Taisteltuani mielenterveysongelmien ja päihdeongelmien kanssa koko ikäni teinistä asti ja elää helvetti läpi ihmettemällä miksi olen erilainen kuin kaikki muut,aivan kuin toiselta planeetalta ja syötyäni monia psyykelääkkeitä olen tullut oman sinnikkyyteni vuoksi selvittää mikä on vialla siihen tilanteeseen että lopulta ammatti ihmiset tekivät minulle 7 tunnin psykologiset testit,puhuivat vanhempieni kanssa lapsuudestani ja nuoruudestani,haastattelivat minua vuosikausia ja totesivat yksimielisesti että pilalla ollut elämäni johtuu ADHD:sta.
Nyt olen syönyt concertaa kolme kuukautta 1mg/kg
ja pystyn keskittymään kaikkeen,en käyttäydy impulsiivisesti,en ole ajattelematon hörhö,olen rauhallinen,ajattelen ennenkuin teen muuta "normaalia".
Olen lopettanut alkoholin käytön,bentsot ym.
Elämäni on sellaista mitä olen aina sen toivonut olevan.Minussa ei ole enään mitään vikaa.
Minulla ei ole tarvetta hakea pakoa omituisiin oloihin päihteistä.
Että ne jotka kieltävät ADHD:n olemassa olon ja pitävät siihen kuuluvaa lääkitystä huumeena haistakoot homeen.
Onko teillä ADHD ja oletteko te kärsineet siitä koko elämänne?Ette ole,no pitäkää sitten terveet suunne kiinni ja nauttikaa siitä normaali elämästä minkä minä olen vihdoinkin saanut.
Vai olisiko yhteiskunnan parhaaksi,eli meidän kaikkien parhaaksi,että lopettaisin tämän järjettömän "huumeen" käytön ja palaisin takaisin entiseen elämääni:alkoholistiksi takaisin,narkkariksi,rikollisuuteen ajautuneeksi mielipuoleksi joka ei osaa/pysty kontrolloimaan itseään???Sellaisia ihmisparkoja taitaa olla ihan tarpeeksi...
On täysin eri asia jos ihminen jolla ei ole ADHD:ta jotenkin huijaa tai saa väärin perustein diagnoosin ja lääkityksen halutakseen lääkkeestä huumeen itselleen.
Suomessa pitäisi tutkia tarkkaan ja huolellisesti ihminen jolla epäillään olevan ADHD.Niinkuin minulle tehtiin.Kiitokset Keski-Suomeen ammattitaitoisille laajakatseisille ihmisille jotka vilpittömästi haluavat auttaa sairaita ihmisiä ja ottaa kärsivällisesti selville asioita niihin keskittyen ja käyttäen todellista ammattitaitoa ja tietoa!!!
Ja todellakin tavalliset ammattitaidottomat ihmiset psykiatriassa niin olkaa hiljaa asioista joista ei oikeasti tiedetä tarpeeksi.
Lukekaa ja viisastukaa ennenkuin teette omia suppeakatseisia johtopäätöksiä.
Eikö se olisi kaikkien kannalta parasta että saataisiin mieleltään häiriinyneet ihmiset suht terveiksi???Ei ole turvallinen olo liikkua oikeastaan missään kun ihmiset ovat sekaisin.
Viimeisenä pointtina haluan sanoa että uskon siihen että ihmiset jotka käyttävät päihteitä päihtymys tarkoitukseen ongelmallisesti kärsivät joistain mielenterveys ongelmista jotka voitaisiin ratkaista oikella harmittomilla lääkkeillä ja terapioilla.
VIHDOINKIN VAPAA!!!!!
Nyt olen syönyt concertaa kolme kuukautta 1mg/kg
ja pystyn keskittymään kaikkeen,en käyttäydy impulsiivisesti,en ole ajattelematon hörhö,olen rauhallinen,ajattelen ennenkuin teen muuta "normaalia".
Olen lopettanut alkoholin käytön,bentsot ym.
Elämäni on sellaista mitä olen aina sen toivonut olevan.Minussa ei ole enään mitään vikaa.
Minulla ei ole tarvetta hakea pakoa omituisiin oloihin päihteistä.
