oikeasti.. Olimme ja olemme yhä jollain selittämättömällä tasolla läheisiä
toisillemme. Joskus tuntui, että puhuessasi kukaan ei ymmärtänyt sinua.
Minä luullakseni ymmärsin. Ymmärsin, että puhuit minulle vihjailemalla..
Halusit selvittää minulle jotain asioita, niin vihjasit niistä yleisesti... :)
Sanoisin sinua aika rohkeaksi! (...tilanteet huomioon ottaen)
Kaikki oli ristiriitaista. Ymmärrän nyt, että ajatuksesi eivät olleen vähiten
ristiriitaisia. Et itsekään tiennyt aina, mitä sinun kannattaisi tehdä. Sinun
tunteesikin varmaan heitteli suuntaan ja toiseen. Et ehkä tiedäkään, mutta
ajatukseni ja tunteeni olivat luultavasti saman suuntaiset.. Sellaista elämä
on.
En haikaile menneiden perään. Pidän nyt jo täysin mahdottomana sitä, että
eläisimme joskus yhdessä. Se on tyystin poissuljettua nyt, kaikken tämän
jälkeen.. On se niin väärin :)
Ainoa asia, mikä jäi puuttumaan, oli avoin keskustelu, kahdenkeskeinen..
Molemmat arvostamme avoimuutta ja keskustelua, mutta se ei vain tässä
tapauksessa auttanut..
Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa ystävystymme.. En tosin vaivaa
vähääkään päätäni sillä ;) Elän hetkessä...
Muistelen sinua lämmöllä, vaikka et sitä uskoisikaan :)
t. mies (tai vaikka poika)
toisillemme. Joskus tuntui, että puhuessasi kukaan ei ymmärtänyt sinua.
Minä luullakseni ymmärsin. Ymmärsin, että puhuit minulle vihjailemalla..
Halusit selvittää minulle jotain asioita, niin vihjasit niistä yleisesti... :)
Sanoisin sinua aika rohkeaksi! (...tilanteet huomioon ottaen)
Kaikki oli ristiriitaista. Ymmärrän nyt, että ajatuksesi eivät olleen vähiten
ristiriitaisia. Et itsekään tiennyt aina, mitä sinun kannattaisi tehdä. Sinun
tunteesikin varmaan heitteli suuntaan ja toiseen. Et ehkä tiedäkään, mutta
ajatukseni ja tunteeni olivat luultavasti saman suuntaiset.. Sellaista elämä
on.
En haikaile menneiden perään. Pidän nyt jo täysin mahdottomana sitä, että
eläisimme joskus yhdessä. Se on tyystin poissuljettua nyt, kaikken tämän
jälkeen.. On se niin väärin :)
Ainoa asia, mikä jäi puuttumaan, oli avoin keskustelu, kahdenkeskeinen..
Molemmat arvostamme avoimuutta ja keskustelua, mutta se ei vain tässä
tapauksessa auttanut..
Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa ystävystymme.. En tosin vaivaa
vähääkään päätäni sillä ;) Elän hetkessä...
Muistelen sinua lämmöllä, vaikka et sitä uskoisikaan :)
t. mies (tai vaikka poika)
Vastaukset 148
Vanhimmat
Kyllähän helpotti kuulla, paljon on parempi mieli tällä narrilla...
muistaako mua kukaan. yleensä muistelut lämmittää muistelijaa itseään, eikä muisteltu tiedä niistä mitään, joten mua ei kiinnosta kenenkään itsensä lämmittelyt.
aika ärsyttävää tietää toisen puolesta yhtään mitään.
Autch! Mietinkin, että tekstiin jäi pätkiä, jotka voi ymmärtää toisin, kuin itse
tarkoitin...
Tarkemmin sanottuna ajattelen häntä lämmöllä. Se taasen näkyy tilanteissa, joissa
kohtaamme... Hän näkee sen... Luulen niin...
mä olen selvinnyt aika helvetin hyvin juuri siksi, etten tiedä toisen puolesta yhtään mitään.
miettimään millaisissa tilanteissa sitten kohtaatte? Kuvittelisin, että ns. ystävyys on kaikesta huolimatta sisältänyt kiintymyksen tunteita, joita ei ehkä uskalleta näyttää. Totta, avoimuus on tärkeää, mutta ensin pitää saavuttaa luottamus. Olen sitä mieltä... Miehen ja naisen välisessä ystävyydessä on kuitenkin erilainen jännite kuin esimerkiksi naisilla.
ettei jäis mitään epäselvyyksiä tai väärinymmärryksiä?
Jotain pientä...
Se ei ole mahdollista. Ehkä joskus, ehkä ei koskaan enää... Kuka tietää...
turkoositar?
Tuliko teidän väliin joku/jokin vai miksi et voi jutella hänen kanssaan?
En tietääkseni..
Meneekö lähellekään, jos sanon et mintunvihreä ;)
kunhan ensin pöly laskeutuu.
koko viestiketjua mut.. Onkohan siinä värissä jokin vihje? :)
Mun värissä o n vihje ja se oikea tietää sen :)
ruskea
tummanruskea
Oma värini on violetti, josta hän varmasti tunnistaa kun sitä miettii..
Hänen mielestään se oli sininen, jos ei lämpimikseen höpötellyt...
en ole sit minä.. Kun se vähän riippuu et mihin se liittyy. Joku on näköjään vastaillu ihan mun puolesta mut ei se mitään.
se on vähintäänkin asiallista,jos kerta hyvästellään.
tuskinpa kuitenkaan oli minulle,poika ajat on ollut ohi jo pitemmän aikaa. :)
oikeesti,ei nimettömiä hyvästejä :/
että nämä sanat olisivat häneltä, jota kaipaan. Näin tunsin minäkin, tässä omassa tarinassani. Mutta hänkin oli rohkea, sanoissaan ja joskus teoissaankin.
Minä olin ristiriitaisessa tilanteessa silloin, nyt asiat ovat selkeytyneet. Minäkään en näe meitä yhdessä, tosin en ajatellut sellaista mahdollisuutta tulevan, vaikka minusta sai sellaisen käsityksen, että siihen olisi ollut mahdollisuus. Jätin vain ovet avoimiksi. En ole ihminen, joka laittaa ovet kiinni nenän edessä antamatta mahdollisuutta selittää.
No, en jää nyt kuulemaan, kuka olet sinä. Mutta ehkä laitat tarkempia tuntomerkkejä hänestä? Itse "lomailen", olen sen ansainnut. Oikeasti! Otan nyt vapaata, toivottavasti kaikesta. "Karkaan" toiselle puolelle Suomea ja toivon, etten törmää tuttuihin kasvoihin.
Muistelen, minäkin lämmöllä. Aika ajaa meitä kauemmas toisistamme, mutta en pääse pakoon. Kaipaan.. ja myös rakastan... häntä, kuten olen "sanonut", varmaan ikuisesti. ;-)
T:(n), carpe diem!
kirjoitettu sanoma meni ?
Juuri tälläisen tekstin minäkin haluaisin saada eräältä ihmiseltä..
Huh, tää olis voinu olla vaikka just mulle!
En itseasiassa ymmärrä, miksi emme voisi olla ystäviä. Välillä tuntuu, ettemme aina ole samalla aaltopituudella ja toisaalta taas tuntuu, että olemme.
Vihjailemalla sinulle puhuinkin, en ilmeisesti ole kovin hyvä puhumaan suoraan - ja yleisesti sen teinkin.
Aika ristiriitaiselta kaikki aika ajoin vaikuttaakin, koska toisaalta sydän sanoo muuta kuin järki, mulla varsinkin. Sinusta en tiedä.
Koin sinut sielunkumppanikseni silloin ensimmäisellä kerralla kun juttelimme - tosin sinut olin jo vuosia sitten ohimennen jossain nähnyt mutten silloin saanut tilaisuutta tutustua sinuun. Sinä et silloin mua huomannut.
