Hei!
Olen esikoista odottava vkolla 37 ja kävin äippäpolilla synnytystapa-arvioinnissa.
Eilen sitten minulle soitettiin vastauksesta ja sanottiin, että jos vauva syntyy vkolla 39 mennessä voidaan synnytystä yrittää alateitse, mutta tällöin vauva joutuu tekemään jonkun kiepahdusliikkeen. Muuten olisi sektio tiedossa.
Onko muilla moista "tuomiota" tullut? Itse haluaisin alateitse synnyttää. Nyt on kova pelko, että joudun sektioon. En vain halua leikkausta! Aika äippäpolille on vasta kun tulee tasan 39 viikkoa täyteen... pelottaa kuinka käy...
Olen esikoista odottava vkolla 37 ja kävin äippäpolilla synnytystapa-arvioinnissa.
Eilen sitten minulle soitettiin vastauksesta ja sanottiin, että jos vauva syntyy vkolla 39 mennessä voidaan synnytystä yrittää alateitse, mutta tällöin vauva joutuu tekemään jonkun kiepahdusliikkeen. Muuten olisi sektio tiedossa.
Onko muilla moista "tuomiota" tullut? Itse haluaisin alateitse synnyttää. Nyt on kova pelko, että joudun sektioon. En vain halua leikkausta! Aika äippäpolille on vasta kun tulee tasan 39 viikkoa täyteen... pelottaa kuinka käy...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Usein tuollaisen "tuomion" saa, jos vauva meinaa kasvaa liian suureksi suhteessa äidin lantioon. Eli jos syntyy ennen sitä ja sitä vkoa, niin mahtuu.
En tiedä onko sitten sellaisessa asennossa, että vain 39 viikkoinen mahtuu?
Sektio on myös ihan turvallinen,mutta ymmärrän kyllä pelkosi. Leikkauksissa on aina riskinsä, koska ne eivät ole niin luonnollisia.
Soitin äitipolille ja yritin kysellä asiaa tarkemmin. Sanoivat vain, että vauvan koko menee keskikäyrän hieman alapuolella, että jos syntyy viikon 39 mennessä alateitse voi synnytystä yrittää ja tosiaan sinunkin sanomasi äidin lantion ahtaus on syynä. Vauva on raivotarjonnassa. Muuta ei sitten kertonut vaikka kuinka yritin tiedustella. Aikaa lääkärille sentään aikaistivat parilla päivällä, että lääkäri kertoo sitten asiasta tarkemmin. Ihmetyttää tuo kiepahdusasiakin...
Kauhea epätietoisuus ja pelko. Luulisi, että kun asia koskee itseään ja vauvaa niin saisi tietoa tilanteesta. Eihän vauvaa saa väkisinkään tulemaan ennen viikkoa 39 eli leikkaukseen taitaa olla sitten meno :(
Mikä h..tti siinä sectiossa niin kamalaa oikein tuntuu kaikille olevan kun pelkäätte JOUTUVANNE siihen...tekisikö alatiesynnytys sinusta muka jotenkin paremman äidin?Kenelle? Ei varmasti lapsesi tai kukaan pidä sinua sen huonompana, vaikket olisikaan "saanut" synnyttää alateitse!
Ja normaalioloissa sectiosta toipuminen on ihan yhtä nopeaa ja kivutonta kuin alatiesynnytyksestä toipuminen...ja vaikka leikkaukseen sisältyy aina riskinsä, ovat omat riskinsä olemassa myös alatiesnnytyksessä.
No kyllähän se niin on, että jos vauva on ok kokoinen yms, niin on turvallisempaa synnyttää alakautta, ihan vauvan kannalta!! Ja kuulemani mukaan sektiosta toipuminen ei ole yhtä nopeaa ja kivutonta kuin alatiesynnytyksestä..
Ja sitäpaitsi alatiesynnytys on luonnollinen ja siksi paraneminen siitä on luultavasti myös nopeampaa. Enkä minä ainakaan haluaisi, että vatsaani leikellään!!