Että ne jotka kieltävät ADHD:n olemassa olon ja pitävät siihen kuuluvaa lääkitystä huumeena haistakoot homeen.
Onko teillä ADHD ja oletteko te kärsineet siitä koko elämänne?Ette ole,no pitäkää sitten terveet suunne kiinni ja nauttikaa siitä normaali elämästä minkä minä olen vihdoinkin saanut.
Vai olisiko yhteiskunnan parhaaksi,eli meidän kaikkien parhaaksi,että lopettaisin tämän järjettömän "huumeen" käytön ja palaisin takaisin entiseen elämääni:alkoholistiksi takaisin,narkkariksi,rikollisuuteen ajautuneeksi mielipuoleksi joka ei osaa/pysty kontrolloimaan itseään???Sellaisia ihmisparkoja taitaa olla ihan tarpeeksi...
On täysin eri asia jos ihminen jolla ei ole ADHD:ta jotenkin huijaa tai saa väärin perustein diagnoosin ja lääkityksen halutakseen lääkkeestä huumeen itselleen.
Suomessa pitäisi tutkia tarkkaan ja huolellisesti ihminen jolla epäillään olevan ADHD.Niinkuin minulle tehtiin.Kiitokset Keski-Suomeen ammattitaitoisille laajakatseisille ihmisille jotka vilpittömästi haluavat auttaa sairaita ihmisiä ja ottaa kärsivällisesti selville asioita niihin keskittyen ja käyttäen todellista ammattitaitoa ja tietoa!!!
Ja todellakin tavalliset ammattitaidottomat ihmiset psykiatriassa niin olkaa hiljaa asioista joista ei oikeasti tiedetä tarpeeksi.
Lukekaa ja viisastukaa ennenkuin teette omia suppeakatseisia johtopäätöksiä.
Eikö se olisi kaikkien kannalta parasta että saataisiin mieleltään häiriinyneet ihmiset suht terveiksi???Ei ole turvallinen olo liikkua oikeastaan missään kun ihmiset ovat sekaisin.
Viimeisenä pointtina haluan sanoa että uskon siihen että ihmiset jotka käyttävät päihteitä päihtymys tarkoitukseen ongelmallisesti kärsivät joistain mielenterveys ongelmista jotka voitaisiin ratkaista oikella harmittomilla lääkkeillä ja terapioilla.
VIHDOINKIN VAPAA!!!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kahden dg.n saaneen kouluikäisen ja yhden ei tutkitun täysi-ikäisen,mutta silti selvästi oireilevan,pojan äitinä tiedän mistä sinä puhut ja se että sinulla on riittänyt voimia ja sitkeyttä hakeutua tutkimuksiin. Joihin ei kokemukseni perusteella ole todellakaan helppoa päästä.. ja jos pääsee tuo kirjain yhdistelmä ei tule kuin"apteekin hyllyltä" niin kuin eräät täälläkin tuntuvat väittävän..se on todella sitä sitkeyttä ja pitkäjännitteisyyttä vaativaa jota useimmilta oireiston omaavilta juuri puuttuu.
Onneksi nuoremmat lapseni ovat ovat myös lääkityksen saaneet(conserta)jota käytetään kouluaikoina nimenomaan oppimisen tukena ja siitä on todella ollut apua..ei huumaamis-tai oman persoonan latistus keinona!
Loma aikoina ollaan sitten ilman..vaikka hulina onkin kaksinkertainen..rakkaus lapsia kohtaan auttaa kestämään..vaikka koville välillä ottaa ja omat voimat tahtoo ehtyä.Siksi seuraan tätä kirjoittelua täällä päivittäin ja välillä tulee vastaan näitä oikeitakin ihmisiä joilla on omakohtaista näkökulmaa näihin asioihin eikä vain olla täällä provosoimassa muita ja kirjoittamassa Pee..tä kun ei asioista ja oikeasta arjesta mitään tiedä.