Ei menneiden perään auta haikailla, mutta elämässä voi aina kääntää uuden sivun jos vain haluaa. Jos minä tekisin niin, kenties taas uudella sivulla olisi "sinun nimesi" - olen jo niin kauan ajatellut sinua, ettei tosikaan!
Avointa keskustelua minäkin olen kaivannut, kahdenkeskistä sellaista mutta koskaan ei ole tullut siihen tilaisuutta, näin sen koen.
Toivon hiljaa mielessäni erästä juttua sinua koskien, ja sydämestäni toivon sen toteutuvan - kunhan vähän kasvat pojasta mieheksi (no, se oli vitsi) ;)
Sinulle, minulta..
Kaikki kuin suoraan sinulta, minulle..
ihan pakko vastata. Jotain tässä on, mikä saa kuulostamaan tarinasi todella
tutulta. Ehkä se on taustalta huokuva asenne meidän väliseen suhteeseemme,
joka vaikuttaa olla hyvin samanlaiselta, kuin alkup. tekstini kohteella ehkä oli.
Vaikka toiveesi herätti mielenkiinnon, en jaksa, enkä jostain syystä ehkä haluakaan
uskoa juuri näillä pikkutunneilla, että hän toivoisi jotain minua koskien..
Kerro silti mihin toiveesi liittyy :)
Sun tulevaisuutees ;) Ei siitä sen enempää. Joskus kasvotusten voin kertoa :)
kommunikoi suoraan sille naiselle?Et nyt mitenkään vihaiseltakaan vaikuta kyseistä naista kohtaan, joka usein selittäisi sen miksei toiseen halua olla yhteydessä.
olosuhteista. Liian monimutkaista ja vaikeaa. Pari erehdystä puolin ja toisin
vailla sitä avointa keskustelua. Ei ole tarvetta ottaa yhteyttä tai kohentaa
tätä meidän välistä suhdetta. En panisi pahakseni, vaikka joskus olisimmekin
ystäviä - vieläpä läheisiä sellaisia. Siihen on olemassa hyvät edellytykset,
koska kemiat täsmää ja ymmärtäisimme hyvin toisiamme... Luulen niin.
elää kun ne asiat kuitenkin painaa. Jotenkin tuntuu, että puhuminen auttaisi kumpaakin. Ja sulle on kuitenkin helppo puhua, jos vaan olisi tilaisuus siihen. Ja mielestäni mäkin nyt aika ymmärtäväinen olen. En ihan helposti ketään syyttele tai tuomitse. Ymmärrän että vikaa on aina myös itsessäni.
No joka tapauksessa jään kaipaamaan sua. Olet paljon enemmän kuin vain joku "kuka tahansa", joihin nyt törmää päivittäin.
törmää häneen päivittäin. Hän on juuri sellainen, että luultavasti hakee vikaa
aina ensin itsestään. Vaikutat juuri häneltä :)
Haluaisin tietää, oletko hän, mutta en välttämättä halua paljastaa itseäni,
koska olen pohtinut jo vähän liikaa tällä palstalla :)
ottaa yhteyttä tai kohentaa tätä meidän välistä suhdetta."
"Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa ystävystymme.. En tosin vaivaa
vähääkään päätäni sillä ;) Elän hetkessä... "
Tiedätkö, sinun ei tarvitse vaivata päätäsi tällä jutulla enää. Sehän on itsestäsi kiinni.
Olisitko niin kiltti ettet enää hiertäisi puukkoa haavassani enempää. Ymmärsin viimeksi ilman mitään epäselvyyksiä, ettei sinulla ole enää halua ottaa yhteyttä tai olla muutenkaan tekemisissä kanssani. Saati sitten ajatella sellaista, että eläisimme joskus yhdessä.
Miksi pitäisi jutella vielä avoimesti siitä, ettei meistä tule mitään. Se olisi minulle liikaa, etkö ymmärrä että minulla oli/on tunteita ja sinä vaan leikit. Minun pieni poloinen sydämeni retkahti kerran. Tämänkö halusit kuulla?
ystävyyden näkökulmasta. Yhdessä elämisellä tarkoitin jotain vielä ystävyyttä
syvempää, jos sellaista on olemassa.. Luulisin, että myös hän olisi hyvillään,
jos ystävystyisimme paremmin.
Juuri nyt ei kuitenkaan ole mahdollisuutta ja tarvetta kohentaa ystävyyttä. Jo
pelkästään olosuhteet määräävät sen niin.
Enkä muuten usko, että hän ajattelee tyyliin "kaikki tai ei mitään" :)
Kertoa millä ilmansuunnalla asut? Tää osuis ehkä tännekkin, tai osuu varmaan liian monelle!!
täältä ketään. Kunhan vaan vastasin kun tuntui niin tutulta. Ei sillä ole mitään merkitystä mistä olen, koska mitään enempää ei täällä koskaan paljasteta ;)
Niin moni on samassa tilanteessa kuten vastauksien määrästä voi olettaa.
panisi pahakseni, jos joskus olisimme läheisiä ystäviä. Miten kaikki onkin näin monimutkaista. Jospa se vaan tuntuu siltä. Aikuisia tässä ollaan. Luulenpa, että yhteydenoton jälkeen kaikki tuntuisi helpommalta. Tiedän että tekisi hyvää meille molemmille jutella vähän...vaikka vaan vähän?
silloin, mutta et tunnu ymmärtävän enää:( Etkö huomaa, miten paljon muhun sattuu? Sunlaistasi tuskin löydän enää koskaan. Mitä sellaista on tapahtunut, jonka takia me ei voida olla yhdessä? Mulle ei ainakaan ole tapahtunut mitään joka olisi esteenä.
En mä sua voi väkisin pitää, mutta et voi myös olettaa että ilman sua olisin onnellinen. Kuitenkin tunteet sua kohtaan on niin vahvat.
hetken ajattelin että voisi olla. Sukupuolesi vain on väärä. On kuitenkin raakaa kirjoittaa tänne ilman että selität tarkemmin miksi ei ole mahdollista jne.. Puhu tämän kohteesi kanssa suoraan, on täysin mahdollista että olet ymmärtänyt hänet väärin, etenkin jos olette puhuneet jotenkin vihjailemalla.
Jos oikeasti ajattelet häntä lämmöllä ja sinusta on väärin ettette voi olla yhdessä ja olette läheisiä jollain tasolla, niin mikä sitten on ongelma? Ainoa mitä keksin on se että tiedät tai luulet ettei tämä nainen halua, niinkö se on? Joku syyhän sinulla tänne on kirjoittaa. Tämä vain hämmentää, kun moni luulee tämän olevan itselle.
tekstisi antaa selvän kuvan susta;minä,minä,minä.Itsekeskeisen ihmisen katkeraa vuodatusta yritettynä verhota "muka" ymmärtävään suhtautumiseen toiseen henkilöön ja tämän tekemisiin ja sanomisiin.
Täynnä ristiriitaisuuksia tuo sinun tekstisi,etkö huomaa?
Vuodatat tuntemuksiasi ja ajatuksiasi,kuitenkin väittäen,ettei enää kiinnosta.....menneet.Miksi yleensä vaivauduit kirjoittamaan?
Ja täähän tuli LÄMMÖLLÄ sulle,siis SULLE ja TIEDÄT KYLLÄ ja mitäs muuta niitä olikaan.....
tekstistä noin pahaa kuvaa (tai siis tekstin kirjoittajasta), mutta vähän ehkä katkeruus paistaa läpi. Mutta ei voi arvostella ketään, jollei varmaksi tiedä mitä kyseisten henkilöiden välillä on tapahtunut.
aika ristiriitaista ja mietin myös että miksi hän edes vaivautui tänne kirjoittamaan jos on kerran niin varma ettei heistä ole edes mahdollista tulla mitään.
