kun sen tekee kehoa kuunnellen, nauttien. Onko liikunnastakin tullut suorite? Aktiivisen kierrokset nousevat entisestään?
Jatkuva aktiiviteetti ajatusten ja toiminnan tasolla katkeaa silloin liikunnan avulla vain hetkellisesti. Pysyvämmän rauhoittumisjärjestelmän toimimiseen tarvitaan kohdallasi jotain muuta.Päinvastaista.
Oletko ajatellut mitä pysähtyminen kohdallasi olisi? Olisiko se pelkkä päivittäinen oleminen kohdallasi mitä? 10- 15 min?
Keinoja siihen on olemassa. Ohjattu rentoutuminen.Itsehoitoäänitteet.Säännöllinen kehon huolto, perinteinen hieronta esimerkiksi ja yleensäkin kehonhoidot.
Fysiologian professorin viimeisin tutkimusalue kertoo siitä kuinka ollaan unohdettu edellämainitut yksinkertaiset rauhottumiskeinot.Keho tuottaa näillä em. keinoilla rauhottumiseen tarvittavia hormoneja, mm. mainitsemaasi endorfiiniä.
Et ole ainoa, tässä yhteiskunnassa ahdistuksella on nousujohteinen suunta, koska vauhti on liian kova. Pää , joka kovasti tekisi, ei vain ei ole erillään siitä ruumiista, joka ei sopeudu tähän vauhtiin.
Ei tekstissä missään kohdassa viitattu siihen, että yrittäjät olisi älykkäämpiä kuin työntekijät... Mutta jos sisälukutaito on tuota tasoa niin sinulla varmaan on hyvin rennot oltavat...
Sitä voi alkaa parantamaan tietoisella tavalla. Ala opetella uskomaan itseesi ja riittävyyteesi. Etsi hyvät puolesi ja kirjoita ne lapulle ylös, jota luet sitten aina välillä.
vaikutat aika tosikolta, itselleen voi joskus naurahtaakin...se helpottaa.
Juttele jonkun ammatti-ihmisen kanssa , se voi helpottaa sun tilannetta ja opit suhtautumaan hieman iisimmin kaikkeen.