Mä yritin itkeä tänään. Ei onnistunut. Itse asiassa mä olen jo viikon verran yrittänyt saada itsestäni kyyneleitä ulos. Mä olen toivonut että ne puhdistais ilmaa, mun ilmaa. Mä en ole itkenyt vuosiin vaikka olis pitänyt, tilaisuuksia on kyllä ollut. Heh, mä oon näköjään rakentanut sen muurin jo vuosia sitten.
Mä oon siirtynyt osittain elämään hetkessä. Toi osittain tulee siitä että mä edelleen stressaan tulevasta, oli se mitä tahansa, mut toisaalta en pysty asettamaan itelleni mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Mä rakastan sua, se on sitä hetkessä elämistä. Luoja tietää mitä huomenna ajattelen. No niin, tuli se itkukin sieltä. Lyhyt, mutta paperin kastava. Voi kun joskus uskaltaisin ostaa sen kirjekuoren ja postimerkin. Etanaposti on kuitenkin niin paljon romanttisempaa kuin se tylsä sähköposti. Sitäpaitsi jos mä itken mun näppikselle niin tuskin sä niitä kyyneleitä näät.
Mä oon siirtynyt osittain elämään hetkessä. Toi osittain tulee siitä että mä edelleen stressaan tulevasta, oli se mitä tahansa, mut toisaalta en pysty asettamaan itelleni mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Mä rakastan sua, se on sitä hetkessä elämistä. Luoja tietää mitä huomenna ajattelen. No niin, tuli se itkukin sieltä. Lyhyt, mutta paperin kastava. Voi kun joskus uskaltaisin ostaa sen kirjekuoren ja postimerkin. Etanaposti on kuitenkin niin paljon romanttisempaa kuin se tylsä sähköposti. Sitäpaitsi jos mä itken mun näppikselle niin tuskin sä niitä kyyneleitä näät.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyyneleitäsi siellä ja sitä paitsi näppikset tunnetusti ei kestä mitään nestettä päällään, joten ole varovainen.:) Mutta sen tiedän, että itkeminen auttaa. Kumpa tietäisit kuinka monta tuhatta kyyneltä olen itse sinun takiasi vuodattanut. Tosin on siinä joukossa onnenkyyneleitäkin ollut.....:)
Sellaisilta tuskin voisin välttyä, kun kirjeesi saisin. Siis niiltä onnenkyyneleiltä. Laita siis vain tulemaan. Se rakkaus on siitä kummallinen asia, ettei se ihan pienestä kuole. Sitkeää se on. Ja sitkeitä mekin olemme oikeastaan, hyvä niin.:)
Meikäläisen tuntien jatko on tätä :
"Perillä" on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan
riippuu mikä siellä perillä odottaa?
perillä odottaa jää todennäköisesti arvoitukseksi. Sitä yritin itsestäni selittää että mikäli se on minusta kiinni, mitään ei tule kuitenkaan tapahtumaan. "Ajetaan hiljempaa", emmä tiedä, tää on näitä "en uskalla kohdata haasteita" juttuja. Turhaa analysointia ehkä. Mä oon yrittäny aloittaa alusta mutta eihän se onnistu ennenkuin oikeasti karkaa jonnekin kauemmas.
Täytyy ajaa hiljaa ja pysähtyä matkalla vaikka kuinka monta kertaa. Tarvittaessa poiketa reitiltäkin, jos se tuntuu hyvältä. Ei kaikkea kuulukaan niin lopullisen varmaksi suunnitella, vaan aina on jätettävä muutoksille sijaa. Harvoin elämä kuitenkaan kulkee niitä teitä, jotka itse suunnittelee, vaan jotain tapahtuu aina ja se jokin voi olla jotain hyvää, jota ei kannata jättää kokematta. Ei kai se perille pääsy ole se tärkein asia, vaan se mitä kaikkea siihen matkaan sisältyy...
IHANA!!!! :)
postiin. Tekisit palveluksen molemmille. :)
Ja pyyhi kyyneleet. Tai mä pyyhin ne sit joskus, jos tavataan...Mut älä odota enää...
Se helpottaisi molempien olotilaa?
Mikä vol2???
Mistä olet?=) ootko käyny laivalla pitkiin aikoihin?