Suojautuminen omaan ymmärrykseen antaa vapauden muuttaa päivittäin omaa mielipidettä. Tyyppi selittää itselleen asiat omassa päässään kulloisenkin oman tarpeen tyydyttämiseksi. Viestit ovat kaikille trkoitettuja, tyypillä on omat kivat. Palannut lomilta kun keskusteluissa taas rullaa, huomaan.
silloin on joku jo ehtinyt satuttaa. tiedän tuon jutun ihan tasan tarkkaan. haluaa selittää asiat niin kuin ne itselle parhaiten on. toisesta ei halua uskoa mitään pahaa vaan loppuun asti pelkkää hyvää.voihan olla että oli vain omaa pohdiskelua,,,
vähän samansuuntaiset ajatukset.. Itseasiassa ihan kuin minun kirjottama. Mutta mulla olisi vain naiselta naiselle.
Bongille. hny oliko nyt sitten mies vai poika.
vaikea tunnistaa näistä sitä oikeaa vastaajaa, koska lähes kaikki vastaukset ovat kuitenkin niin samanoloisia. Kannattaa vaikka laittaa viesti suoraan sille oikealle, niin menee ainakin perille oikeaan osoitteeseen:)
Ahdistava viesti vaikkei tämä oikeastaan voinut olla mulle; me ei olla koskaan puhuttu edes vihjailemalla.
En ymmärrä miksi kirjoitit edes tänne jos kerran (sanojasi lainatakseni)
A)"En haikaile menneiden perään. Pidän nyt jo täysin mahdottomana sitä, että
eläisimme joskus yhdessä"
-Jos näin on niin miksi ihmeessä edes vaivauduit tänne kirjoittamaan?
&
B)"Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa ystävystymme.. En tosin vaivaa
vähääkään päätäni sillä ;) Elän hetkessä..."
-Tuo oli niiiiin ärsyttävästi kirjoitettu että säälin todella henkilöä jolle tämä on tarkoitettu. Itse en haluaisi "kuulla" tuollaista.
Ja loppuun vielä: "Kaikki oli ristiriitaista"
Totta, sinun viestisi mukaanlukien.
-ja se oli täysin omaa vikaasi! Ei paljon kiinnosta näin jälkikäteen ajatteletko lämmöllä minua. What's the point? Kun et kerran edes usko että meillä on yhteistä tulevaisuutta. Veikkaan että ajattelet vain ja ainoastaan itseäsi niinkuin tähän mennessä.
Toivon sydämmeni pohjasta ettei tämä teksti ollut minulle. En halua että on koska se vain todistaisi sen että olet oikeasti aika idiootti.
Odottavat ja vaativat, että kaikki tuijottavat vain ja ainoastaan heidän napoihin. Eivät käsnää, että jokaisella on omakin napa tuijotettavana.
Hymiöitä käyttävät keskimääräistä tyhmemmät ihmiset?
joten tuskin he kaikki ovat tyhmiä.
...
sähköpostiviesteihin.
Niin on asia että hymiöitä käyttävät ovat hyvin usein hieman yksinkertaisia. Olen huomannut itsekin asian.
vai, miten muka?:)
käyttää trendikkäitä sanoja, luja näyttämisen halu näyttää elävänsä ajan hermoilla. se on coolia itse asiassa. samat katsoo telkusta kaikki sinkkusarjat ja lukemistosta löytyy cosmopolitan vai mikä se on. juovat bissee ja drinksuja, juttelevat coolisti toisten coolisti puhelevien kesken.
huomaamaan sellaista. Hymiö-tyypit ovat oikein mukavia luonteeltaan mutta järki voi sitten jäädä vähän vähemmälle.
miehenä/naisena et tietenkään käytä ikinä hymiöitä?
Ehkä joskus saatan tekstiviestiin laittaa yhden hymiön jos jollekin lapselle (yleensä kummitytölle) sellaista lähetän.
Ei tässä iässä oikein ole soveliasta kylvää hymiöitä. Kuten joku tässä kommentoi niin se kai on enemmän nuorison juttu.
Hymiöt ilmaisevat tunteita ja joka ei niitä käytä..niin, voitaisko päätellä siitä että ovat jokseenkin kyynisiä.
En tiennyt, enkä tuosta tiedä - ehkä siksi käytänkin niitä.
eivät vain pidä hymiöiden käyttämisestä. He yrittävät ilmaista tunnetta muulla tavalla kuin hymiöillä.
Voi myös olla että he eivät "osaa" käyttää niitä tai eivät ole tottuneet käyttämään niitä. Kukapa tietää.
: D :) : D :) :/ :( = ) :¤
Älyttömän rakas.
Rakas.
Ihanaa
että mies on itse ollut rakastunut, mutta pettynyt ja kääntänyt nyt tuollaisen reteän "no hard feelings" -vaihteen päälle.
Toivon että saatte vielä selvitettyä asianne. Ei tänne tällasia kannattaisi kirjoittaa. Tämä on aika loukkaava teksti, kuten huomaat monista vastauksista. Et ilmeisesti osaa (tai halua) asettua tämän toisen asemaan ollenkaan, vaikka niin ilmeisesti luuletkin.
Ehkä osuit lähimmäksi totuutta, kuin kukaan täällä :) Hyvä! Täytyy nyt
miettiä tuota jälkimmäistä väitettäsi.. Ymmärrän kyllä, että et tunne
tapauksen yksityiskohtia, joten voi olla, että et ole ihan oikeassa...
Tuo "no hard feelings" -vaihde sai hymyilemään! :D
Hän on empaattisin tapaamani henkilö, joka ei tekisi tieten tahtoen pahaa
kenellekään. Tutustumisen arvoinen ihminen... Järki vain sanoo, ja on sanonut
jo pitkän aikaa, että yhteinen elämä on mahdoton ajatus.. Voi olla että hänkin
on päätynyt samaan - lopullisesti
Ette ole tainneet tuntea kovinkaan kauan, vai??
olet järjissäsi, et rakastu koskaan tai ainakin yrität sysätä tunteesi syrjään ja kiellät kaiken. Pelkäät ehkä jostain syystä yhteistä elämää hänen kanssaan, sillä voi olla, että vaikka tunteesi ovat suuret, olet kyynistynyt sen verran, että sisälläsi kuitenkin pelkäät että kaikki epäonnistuukin. Ehkä olet kokenut sen kivun aikaisemmin, luulen.
Sen perusteella, mitä vastauksiasi olen lukenut, tiedän etten itse ole "ystäväsi". Mutta sydämesi kaipaa valtavasti sitä, minkä järkesi kieltää. Haluat tutustua ensin paremmin ystävänä, että näkisit toimiiko juttu. Sydämessäsi toivot enemmän jopa yhteistä elämää, mutta kiellät sen :) Eikä hassumpi idea ollenkaan.. ystävyydestä alkaa parhaat suhteet...
koska rakastin sinua intohimoisesti..piste
rakastan sinua edelleen, omalla tavallani. Sillä tavalla, joka kestää ikuisesti. Et ole mitään kertakäyttötavaraa.
se taitaa olla ikuista, olen vain ihmeissäni, mitä seuraavaksi. Olen hämilläni..en ymmärrä, kuinka tästä eteenpäin..mitä seuraavaksi.
Äähh...meen nukkumaan...
ollut sitä... hmmm... Voin vain luottaa hänen sanoihinsa ja niihin vihjeisiin
joiden mukaan hän ei ollut rakastunut missään vaiheessa minuun. Toisaalta se
selittäisi monia asioita :)
En jaksa enää pohtia sitä. Olen jo pitkään ollut pähkäilemättä tämän jutun
suhteen, enkä haluaisi enää sekoittaa päätäni sillä turhaan...
tulet antamaan mulle hyvänyönpusun ja halauksen :) Saisit silloin myös minut hämilleni, vaikka onhan sitä aiemminkin kokeiltu.. Sen verran, että tietää miten hyvältä se tuntuu.
ja heti tuli raikkaampi olo...pusua en oo antanut, mut ollaan oltu lähekkäin, ja puristanut sinua :)
Pistetään muistiin, et oot pusun velkaa:) Olen meinaan itse antanut sulle.
olet puristanut? Jos kyseessä on vaikkapa pakara, niin se en ole ainakaan minä ;)
Kädestä hän on useamman kerran puristanut... Joskus tuo sun mainitsema läheisyys
on saanut minut melkein sekoamaan. Silleen sisäisesti. Ulkoisesti olen yleensä sitä
tyynempi, mitä enemmän sisällä kuohuu :D
rakastuneita, joka yrittää peittää sen kaikin mahdollisin keinoin, joten...