Toisin kuin sinä, en tuomitse ketään synnytystavan perusteella, sehän on naurettavaa! Tottakai on tilanteita, jolloin vauvan turvallisuuden kannalta pitää tehdä sektio tai äiti ei missään nimessä halua synnyttää alakautta, eikä siinä mitään. Itse en ainakaan HALUAISI sektioon, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että ajattelisin olevani huono äiti tms.. Tottakai toki kaikki tehdään vauvan turvallisuuden kannalta sopivalla tavalla, oli se sitten sektio tai alatiesynnytys.
Tuomitsinko minä jonkun synnytystavan perusteella? En.
En vaan käsitä, miksi niin monet sectioäidit tuntevat jonkinasteista syyllisyyttä ja alemmuutta siitä, etteivät ole SAANEET synnyttää alateitse....ja yleisesti tuntuu olevan valloillaan käsitys, että sectioon JOUDUTAAN ja siitä (sectiosta) pitää erikseen olla jotain mieltä....eihän kukaan kysy mielipidettä alatiesynnytyksestäkään, että millä mielin siihen olet menossa....
Sectiosta toipuminen kyllä vie enemmän aikaa kuin alatiesynnytyksestä. Section jälkeen äiti saattaa kokea suuren pettymyksen, kun ensimmäinen päivä meneekin petissä ja vauvaa pystyy hoitelemaan vasta 1. tai 2. päivänä oman voinnin mukaan. Synnytystavasta riippumatta äidit ovat hyviä äitejä, kannattaa vain ottaa huomioon, että section jälkeen tolpilleen pääsee hitaammin. Voihan kyllä olla, että alatiesynnytyskin on ollut niin rankka kokemus, että vauhtiin ei heti pääse.
Kuvitteleeko joku oikeasti, että voi nousta sängystä ja hoitaa vauvaansa heti leikkauspäivänä..?? Ei tule sitäkään pettymystä, kun asennoituu oikein ja ottaa reaaliteetit huomioon - eihän muidenkaan leikkausten jälkeen saa leikkauspäivänä nousta heti ylös...
Nää on kyllä aivan mainioita nää "kuulemani mukaan".
Näillä palstoilla kun olen harvemmin taas lukenut sellaisen kirjoittelijan moitteita sektiosta, joka on kummankin synnytystavan kokenut. Itse asiassa en muista yhtään sellasta juttua joka olis sanonut että sektiosta toipuis huonommin kuin alatiesynnytyksestä.
oikeasti kokenut kummankin synnytystavan ja puhut oikeasti kokemuksen syvällä rintaäänellä? Epäilen.
alkaa tätä v####n "hyvä äiti" vetään joka helvetin keskusteluun. Varmaan kohta jo paskomistapakin kertoo onko hyvä äiti.
Voi pyhäpäivä sentään.
Jotkut katsos ihan oikeesti pelkää, siis PELKÄÄ leikkausta, tehtiin se sit vaikka jalkaan.
Mee kuule "hyvä"ihminen hoitoon ku viel kerkiit tai laita ainakin se masiinas kiii!!!
Lueskelin kirjoituksia, joita viestiini on vastattu.
Haluaisin sanoa, että ei se alatiesynnytys tai sektio ole riippuvainen, että olisi huono äiti! Sen takia en leikkausta pelkää.
Itselläni leikattiin umppari yläasteiässä, joka ehti puhjeta ennen leikkausta. Siltikin tuo leikkaus on pieni sektioon verrattuna. Kammona jäi tuskallinen haava, joka tulehtui ja märki. Söin siihen 2 antibioottikuuria ennen kuin tilanne normalisoitui. Olin melkein 2 viikkoa sairaalassa. Toinen syy sektiopelkoon on, että pelkään piikkejä. Paniikkihäiriönikään ei varmasti sektiossa ole hyvä asia. Kuitenkin se hereillä tehdään.
Onneksi mies on rauhoitellut minua asian suhteen ja lisätieto saamme asiasta 9 päivän päästä :)
sinulle joka tapauksessa, kävi miten kävi! Tsemppiä paljon sinne ja tulethan sitten kertomaan, mikä oli "tuomio" :) Hyvää loppuodotusta!
Tulen varmasti kertomaan, kun vaavin olen tavalla tai toisella syliini saanut, minkä synnytys "tuomion" loppujen lopuksi sain :) Mukavaa ja rentouttavaa kesän jatkoa sinullekin :)
mutta toipuminen kyllä. Kuukauden piina. Alkupäivät huh, huh. Mielummin synnytän alakautta ilman kipulääkkeitäkin.
