mitä ei saisi unohtaa, ja minkä saisi jättää unholaan.
poistaisinko jotain päästäni jos siihen annettaisiin mahdollisuus.
lähtisivätkö kaikki ne kokemukset jotka ovat olleet vaikeita ja pelottavia.
entä ne jotka ovat tuottaneet surua ja kipua.
ja vielä ne kun onni ja rakkaus loppuu ja elämässä koittaa synkkä hetki.
jättäisinkö mieleeni vain kuvat onnesta ja ilosta, rakkaudesta suuresta.
nuo hetket jotka täyttävät mieleni lämmöllä.
minun elämäni on kuin järvimaisema, kuva auringon laskusta mökin laiturilla.
tuo kuva on jaettu osiin kuin muistotkin, iloihin ja suruihin.
katsoessani pilvien kultaista reunaa joka kaukana loistaa, palaavat mieleeni muistot kaukaiset.
metsän tumma heijastus peilityynestä vedestä tuo luokseni surullisemmat ajat.
kalvo vedenpinnan on kuin ovi tuntemattomaan, salattu sivu.
edessäni näen pilvien kultareunoissa ilon ja rakkauden.
tummissa metsien kaarissa syvenevät synkät muistot.
ja veden syvyyksissä ovat ne tunteet jotka sydämeen on haudattu.
olisinko edes oma itseni jos minulta vietäisiin joku näistä.
mitä olisi auringonsäteet ilman pilviä josta heijastua.
mitä olisi metsänreuna ilman vettä josta kurkottaa kaukaisuuteen.
ja mitä olisivat kaikki ne kertomattomat salaisuudet jotka pinnan alle jäävät, jos pinta olisi kylmä ja eloton.
poistaisinko jotain päästäni jos siihen annettaisiin mahdollisuus.
lähtisivätkö kaikki ne kokemukset jotka ovat olleet vaikeita ja pelottavia.
entä ne jotka ovat tuottaneet surua ja kipua.
ja vielä ne kun onni ja rakkaus loppuu ja elämässä koittaa synkkä hetki.
jättäisinkö mieleeni vain kuvat onnesta ja ilosta, rakkaudesta suuresta.
nuo hetket jotka täyttävät mieleni lämmöllä.
minun elämäni on kuin järvimaisema, kuva auringon laskusta mökin laiturilla.
tuo kuva on jaettu osiin kuin muistotkin, iloihin ja suruihin.
katsoessani pilvien kultaista reunaa joka kaukana loistaa, palaavat mieleeni muistot kaukaiset.
metsän tumma heijastus peilityynestä vedestä tuo luokseni surullisemmat ajat.
kalvo vedenpinnan on kuin ovi tuntemattomaan, salattu sivu.
edessäni näen pilvien kultareunoissa ilon ja rakkauden.
tummissa metsien kaarissa syvenevät synkät muistot.
ja veden syvyyksissä ovat ne tunteet jotka sydämeen on haudattu.
olisinko edes oma itseni jos minulta vietäisiin joku näistä.
mitä olisi auringonsäteet ilman pilviä josta heijastua.
mitä olisi metsänreuna ilman vettä josta kurkottaa kaukaisuuteen.
ja mitä olisivat kaikki ne kertomattomat salaisuudet jotka pinnan alle jäävät, jos pinta olisi kylmä ja eloton.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä herättää ajatuksia. Pienen novellin, ja runon, välimuoto?
Ajatuksia herättävää kerrontaa elämän haikeudesta.