Minä myös..en jaksa enää pähkäillä, vaan oon vaan
Mut halata sinua haluaisin, kuiskata korvaan..
Tuntuu niin kovin tutulta. Eipähän täällä koskaan tiedä, niin monet pystyvät samaistamaan itsensä näihin kirjoituksiin. Kuitenkin, jos se olen minä, niin sanani ja vihjeeni ovat pelkkää itsesuojeluvaistoa. Mielestäni sinä olet ollut kylmä ja torjuva minua kohtaan, vaikka luulisin ettei tämä olekaan ollut tarkoituksesi. Luulisin että et myöskään ole ymmärtänyt kuinka minä sanasi olen tulkinnut. Siis kumpikin luulee toisensa tunteita kylmemmäksi mitä ne ehkä todellisuudessa ovatkaan. En uskalla puhua sinulle mistään lämpöisistä tunteista niin kauan kun itse et millään tavalla paljasta että sinulla voisi olla joitakin tunteita minua kohtaan.
vaikka ei olis sitäkään vastaan mitään, mielelläni niin tekisin ja katsohan vaan, teenkin vielä ;)..kyllä se tilaisuus tulee!
kyseessä on olkapää...
En kestä läheisyyttä minäkään... haluan lähelle ja taas pelkään sitä...ampusko joku mut kuuhun??
Mut en varmaan ole kuitenkaan hän, ei olla kätelty...
En jaksa esittää enää tyyntä, räjähdän varmaan..
Kukas mulle on antanutkaan pusuja..ei kovin moni itseasiassa :)...
mut pusut on ihania..niitä on kiva saada ja antaa,nam.. einyt kelle tahansa, mut tuntuu sulle voisin antaa pusun :))
Sitä toista jäin kaipaamaan...
pussannut sua monta monta kertaa jos vain olet oikea mies. Anna vaan mulle... joskus taas...
olen. Mut pusut on silti ihania..tulipa ne keneltä vaan
elikkäs mitä toista..puristustako :)??
liikkeet puoleltani oli rakkauden tunteiden sekoittaman sydämeni haparointia epävarmuuden kentässä - Sinuun minä taisin rakastua "punastuu"... silloin joskus kauan sitten, kun kerran olin kanssasi kahvilla... Yritin vain koko ajan selvittää oliko sinun puoleltasi edes pientä kiinnostusta, mutta kaikki menikin metsään ja nyt täytyy yrittää pakata rippeitä kasaan ja koittaa käyttää järkeä eniten, ettei tunteet ala sekoittaa elämääni - taas. Pidetään tilanne nykyisellään, koska niin haluat.
ajattelee niin mulle jäi oikeastaan aika kylmä olo niistä meidän jutusteluista, lähes joka kerta tuntui etten ollut tervetullut juttelemaan sulle. Sitä jotain mitä meidän välillä kuitenkin oli tuskin unohdan koskaan. En tiedä oliko se sitten enemmän sitä himoa, ei oikeen mistään toisen hyväksymisestä ja lämmöstä ollu tietoakaan kun ei herraa huvittanu tutustua lähemmin. Itkuni itkin ja muisto susta on alkanu haalistua. En mitenkään ylpeile sillä, että olen pystynyt unohtamaan. Olisko se niin että mitä kovemmin itkunsa itkee sitä nopeammin sitä yli pääsee. Pahinta tässä olis vain se, että sä tietämättäni ikävöisit mua.
multa...
mä jo pelästyin.
minultakaan :)
niin kuin ei olisi koskaan nähtykään
tuun sairaaks tälläsistä!
voit aloittaa seurustelemaan sen uuden kanssa. Kaikki on kuollut ja kuopattu meidän väliltä.
Sitähän sä tässä yrität, kertoa että oot ihastunu johonkuhun ja kerjäät mun anteeksiantoa. Kyllä mä sut tunnen.
Ensin on ystävystyttävä, sitten vasta voi sanoa toisiaan ystäviksi.
miettiä tota ystävyyden määritelmää uudestaan. Mikä onkaan se ystävyyden raja?!?
Ajattelisin niin, että ystävä on sellainen, jonka kanssa voi puhua asioista ilman
mitään rooleja tai pinnallisuutta. Ystävälle voi soittaa milloin tahansa kysyäkseen
kuulumisia, jos ei muuten olisi tekemisissä. Myöskin ystävä saattaa soittaa ja kysellä
kuulumisia... ym..
No, ehkä voin sen verran antaa periksi, että hän on erilainen ystävä. Hän on
luonteeltaan sellainen, että hän ei 110% varmasti ota yhteyttä ilman hyvää
syytä ja asiaa... :) Enkä myöskään minä, jos kyseessä ei ole todella läheinen
henkilö. Olosuhteiden johdosta hyvää syytä ei ole, eikä tule...
That's it!
Taisin kuitenkin päästä ongelman ytimeen! :) Ehkä olisi syytä miettiä nimenomaan
pyyteettömyyttä sekä rehellistä avoimuutta. Ehkä vaadin liikaa... :)
Ehkä siksi kirjoitan palstalle, koska tässä tulee samalla pohdittua asioita teidän
muiden palstalaisten tuella. :)
Parin ystävänsä kanssa hänellä on petisuhde, he ovat sopineet petisuhteilusta ilman tunteita. Jos tunteita alkaa ilmenemään, niistä pitää kertoa ja he lopettavat siihen. Toinen kaveri on varattu, joten ihan kaveripohjalta petisuhteilevat.
ole ystäväsi? ;) Kai tuon ystävyyden voi määritellä miten haluaa. Taisit
kuitenkin kirjoittaa väärään keskusteluun tuon pointtisi...
Mitä eroa on naisten välisellä ja miesten välisellä ystävyydellä?
Ero löytyy siitä, toimitko ystävänaisen kanssa kuten ystävämiehen kanssa?
Jo on helvetti, että tämän asian kanssa saa ikuisesti vääntää.
Kuka kehittäisi tunnemittarin, josta ihminen voi viisareista erotella omat tunteensa.
Näyttäisikö viisari samaa ystävämiehen ja ystävänaisen kohdalla? Arvelen, että vastasukupuolen kohdalla viisari näyttäisi enemmän ellei aivan kuvotus olisi vastassa.
Miksei heteromiehillä ole säätämistä ystävyydessä keskenään, tai heteronaiselta heteronaiselle aloitekirjoitus?
Pähkäileekö mies kaverisuhdettaan aloitekirjoituksen tyyillä?
Kyl sukupuolirooli näkyy pitkälle ystävyyssuhteissa.
Ystävinä helpompi päästä riisumaan pöksyt.
Monessa ketjussa aloituksessa on monille sopiva kirjoitus, ja voisi luulla että joku uusi, ehkä se oma kaivattu on eksynyt sivuille.
Moni vastaa tällaiseen viestiin pitäen sitä "uuden" nimimerkin kirjoittamana, mutta pettyy lopulta ketjun jossain vaiheessa, kun aloittaja onkin tuttu ap.
Meillä on paljon saman tyyppinen tilanne, niin moni asia voisi olla suoraan minun ja hänen tuttavuudesta, sekä tapahtumista...
Mutta et ole hän vaikka monesti voisi luulla, onneksi näitä juttuja on lukenut tarpeeksi, ja tietää että kymmeniä naisia/miehiä vastaa yhteen viestiin, eikä viestin oikea "omistaja" saa koskaan tietää saaneensa sitä viestiä.
minulla ei ole mitään nimimerkkiä. En myöskään ole vakiokirjoittaja. Olen nyt vain
kirjoittanut paljon, koska sain aikamoisen määrän vastauksia.. :)
Sen olen huomannut, että aloittaja lyhennetään kirjaimilla ap. :) Oletko sinä jo
huomannut sen? :P
Kuvitteletko tosiaan, että ap. on jonkun yksittäisen henkilön nimimerkki?? Vai oliko tämä provo?