Tänään käyty lääkärin puheilla äitipolilla. Oli eri lääkäri taas, kun viimeksi ja hänkin teki sisätutkimuksen käsikopelolla mitenkä ne mun lantioluut ovat.
Sanoi sen jälkeen, että lantiokuvissa mulla oli näkynyt poikkeuksellisen muotoiset luut ja kaksi muutakin lääkäriä oli kuvia katsoneet. Mittaustuloksiksi oli tullut tästä syystä kaksi eri lukemaa. Myöskin häntäluuni on suora vaikka kuuluisi olla kuperahko. Häntäluu kuitenkin joustaa, joten siitä ei tarvitse olla huolissaan.
Jatkoi, että hän on sitä mieltä, että yritetään silti alatiesynnytystä, koska käsikopelolla tunnustellen mun luissa ei ole poikkeamaa!!! Jos synnytys sitten jää junttaamaan paikoilleen yritetään imukupilla tai leikkauksella synnytys suorittamaan loppuun!!!
Tässä sitten näköjään ollaan jotain helevetin koekaniineita, et katsotaan mitä tuleman pitää. Tietystikkään synnytyksen kulkua ei voi ennalta suunnitella, mutta miten noilla lääkäreillä on ihan eri näkemyksiä asiasta?!?
On koko päivän ollut moisesta "tuomiosta" pahamieli, kun tuntuu et saa ihmistä pompottaa miten haluavat.
Antoi seuraavan ajan 2 päivää ennen laskettua aikaa eli ens viikon keskiviikoksi vaikka sanoi, että antaa synnytyksen edetä luonnostaan. En vaan tajuu, et miksi sinne taas silti pitää mennä. Onko kellään mielipidettä asiastani pitäiskö mun vaan katsoa mitä aika tuo tullessaan vai ottaa yhteyttä johonkin yksityiseen lääkäriin?
Kiva kun jaksoit tulla kertomaan kuulumisia, oon jo ootellu jonkun aikaa millon sua näkyy :D
Ihan oman mielenrauhan vuoksi voit tietysti käydä kysymässä yksityislääkärin mielipidettä. Vaikka toisaalta, kaikkihan voi kuitenkin mennä ihan hyvin vaikka lähtisit alakautta synnyttämistä kokeilemaan. Miten sulla itselläsi on helpointa mielenrauhan kannalta loppuaika olla, odotatko mitä tuleman pitää vai vaikutatko itse asiaan (tai yrität vaikuttaa) menemällä yksärille. Toivottavasti kaikki kääntyy lopulta parhain päin!!
Seuraavia kuulumisia odotellen :))
Lupailin ilmoitella, että miten asia etenee :) tämmöistä siis viime käynnin jälkeen tuli selville.
Lantioni ei ole ahdas vaan oudon muotoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että alatiesynnytyksessä saattaa kääntää vauvan väärään asentoon elikkä pois raivotarjonnasta.
Kuitenkin haluavat minun yrittävän alatiesynnytystä jos se onnistuisi, että jatkossa jos lisää perheenlisäystä haluamme niin tietävät synnytystavan. Synnytystapana on leikkaukseen ja alatiesynnytykseen molempiin 50% mahdollisuus elikkä eivät tiedä miten käy. Ensi perjantaille on aika taas äitipolilla ja silloin kuulemma keskustellaan jatkosta, että lähdetäänkö sittenkin leikkaamaan. Silloin on viikkoja täynnä tasan 41.
Lääkäri kuitenkin sanoi, että arvelee vauvan tulleen jo seuraavaa käyntiaikaa, koska viikossa on kohdunkaula pehmeä, synnytyskanavaa 2 cm jäljellä, mutta silti kohdun kaula on sormelle auki ja pääsi kuulemma vauvan päätä "kutittelemaan".
Sain varmistettua sen, että jos leikkaukseen joudun niin saan nukutuksen paniikkihäiriön takia ja haavan tulehtuminen on kuulemma harvinaista. Eli ei pitäisi parantumisen olla niin rankkaa kuin umpparileikkauksessani...
Tässä nyt odotellaan ja laskettuaikakin tänään oisi, mutta eipä tänään kuitenkaan taida vielä pois haluta :)