Ja se mikä sai minut nyt liittymään keskusteluun oli juuri tämä sinun kirjoituksesi.. tämä oma vanhin poika on oireillut jo vauvaiästä lähtien..vauhtia ja hurjia tilanteita on riittänyt näiden 23v aikana..kun yritin keskustella jo neuvolassa et jokin on vialla ,mut minua vain hyssyteltiin ja sanottiin kyllä se siitä iänmyötä tasaantuu pojathan on poikia niiden kuuluukin olla "vilkkaita"..ja kyllähän minä sen ymmärsikkin..mut liika on liikaa ja kun ns.ammatti-ihmiset vakuuttivat et tämä kuuluu nyt "tähän ja tähän ikään"..Niinpä anettiin asioiden olla,perus koulua käytiin 11v kun oppi ei mennyt päähän..tukiopetusta ym.kyllä käytettiin mut sanottavaa hyötyä ei ollut..kun opitut asiat ei vain pysyneet päässä ja sitten yläasteella tuli sitten turhautuminen..epäusko omaan osaamiseen.. masennus ..päihteet..kun ei kuulunut mihinkään, ei pysyviä ystävä suhteita jne.Päästötodistus tuli rimaahipoen viimein.(Jonkun mielestä ehkä säälistäkin)Vaikka poika ei ole "tyhmä" mutta kun alkujaan koulunkäynti ja oppiminen oli vaikeaa ja huomasi olevansa hitaampi ja huonompi kuin muut,söi se itseluottamuksen nopeasti ja lannisti yrittämis halut ja ainainen negatiivisen palautteen saaminen koulusta..jokainen tietää mitä sellainen tekee lapselle..siinä ei enää riittänyt kotoa saatu tuki ja rakkaus!
Kun sitten keskimmäinen aloitti eskarin oli ryhmässä sellainen ihminen joka alkoi puhua et pitäiskö tutkia..ja kun minä itse olin vain turtunut jo ajatukseen et Minun pojat nyt on vain "tällaisia" vilpereitä..mut nyt en antanut periksi..tutkittiin tehtiin testejä,psykologit,puheterapeutit,neurologit,toimintaterapeutit,osastojaksoja sairaalassa..jne aikaa meni yli kaksivuotta mut lopulta syy pojan oppimis vaikeuksiin ja ylettömään vilkkauteen löytyi AHDH..sen jälkeenkään elämä ei muuttunut helpoksi mutta koulunkäynti alkoi sujua..!
Siinä vaiheessa vanhin poika oli ikäänkuin livahtanut täysi-ikäiseksi ihan huomaamatta ja nyt kun tietoa alkoi tulla ja sen myötä ymmärystä asioihin,yritettiin saada hänetkin tutkimuksiin..mut nyt se ei ollutkaan enää äidistä kiinni..vaan ovi toisensa jälkeen lyötiin kiinni kun aina vedottin siihen et "aikuisen" pitää itse hakeutua hoitoon ja tutkimuksiin. Vaikka pojalla oli halua ja oma tahto..mut kun mikää ei ollut tähänkään asti sujunut ominvoimin ei tämäkään..kun mieli muuttui päivittäin..varattiin aikoja ja toivottiin et ko.päivänä oltaisiin sillä tuulella et sinne voi mennä.. jatko opiskelut takkusi..aloitettiin uusi koulu käytiin muutama kuukausi..lopetettiin ..aloitettiin uusi..lopetettiin..jne ,tänäkään päivänä ei ole muuta kuin se peruskoulun todistus.Mutta viimeinkin tutkimukset on on saatu vauhtiin.. ja dg tulee aikanaan..mut voimia tämä on vaatuinut kaikilta ja toivo elää et tulevaisuus tuo jotain hyvääkin vielä tullessaan ,Joten tsemppiä teille tätä arkea eläville..=))
Kirjoitin tuolla ylempänä ja huomasin vasta sitten kirjoituksesi. Samanlainen olo mulla, eilen diagnoosin saaneena ja mulla on suuret odotukset lääkkeen suhteen ja oikean hoidon myös. Toivottavasti saan nyt vihdoin 32-vuotiaana käytyä kesken jääneen kouluni loppuun ja saisin vihdoin jonkun inhimillisen ammatin itselleni. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Olen iloinen puolestasi!...kirjoitit asioista todella hyvin. Muutkin syövät lääkkeitä milloin mihinki sairauksiin, kyllä addeilla on sama oikeus parantua kuin muillakin.
Ja siinä olet myös aivan oikeassa että ottakaa asioista selvää ihmiset!!! Tietämättömänä kommentointi on niin syvältä sieltä ku olla voi.