Luin tekstisi monta kertaa ja ajatuksella, olisin voinut kirjoittaa vastaavan eräälle miehelle.
Missä kaipaamasi tyttö/nainen asuu?
missä hänellä on kirjat virallisesti, mutta kesätöiden ja muiden juttujen vuoksi
asuinpaikka muuttuu... Luulenpa, että emme juuri tapaa enää, kuin vain
ohimennen...
Nimimerkissäsi on enemmän tähtiä, kuin hänen nimessään kirjaimia..
että kuinka monta kirjainta on sinun ja hänen nimessä? :) sano edes toisen, kiinnostaa kauhiasti!
siksi kerroin tuon, ettei tarvisi meikäläisen takia kärvistellä pala kurkussa ;)
Koska nähdäkseni ollut hänen kaipaamansa henkilö :)
Mutta voithan ehdottaa jotain. Siis vähemmän, kuin seitsemän. Ja yllättävä kyllä,
enemmän, kuin kolme :P
Noh, en minä häntä täältä halua löytää - vahingossakaan ;) Jostain muualta
ennemminkin..
En ole jaksanut kaikkia tekstejä läpi käydä, mut ehdoteen seuraavaa: ***** ja lisänumerot, aca toinen osapuoli ***** (:
sieltä ulkopuolelta! :) Oma veikkaukseni on, että olet ulkona. Onnea kuitenkin omalle
sarallesi!
**** ja **** ? :)
Nää kelpais mulle A*** ja J***
A*** ja J***
Tuskin meistä mitään ystäviä koskaan tuleekaan. Oot niin jääräpäinen ihminen..nähtiinhän se viimeksikin kun tavattiin..vedit hereneen nenään jostain kumman syystä. Ettei vaan syy ollu miespuolinen kaverini, jonka seurassa olin. Huomasinhan minä, että menit aivan lukkoon - koko illan olit aivan ihmeellinen. Ja minä kun luulin, että olisimme ystäviä, mutta ei!
nämä ympäripyöreät sepitykset!!!! Onhan se sanomattakin selvää, ettei voi ystävystyä jos ei pääse edes keskustelun alkuun. Ja jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan niin mikään ei ole mahdotonta.
En ymmärrä mitä hait viestilläsi takaa, et varmaan mitään.
Lycka till!
Niimpä niin. On kaksi eri asiaa, kun puhutaan keskustelusta ja avoimesta sellaisesta.
Keskusteltavaa olisi taatusti ollut enemmänkin. Tietyt asiat jätettiin auki...
Pohdiskelinkin tossa ylempänä, että oppimista ja kasvamista löytyy minulta ja ehkä
myös häneltä ystävyyden saralla. Hyvä niin, kunhan vain keksisimme ne asiat :)
Käviköhän tässä niin että vietettiin yksi ilta sylikkäin telkkarin edessä, juteltiin paljon asioista ja halusit yhdessä vaiheessa siirtyä suhteeseen mutta sovittiin että semmoista meillä ei koskaan ollut eikä ole.
Nyt lyön minäkin lusikkani tälläiseen sekametelisoppaan.
Sanoakseni-
Perin outo ja sekava ketju tämä.
Monien muiden samanlaisten lisäksi.
Ja aina tuo "ap" tälläisissä ketjuissa mukana.
Ensin mies laittaa naiselle viestiä ja sitten jo yhtäkkiä,
haukutaan hymiöt ja niiden käyttäjät.
Yhtä yksinkertaisia on sitten niiden(hymiöiden) luojat
ja ne jotka ne tarjolle(käyttöön) asettavat.
Hymiöthän on luotu korvaamaan eleitä/ilmeitä chattiin ja
meseen, eikä niissä ole mitään tyhmää.
Ne kertovat tekstin ohella paljon.
Niitä haukkuu ja vieroksuu tosikot ja jäyhät ihmiset,
jotka eivät siedä mitään muutakaan.
Se tarkoittaapi se ap tuota AlkuPeräistä kirjoittajaa...
jos tunnistit minut ja itsesi tästä, niin älä ota loukkauksena, koska en todellakaan
tarkoittanut sellaista. Ymmärräthän itsekin, että ystävyytemme ei ole juuri nyt
kovinkaan läheinen. Ei ole kovin kaukaa haettua, jos sanoo, että olimme vain
näennäisesti ystäviä. Periaatteessa. Mutta eihän kaikki ole ihan niin mustavalkoista,
vai mitä :D ..ystäväni.. ;)
Ajattelen sinua lämmöllä! :)
On minulla yksi hatara syykin, miksi kirjoitin pitkän ajan jälkeen... Se jääköön
minun tietooni.. Ja hänelle arvailun varaan.. :)
Ompas tosiaan huima viestiketju. Meidän kaikkien mielestä eri asiat oleellisia.. Mutta mikäs siinä, sehän se onkin palstan idea. Aikas tylsää ja hedelmätöntä olisi itsekseen keskustella.
Mielestäni tunnistin Sinut, sekä itseni, ja voin vain sanoa, että vaikka ulkopuolisesta ystävyyteme on ehkä pintapuolista, se ei siltä minusta koskaan tuntunut. Tai ehkäpä vain minä tunsin sen "maagisen" yhteyden, ja yhteisymmärryksen tunteen. Siis kuvittelin kaiken. En kuitenkaan ihan usko niinkään.
Tiedät varmasti itsekin, että ystävyytemme voisi syventyä. Muuttua. Mutta se on vain sinusta kiinni. Minä en voi tehdä asialle mitään. Tiedät myös miksi.
Ja tiedän, että et ole koskaan halunnut loukata. En voisi kuvitella sinun todella sellaista haluavan. Koska en minäkään sinua. Ikinä. Millään tavoin.
Take care.
aika huikee ketju näin noviisin palstalaisen silmin. Jos hän ei ole noiden
lähes kahdeksan tuhannen joukossa, niin on sitten aika ihme. Kirjoitin luultavasti
jollain tavalla persoonallisesti, joten hänellä voisi olla mahdollisuudet
tunnistaa viestini. Ei siis ole mahdotonta, että sinä olisit juuri se oikea :)
Tiedän varsin hyvin, että ystävyytemme tulevaisuus on jollain tavalla minun
käsissäni. En kuitenkaan suunnittele elämääni vuosien päähän - en ainakaan kovin
tarkasti - joten asia on tietyllä tapaa "kohtalon käsissä" :) Olet ratkaissut jotain
tekemistäni valinnoista. Ehkä sinulla on jotain vaikutusta myös myöhemmin :)
Jos olet hän, niin et kuvitellut tuota "maagista" yhteyttä :) Tunsin todellakin
itse sitä samaa. Joskus se ehkä katkeili inhimillisten juttujen vuoksi, mutta
sekin oli vain hetkellistä. Heti alkuun tavatessamme tuntui, kuin olisit ollut
tuttu jo ennestään :D
Käsittämättömän ihmeellistä. En ole kokenut ennen. Se sai minut omalla tavallaan
piristymään ja heräämään eloon. Se antoi omalla tavallaan voimia.
Olisin varmasti hieman onnellisempi, jos saisin hänen kaltaisen ystävän. :)
Teillä on täysin samanlainen "yhteinen menneisyys", toivottavasti löydät hänet vielä, ystävyys on arvokas asia.
mikä on se "hatara syy" jonka takia kirjoitit? :)
vaikka ei tämä ole minulle niin kiinnostaisi vain tietää.
