hakee sitä mitä ei tarvitse. Ihan lyhyesti, en voi olla intohimoni kohteen kanssa, joten tunteet lentelee sitten muissa maailmoissa...ja käyttäydyn miten sattuu, en ole oma itseni.
Onneton rakkaus, miksi se ei voi kohdistua tiettyyn, vaan juuri siihen ken ei taida välittää. Hän ei vaan lähde ajatuksista, intohimoisesti häntä ajattelen...
Onneton rakkaus, miksi se ei voi kohdistua tiettyyn, vaan juuri siihen ken ei taida välittää. Hän ei vaan lähde ajatuksista, intohimoisesti häntä ajattelen...
Vastaukset 13
Vanhimmat
ettei hän piittaa sinusta?
Olen huomannut että se jonka oikeasti haluan.. niin se haluaa myös minut. Mutta eri asia että toteutuuko se. Oikea ajoitus ja rohkeus -niitä siinä tarvitaan.
mutta aavistan, hän on ainakin kiinnostunut...välillä on vain esteitä.
Tunneside on meidän välillä, se mitä haluaa kukin, on eri asia....onko intohimo vain mun ajatuksissa...olisiko sitä oikeasti kahden ihmisen lähellä. Kulun vain loppuun, väsyttää, en jaksa..olisi helpompi mennä jonnekin pois, unohtaa. hän todennäköisesti ihmettelee minua ja käytöstäni...tää on kuin jostain rakkaus draamasta, joka ei pääty onnellisesti.
ottaa selvää yhden toiminnan motiiveista, on se sen verran päätöntä.
Ei tässä mitään logiikkaa ole (toimii siis kuin hirvi) mutta yritystä täytyy olla. Kyseessä siis yksi miespuolinen otus jonka eläminen taitaa olla kaikille melkoinen mysteeri.
Asia erikseen että miten tämä muka onnistuu.
Ihmettelen todellakin käytöstäsi!
ei ole kenenkään helppo olla..
vaikka katson eteenpäin tai muualle. En halua vaikuttaa valintoihisi. On totta, että aiempi pelko ja epäonnistuminen vaikuttavat. Ei rakkautta oikeasti tarvitse ansaita.
rakkaus vain laskeutuu vain päällemme...se tulee vaan kysymättä :)..huokaus...haluan takaisin entisen minäni, johon hän ihastui...
Niin, olet todellakin muuttunut ja sitä ihmettelen. Niin olen itsekin, kenties kyynisemmäksi - surullista.
päivittäin, tiedät varmaan syynkin, vaan ei johdu sinusta...ei saa kyynistyä, tunteita pitää näyttää, vaikka ei aina niin helppoa...
jos on saanut pienen hetken, pienen makupalan siitä, mitä voisi olla. Sen unohtaminen on vuosien työn takana.
tarvitseeko sitä unohtaakaan. Kaikki kokemukset kuuluu elämaan ja niistä me muodostumme...
Vaan se, että ei jostain syystä voi elää niin kuin haluaisi. Taidan pilata oman ja vähän muidenkin elämän...en nyt toisten, mutta omani. Haluaisin tuntea, kokea, olla lähellä, saada huomiota, hellyyttä....ja kaikki on nyt pannassa.
Eihän inminen ole luotu elämään niin...
on pakko unohtaa, jos kumpikaan ei ole vapaa. Eikä myöskään halua rikkoa mitään ehjää. Kuitenkin ajatuksissa on vain ja ainoastaan hän, jolloin elämä on puolittaista ja osittain tuskallista. odotan unohduksen tuomaa tunnottomuutta.
unohdan vähän kerrassaan, siedätyshoitoa hetki hetkeltä. Voin jo jopa hengittää normaalisti, puhua mukavia, olla oma itseni.
Ahdistun vaan, kun kiellän tunteeni, kaipuuni...en saa ajatella.