Mulla on ollut jo pitkään ikävä minun "ystävää" joka kanssa meni poikki, ja emme ole kuin keskustelleet pikaiseti sen jälkeen yhteisten ystävien juhlissa. jne.. ja on joskus ollut ikävä sinua. minulla on jo toinen elämä. mutta ikävöin ystävyyttämme.
me emme jutelleen "henkeviä" oikeataan koskaan! mutta meillä oli pirun kivaa, ja tiesin aina että voin luottaa sinuun.. AINA. ja olitkin minun henki reikä silloin.
teit todella hyvin kun jätit minut silloin.. olin hiukan sekaisin kaikesta. enkä osannut ottaa tosissani meidän "yhteyttä" ja kuinka samanlaisia olimme. menin vain eteenpäin sokeana kaikelle. olen sanonutkin sinulle kuinka pahoillani olen kun "pilasin" kaiken.
ja haluisin olla kanssasi edellen ystävä.. mutta se kynnys ottaa sinuun yhetyttä, on kasvanut todella suureksi.
en tiedä oletko se minun "ystävä" mutta pakko oli tilittää tähän hätään.
huh huh..
Ei täsmää...
ovat varmasti tosi yleisiä. Sehän näkyy jo tämän keskustelun vastaajien määrässä..
Ei muuta ku tsemppiä sullekin!
että meillä oli mahdollisuudet vaikka mihin ystävänä ja muutenki. Hukkasin sydämeni sillon sulle ja siitä päivästä lähtien oon yrittäny repiä sitä pois. Tämä meidän juttu ei vaan tunnu enää hyvältä enkä näe syytä miks pitäis paikkailla mitään. En vaan jaksa enää...oot loukannu mua ehkä tahattomasti, mut tarpeeks... hyvää jatkoa :)
että olin todella rakastumassa sinuun. Ja mitä tunteisiini muuta tulee, ne eivät heitelleet laidasta toiseen. Ainoa asia mikä kaiherti mieltä oli se kuinka huojuit edessäni, enkä oikein tiennyt mitä haluat vai haluatko yhtään mitään. Välillä osoitit suurempaa kiinnostusta ja sitten taas etäännyit enkä enää tiennyt mistään mitään. Siksi olin epävarma ja varovainen, kai ymmärrät?
Avoin keskustelu jäi puuttumaan, mutta ehkä sillä ei ole enää suurempaa merkitystä, kun tilanne on mikä on. Tilanne on itseasiassa paras mahdollinen niin että kummatkin voivat elää omaa elämää.
Koska pidät täysin mahdottomana sitä, että joskus eläisimme yhdessä... Miksi herättää tunteita eloon enää nytkään, kun elämässäni juuri nyt alkaa tapahtua ;) En taida itsekään vaivata päätäni moisella enää...
Sun elämän tilanteesi on muuttunut/muuttumassa/kokenut muutoksia. Mä en tiedä miten mä voisin ottaa sunhun yhteyttä paljastamatta tarkoitusperiäni. Sä kärvistelet (todennäköisesti) vaikeassa elämäntilanteessa, etkä varmasti kaipaa mitään extrajännitystä tai murehdittavaa siihen enää.
Me ollaan vanhoja tuttuja vaikkakin nykyään nähdään tosi harvoin. Liian harvoin. Me nähdään kuitenkin pian ja mä toivon että mä saan itseäni sen verran niskasta kiinni että mä sanon sulle jotain. Se mitä sä vastaat on toisarvoista. Mä haluan vaan rauhan mun omille ajatuksilleni. Vaikka sun vastaukses ei mua miellyttäis, mä saan kuitenkin rauhan omaan päähäni.
mutta ennen kaikkea tuossa tilanteessasi avoin keskustelu ja ajatusten vaihto olisi
voinut olla ratkaiseva tekijä. Niin, jos... ;) Eipä silti läikkynyttä maitoa kannata
murehtia. Itse haluan ennemminkin keskittyä tulevaan hieman avoimemmin.
Aloitukseni oli aika jyrkkä tuon jatkon suhteen, ja jos vähänkin järkeä käytän, niin
se ei siitä muutu. Ja sitä järkeähän minä juuri käytän.. On mielestäni jo aikakin...
Itse olen huomannut, että olisi parasta tutustua ja ystävystyä ensin, ja herätellä
niitä tunteita vasta sen jälkeen :) Niin helppoa, kuin se onkin.. :D
Äläkä suotta tunge päätäsi strutsin tavoin multaan, vaan uskalla tuntea ja vieläpä
näyttää se, ennen kuin on liian myöhäistä.
Mutta hymyillään, kun tavataan! Eikä varmaan pahaa tee, jos muutaman sanankin
vaihtaa. Kai se ystävyys siitä syvenee, jos on syventyäkseen....
Kehotat toisen näyttämään tunteensa, mutta samalla olet itse todella jyrkkä jatkon suhteen. Luuletko sen toimivan, vähän epäilen.
Jaksoin jopa lukea koko ketjun läpi mutta en oikein saanut selkoa että millaisia ystäviä olitte silloin alunperin ja mikä sen katkaisi? Te siis olette kuitenkin puhuneet keskenänne joistain yleisistä asioista? Onko tällä naisellakin sellainen käsitys että olette ystäviä?
Kunhan vaan pohdiskelin :)
Tuntea ystävyyttä toista kohtaan, kun ei saa yhtään mitään takaisin.
Ehkei se ole ystävyyttä hänelle, mutta minä pidin häntä erittäin tärkeänä ystävänä, enkä voi koskaan unohtaa, tapahtui mitä tahansa.
Viimeksi kun juteltiin ystävyys oli tallessa, minulle hänestä tuli tärkeä ja rakas, enkä voi noin vaan unohtaa sitä kaikkea.
Autoin häntä aina jos mahdollista, toivoin hänelle vain parasta, luotin häneen enemmän kuin kukaan, mutta...
No ei voi mitään, tänään taas ikävä tuli pintaan, näin hänestä kerrankin taas unta, näin hänet "oikeasti" ja koskettaa häntä.
Ystävyyttä tämäkin, vaikka yksin sitten, en voi vain unohtaa ystävää...
kysymyksesi säikäytti vähän, mutta kun tarkemmin miettii, niin en millään usko, että
hän voisi ajatella tästä eri tavalla, kuin minä. Asiasta on jopa ollut ohi mennen ihan
jotain pientä "vihjailua". Uskoisin, että samoilla linjoilla ollaan.
Siitä minulla ei ole harmainta hajuakaan, mitä mieltä hän on jatkosta. Käsittääkseni
tämä kaveruus oli molemmille aika sekavaa aikaa. Etääntymistä ja päinvastoin... Voi
olla, että hän haluaa pysyä etäällä minusta.. Ehkä taas ei... :)
No, ystävyys ei kai ole niin mustavalkoista, millaisena olen sitä joskus pitänyt.
Kaipa ystävyys voi kehittyä mihin vain, kunhan sitä avoimuutta riittää :)
Kunhan vain pohdiskelin :) Mutta sullakin tais olla joku syy, miks pohdiskelit..(?)
Monessa kohdassa kohdassa se on todettu...
Niin, mietin minäkin, koska asia on mennyt juuri noin kun tässä itsekin kirjoitit.
Kaikki oli sekavaa, ja on edelleen, ilmeisesti tulee olemaan.
Odotan vain että vielä joskus saan hänestä kuulla, vielä kerran se päivä tulee, on tullut ennekin...
Kuulostaa tutulta. Itsekin olen tässä suhteessa odottavalla kannalla, kuten on tullut
jo esille. En tosin odota sitä, kuten niin sanottua "kuuta nousevaa", mutta olisi kiva
kuulla hänestä vielä...
en nyt oikein saanut tyydyttävää vastausta tähän mun päätä vaivanneseen dilemmaan. Mutta ehkä se ei haittaa, kunhan vaan pohdiskelen edelleenkin :)
Jotain kyllä sain selville, erittäin mielenkiintoista ;)
Ja olet oikeassa, ystävyys ei ole aina niin mustavalkoista kuin ehkä voisi kuvitella...
etäällä sinusta. Voidaan vaikka yhdessä koittaa saada vielä enemmän muita värejä sen mustavalkoisen joukkoon:).. Jos mä saisin valita värikartasta meidän ystävyydelle uuden värin, niin valitsisin pinkin.:) Muista, että olen aina olemassa sinulle ja täällä ihan juuri sinua varten.
Luin läpi koko ketjun ja täytyy sanoa, että tämä olisi voinut olla just minulle. Kas kummaa… muutama muukin on päätellyt samoin ;) Luultavasti ajattelemme melko samalla tavalla tästä meidän jutusta, sotkusta, suhteesta tai miksi sitä nyt ikinä pitäisi kutsuakaan.
Piti oikein muistella meidän välisiä keskusteluja ja juttelutuokioita… hymyilyttää :) Vihjailin usein, koska en halunnut olla ikinä hyökkäävä tai ahdistava. Mutta niin vihjailit sinäkin... No en tiedä rohkea, mutta nyt saattaisin jättää jotain sellaista tekemättä, mitä tein… jälkiviisas on helppo olla ;)
Toden'totta kaikki oli ristiriitaista, mitä meidän väleihin tulee… ystäviä, vain kuoressa. Todellisuudessa se oli aika pintapuolista, vaikka meillä olisi ollut kaikki edellytykset läheisempäänkin ystävyyteen. Olimme samalla aaltopituudella ja kemiaa oli selvästi keskivertoa enemmän välillämme. Ainakin näin tunsin. Sitten meiltä vietiin mahdollisuus tutustua toisiimme paremmin – ystävinä :) Kaikki on niin helposti särkyvää, varsinkin kun meiltä puuttui se avoin keskustelu...
Nyt olosuhteet on aika vaikeat itse asiassa ja meillä ei ole mahdollisuutta tutustua enempää. Jos ajattelen järjellä meillä ei tule olemaan yhteistä tulevaisuutta. En kuitenkaan kiellä etteikö se onnistuisi.
Taidamme olla aika samanlaisia tuon yhteydenoton suhteen. Pitää tosiaan olla hyvä syy jos meinaa itsestään ilmoitella. Harmi sinällään… emme taida enää kuulla toisistamme samanlaisten luonteidemme vuoksi ;D
Arvostan avoimuutta ja rehellisyyttä, välillä se on helpompi toteuttaa mielessä kuin sanojen ja tekojen kautta. Ystävyytemme on kuitenkin sinun päätettävissä, tietyistä syistä en pysty vaikuttamaan enää siihen, tuleeko mitään enää koskaan olemaan välillämme. Taidat tietää itsekin miksi näin on...
Herätit minut eloon, tunsin välillämme jotain ihmeellistä yhteneväisyyttä silloin kun tapasimme. Aivan kuin olisin tavannut tutun. Sinulle oli helppo jutella ja viihdyin seurassasi. Kumpa tilanne olisi ollut toinen. Toisaalta, en jaksa jossitella enää. Elän tätä päivää, enkä jaksa kantaa huolta huomisesta. Jos kohtaamme vielä, "kohtalo" johdattaa meidät toistemme luo. Jos emme… niin on tarkoitettu käyvän.
Se miksi vastasin tähän ketjuun – Sinulle… voit myös miettiä sitä ;)
sitä, miksi vastasit viestiini. Olen siitä yhtä varma kuin omasta motiivistani,
jota taas en juuri ymmärrä ;) Ehkä se on siinä, että juttu jäi jotenkin päälle..
Se jauhaa yhä tyhjäkäynnillä. En tiedä sammuuko se lähitulevaisuudessa,
mutta tuo tyhjäkäynti ainakaan kamalan kuluttavaa ole :)
Muistelin itsekin nyt ensimmäisiä tapaamisia tai lähempiä kohtaamisia, niin
kyllä se jollain tapaa huvittaa ja mietityttää. Tunnuit jotenkin heti melko
läheiseltä, mutta sinussa oli jotain, mikä sai minut hieman varpailleen. Jotain
sellaista, mikä nosti toisinaan pulssia kun kohdattiin. Täytyy myöntää - niin
se on vieläkin.
Kaiken kaikkiaan vaikutit minuun aika syvästi. Et varmaan itsekään tiedä..
Jälkikäteen voisin sanoa että vaikutus oli pelkästään positiivinen. Tunsin
kaikkea sellaista, mistä olin aikaisemmin vain kuvitellut..
Minä - iso mies koin eläväni. Oli aikoja jolloin mentiin ja naurettiin täysillä.
Oli myös aikoja, jolloin myös itkin. Enkä todellakaan edes häpeilisi myöntää
sitä - edes Sinulle.
Tiedän luultavasti sinun suunnitelmiasi, kun taas sinä et välttämättä tiedä
edes, missä olen vaikkapa kuukauden tai kahden päästä. Siksi kohtaaminen
on minun päätettävissä - näennäisesti. Ymmärrettävästi ystävyyssuhteen
kehittyminen on sekä kahden välinen juttu, että sen tuossa kirjoittamasi
"kohtalon" käsissä... Eiks vaan..? :)
Lähdetään siitä ja toivotaan parasta! :) Ja parastahan me saadaan ;)
häpeäisi myöntää sitä, että olen itkenyt paljon - tämänkin jutun takia. En tiedä, oliko minulla liian suuret odotukset ja kaikki meni siksi pieleen. Ei tarvinnut kuin nähdä sinut niin pulssini kohosi niin etten pystynyt tekemään juuri mitään normaalia :D
Aina kun olen nähnyt sinut jälkeen päin - Sama homma :) En tiedä peräännynkö juuri siksi, se on pelottavaa kun ei voi hallita itseään. Ei ole ollut päivääkään etten olisi sinua ajatellut :/ Tulit elämääni niin yllättäen, mutta samalla niin "hitaasti" ja varmasti, että olet jäänyt sinne.
Toivon aina iltaisin, että sinulla on kaikki hyvin! Minä en taida tietää suunnitelmiasi enää ollenkaan... Mutta mistä tiedät suunnitelmiani, olenko joskus niistä sinulle puhunut? Siitä on kuitenkin aikaa kun olen hänen kanssaan jutellut...
Kyllä, ystävyytemme onkohtalon käsissä. Mutta luulen, että oma lehmäkin pitää laittaa ojaan jossain vaiheessa ;) En minäkään aina omista motiiveistani ymmärrä ;)
jännä homma, ja nyt lähinnä huvittaa, että sitä on tullut pillitettyä tämän
jutun tiimoilta :) Normaalisti tuo itkeminen ei kuulu mun harrastuksiin, mutta
kai tämä juttu meni sen verran syvälle.. Ihan käsittämätöntä! :)
Oon itse miettinyt, että mikä sitä pulssia nostaa. Ehkä siksi, jos sen voisi
jollain tavalla välttää ja ottaa rauhallisesti ja normaalisti. Kaikkein helpoin
tapa pitää itsensä ja pulssi kurissa on, että välttelee tollasia tilanteita niin
paljon, ku vaan pystyy. Itse ainakin, yllättävä kyllä, olen monesti kaivannut
sinun seuraasi - Silti vaikka se jännittää ja nostaa sykettä. Kai sitä voi tottua
toiseen ihmiseen ja jännittämiseen - niin luulen! :)
On myös ollut sellasia hetkiä, jolloin en ole jännittänyt yhtään sinua, vaan olen
tuntenut oloni aika kotoisaksi. Silloin on käynyt mielessä, että voisin vaikka
halata sinua! ;D
Uskon vahvasti niin, että jos sinä olet todella neutraali, kun seuraavan kerran
tavataan paremmin, tuo mainitsemani "tyhjäkäynti" alkaa yskiä ja sammuu..
Juuri se, mitä osoitit minua kohtaan eleillä ja vihjaavilla sanoilla, piti yllä sitä
syvää tunnetta ja uskoa tulevaan. Nyt on tyhjäkäyntivaihe. Jos hän on päässyt
täysin yli mahdollisista tunteistaan, en voi enää pitkään tuntea samoin.
Ehkä katoaisin jonnekin, missä en voisi törmätä häneen... (spekulointia vain:)
Laita vain rohkeasti oma lehmäsi ojaan, niin voin vaikka jeesata sinua! :)
Tuohan se elämään sisältöä, kun on sellaisia henkilöitä, joita samalla kaipaa
ja jännittää. Siinäpä sitä sykettä ja sisältöä! :)
Kerroit minulle joskus "sata vuotta sitten" jotain suunnitelmiasi, mutta olen
myös kuullut jotain yhdeltä hepulta, joka myös tietää niistä jotain. En sitten
tiedä... :/ Saas nyt nähdä...
Alkaa jo mahasta kiertämään, kun muistelee menneitä ;) Laitetaan se kuitenkin
tuon kahvin piikkiin, jota juuri join... ;)
Niin se pulssi vaan nousee. Taitaa olla tahdosta riippumaton reaktio - sitä kemiaa :) Mutta sinut tavattuani olen tuntenut olevani ainakin elossa. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät aiheuta mitään värinää. Ja sitten kun sellaisen löytää, menee itsekin hämilleen :)
Kyllä minäkin olen kaivannut sinun seuraasi. Ja haluaisin tutustua sinuun paremmin ja lähemmin ystävänä. En vaan tiedä, miten sen saa käytännössä alulle! :)
Itse olen jännittänyt sinua silloin, kun olet "kaukana"... ja pitäisi lähestyä. Silloin kun olemme olleet "kahdestaan", olen tuntenut oloni kotoisaksi. Silloin on käynyt mielessä, "kumpa halaisit minua" ;)
Se mitä tunsin ja tunnen, on jotain erityistä. Enkä usko, että se tunne laantuu, jos sinut tapaisin paremmin - päinvastoin. Saattaisin olla jopa hyvin rauhallinen ja näyttää neutraalilta, en tiedä, se olisi tilanne jota olen kauan odottanut. Ja siksi voisin näyttää kuin "kotiin päässeeltä"... :)
Kyllä ne vihjeet ja katseet ja eleet, millä pidin yllä jännitettä, todella kaikki tarkoittivat, sitä mitä halusinkin. Ne tulivat luonnostaan ja hymy suoraan sydämestä. Kukahan heppu voisi olla kyseessä, ei tule nyt ketään mieleen...
Jos vaan mitenkään tietäisin, että sinä olet Sinä... saisinpa edes pienen vihjeen tai merkin siitä. Sydän taas menee rikki, kun huomaan, että sinä et olekaan Sinä... No sellaistahan se on :)
tuttua. Siis kun olet "kaukana" ja pitäisi lähestyä, se yleensä jännittää.
Ja kun ollaan "kahden", olo on todella kotoisa. En yleensä jännitä juuri
mitään tai ketään. Jos jännitänkin, sitä ei varmaan näe helposti, jos ei
tunne mua hyvin.
Vaistosin niistä eleistä, ilmeistä ja sanoista jotain sellaista, että tuntisit
kuten minäkin. Se hymy melkein veti minulta jalat alta pariin otteeseen.
En vaistomaisestikaan halua näyttää sitä, millaisen vaikutuksen se tekee. :)
Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin täysin neutraali - ei ollenkaan..
Tuo "yksi heppu" mainitsi vain ohimennen jotain suunnitelmiasi. Kuulin
käytännössä jutun sivukorvalla, enkä ole edes ihan varma siitä. Aika sen
varmaan näyttää mitä, missä, milloin, miksi ja miten tapahtuu. ;)
Vai pitäisi antaa vihjeitä. Voisinhan yhtä hyvin pamauttaa sinun nimesi ja
oman nimeni tänne. :) Mitä yleensäkin tekisit, jos antaisin jotain vihjettä,
josta selviäisi, että olen "se" ja tarkoitin juuri sinua? :) Olisiko se aikuisten
oikeasti sellainen seikka, joka helpottaisi vaikka sitä jännitystä? En usko..
Helpottaisiko se yleensäkään mitään? :/
Voin ottaa nyt löysin rantein ja rennosti piittaamatta siitä, että saatamme
törmätä milloin tahansa. Ehkä viikon päästä. Ehkä kuukauden... Tuskin
siihen vuotta menee ;)
Olet odottanut pitkään että tapaisit hänet. Niin myös minä. Milloin arvelet
tapaavasi hänet? Jännittääkö se sinua jo nyt? ;) Kuulin kerran yhdestä
avioparista, jotka myös seurusteluaikana jännittivät valtavasti toisiaan
varsinkin silloin, kun he odottivat tapaavansa kohta. :)
Ehkä se kertoo siitä, että ottaa toisen vakavasti ja pitää vähintäänkin
tasaveroisena. En tiedä. En ymmärrä mikä sen tekee. Ehkä siinä on vielä
sellanen pelko, että ei saisi tehdä mitään typerää toisen nähden. Se on
sitten toinen juttu, kun tuntee olonsa yhtäkkiä kotoisaksi... :D
Sekavaa pohdintaa... Yritä saada jotain tolkkua... :) Seassa oli muuten
jotain kysymyksiäkin. ;)
vihjeen paikka :) Todennäköisempää on se, että me olemme täysin tuntemattomia toisillemme kuin se että olisimme ne ;) Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että antamasi vihjeen perusteella tunnistaisin itseni, helpottaisi se oloani paljonkin. Helpottaisiko se jännitystä… tavallaan, koska eniten pelkään sitä että hän on unohtanut minut jo… :/
En yhtään osaa sanoa, milloin hänet seuraavan kerran näen… Kyllä se jännittää jo nyt… ja paljon. Pitäis varmaan vähän löysätä… ;) Miksi sitä pitää yrittää esittää jotain muuta, vaikea olla oma itsensä, kun yrittää näyttää parastaan. Ehkä siksi jännitystä on molemmin puolin ja luulisin, että ystävystyminen paremmin olisi mahdollista, kun molemmat osaisi ”ottaa rennosti”…, ainakin minä :D Jos hymyni veti jalat alta sinulta pariin otteeseen, niin kyllä sinunkin hymy häkellytti. :) Osasit tosin aika usein pitää ”pokkaa”…, mitä se sitten tarkoittaakin :)
Tarkemmin kun ajattelen, en keksi ketään heppua, joka tuntisi meidät molemmat, saati sellaista, joka tietäisi suunnitelmiani… Tuskin minun nykyinen asuin’kulmani on tiedossasi, ellet sitä sitten ole jostain kaivanut esille ;)
No eihän tässä ole kuitenkaan mitään suurempia paineita tämän jutun suhteen. Hän on mitä todennäköisemmin jo unohtanut minut. En vaan haluaisi uskoa sitä. Kaikki jäi mielestäni vaan kesken... olisin halunnut tutustua mielenkiintoiseen ihmiseen, minulle tärkeään ihmiseen - "ystävään" paremmin... ja hymyillä. Hän oli ihminen, joka toi elämäniloni takaisin :)
että olisit hän, mutta eihän se ole mahdollista. Jos olisit ollut hän, olisin
kai voinut käydä saman tien lottoamassa, varmana voitosta ;) Eihän se
olisi mahdotonta, mutta käytännössä se vaan on aika mahdoton sattuma.
Toivoisin luonnollisesti myös, että hän ajattelisi sinun kanssasi samoin
tästä tilanteestamme. Se ei taas ole niinkään mahdoton ajatus. Ainakin
todennäköisyys on hieman parempi, ku tossa ensimmäisessä.
Et siis tiedä yhtään sellaista henkilöä, joka edes tietäisi tai tuntisi sinut
ja tämän kohteesi. Siinä tapauksessa minun ei edes tarvitse keksiä mitään
vihjeitä. Et voi olla hän... Ei se minua yllätä, sattuneesta syystä ;)
Toivon kuitenkin kaikkea hyvää sulle ja "teille" :) Kyllä se siitä! Uskon niin!
Myös tässä meidän tapauksessa. Kunhan ei vaan ota kaikkea niin raskaasti..
Ihan löysin rantein vain..! :)
Tsemppiä!
Mutta tahdon kantaa oman korteni tähän.
Joskus tapahtuu hauskoja ja kummallisia sattumuksia.Jonkun kohtaa paikassa missä vähiten odottaisi ;)
Sitten ikäviä väärinkäsityksiä.
Jospa ne elämän mutkat ja sattumukset vielä joskus osuisivat kohdalleen!
Hymyillään!
Toimiikohan tää ees....