Siinäpä kysymys. Digikameroissa mennään nyt noin
8 megapikselissä, ja kun kinofilmillä päästään
hyvällä optiikalla ehkä jonnekin 14-15
megapikseliin, niin ei mene kauaakaan kun
digikamerat omaavat paremman erottelukyvyn.
Arvioisin tähän menevän aikaa maksimissaan kaksi
vuotta. Samalla digikameroiden värintoisto
paranee ja hinnatkin voivat pudota, parhaat
mallit tietenkin maksavat silloinkin maltaita.
Tämä ei ole mikään yllytys, haluisin vain tietää
mitä mieltä muut ovat tästä asiasta. Kannattaako
enää sijoittaa rahaa hyvään ja kalliiseen
järkkäriin, vai ostaa nyt jokin kohtuullisen
tason peli ja parin vuoden päästä käyttää
ne "säästyneet" rahat digikameraan?
8 megapikselissä, ja kun kinofilmillä päästään
hyvällä optiikalla ehkä jonnekin 14-15
megapikseliin, niin ei mene kauaakaan kun
digikamerat omaavat paremman erottelukyvyn.
Arvioisin tähän menevän aikaa maksimissaan kaksi
vuotta. Samalla digikameroiden värintoisto
paranee ja hinnatkin voivat pudota, parhaat
mallit tietenkin maksavat silloinkin maltaita.
Tämä ei ole mikään yllytys, haluisin vain tietää
mitä mieltä muut ovat tästä asiasta. Kannattaako
enää sijoittaa rahaa hyvään ja kalliiseen
järkkäriin, vai ostaa nyt jokin kohtuullisen
tason peli ja parin vuoden päästä käyttää
ne "säästyneet" rahat digikameraan?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Perinteinen filmi ei koskaan kuole! Varsinkin
diafilmi on aivan verraton, mikään ei voita sitä
tunnelmaa kun verhot vedetään ikkunoitten eteen
ja "mahtava" diaesitys voi alkaa...
Itse kuvaan myös digillä, mutta kun on tarkoitus
ottaa kunnon kuvia niin kuvaan järkkärillä. Filmi
on halpaa ja kehityskään ei paljon maksa, joten
en näe mitään syytä siirtyä kokonaan
digipuolelle, sitäpaitsi "paperidigikuvat"
maksavat enemmän kuin tavalliset kinokuvat.
Sama "esitys" voidaan toteuttaa videotykillä,
joten se ei ole ongelma digipeleille. En tiedä
kuinka pitkää säilyvyyttä nykyisille
paperikuville (siis filmistä tehdyille) luvataan,
vaativan harrastelijatason tulostimilla päästään
jo ainakin sataan vuoteen. Jossain vaiheessa
varmasti filmien valikoima alkaa vähentyä.
Videotykin värintoisto on vielä surkeampi kuin
itse digikameran. Tulos vain huononee
entisestään.
Negatiivista/diasta voi aina tehdä uuden
paperivedoksen kun vanha haalistuu.
Mustesuihkutulostimien sadan vuoden kestoa
ei liene kukaan testannut? Digikuvien
säilyvyys sadan vuoden päähän on
avoimempi kysymys kuin filmien, saa nähdä
miten tallennusmenetelmät kehittyvät ja
varmenevat.
Filmien valikoiman vähentyminen voi olla
kehityssuunta kun suuresta massasta isompi
osa siirtyy digipuolelle, mutta
"ammattilaistavara" ei kyllä häviä mihinkään,
eihän suuri massa sitä ole tähänkään asti
käyttänyt.
Diakouvaus kuoli sinä päivänä, kun Kodak lopetti ehkä kuuluisimman tuotteensa prosessoinnin. Täm tapahtui joulukuussa vuonna 2010.
Tämä osoittaa miten ihmiset ymmärtävät helpommin tekniikan kuin käyttötapojen muutokset. Ei nykyään kuvia esitetä jollain videotykeillä vaan niitä jaetaan somessa ja katsellaan tableteilla ja älypuhelimilla. Jos pitää näyttää, niin televisio on siihen hyvä väline.
Voit aivan rauhassa pistää rahaa kunnolliseen filmikameraan, filmi ei maailmasta lopu. Nykyisten digikameroiden kuvailmaisimet häviävät laadussa kirkkaasti filmille jos puhutaan harrastajan ulottuvilla olevasta hintaluokasta, eikä asiaan ihan nopeasti ole luvassa muutosta. Sitäpaitsi, filmikameran "kuvailmaisimen" voi vaihtaa kun parempia tulee markkinoille, digikameroiden ei voi ;-)
Eihän elävän kuvan puolellakaan filmi ole
minnekään ammattikäytössä hävinnyt - eikä tule
häviämäänkään.
Pikselit eivät ole ainoa ratkaiseva tekijä, eikä
filmin "pikseleitä" oikein pysty edes laskemaan
kun siinä ei niitä ole.
Filmi käyttäytyy eri tavalla kuin digi, siitä ei
pääse mihinkään.
Kyllä, filmi käyttäytyy paljon huonommin kuin digi.
No,
Veikkaisin noin äkkisältään että viidentoista vuoden kuluttua alkaa harrastajahintaluokan digikamera olemaan kilpailukykyinen perinteisen kinofilmikameran kanssa. Nimenomaan kuvan laadun suhteen.
Eli vielä voi aivan hyvin investoida kunnon kinariin.
Et sillee....
Sarjassa koomisia ennustuksia. Todellisuudessa vuonna 2003 digikameroiden myynti ylitti filmikameroiden myynnin ja 2005 filmikameroiden myynti oli käytännössä loppunut.
Laatu on näissä formaattimuunnoksissa vain yksi tekijä. Kätevyys ja kustannukset myös vaikuttavat. Siirtyminen kaitafilmistä rupusiin videonauhoihin osoittaa tämän. Samaa osoittaa nykyinen siirtymä kameroista puhelimiin. Toki nykydigikamerat hakkaavat kirkkaasti filmivehkeet.
Näin tulevaisuudesta voin vastasta, että filmi on lähes kuollut ja kuopattu.
Hevon humppaa! Mustavalokuvaus filmille on taas nousussa ja kaikki perinteinen filmikuvaus yms. Filmikuvausta harrastaa ne jotka haluavat poiketa suuresta yleisöstä ja itse tykkään nimenomaan vanhasta valokuvauskalustosta ja vanhasta valokuvaustekniikasta.
Filmille kuvaaminen on huomattavasti rauhallisempaa ja siinä joutuu harkitsemaan huomattavasti enemmän ennen kuin kuvan ottaa, jokainen ruutu on harkiten, sommitellen otettu ja näin kuvista tulee itselle arvokkaampia ja mustavaloisina kestävät pitkään.
Höpöhöpö.
Digillä voi ihan yhtä hyvin kuvata rauhallisesti, korvien välistä homma on kiinni. Digillä voi ottaa yhden kuvan....ja se on siinä. Toki laakafilmillä on sama ominaisuus.
Elokuvapuolella digitaalisuus syrjäytti filmin todella nopeasti....ja yllätysyllätys....se koitui pienten elokuvatetterien pelastukseksi.
Digillä on eittämättömät etunsa sekä valokuvauksessa että elokuvissa, mutta filmissä on yhä omat hyvät puolensa. Digillä ei päästä harrastajahinnoilla ihan samaan tarkkuuteen kuin filmillä ja toisaalta laaki ja vainaa - tässä tapauksessa ruutu ja kuva tilanteessa on oma viehätyksensä. Kuvaan yhä satunnaisesti filmille.
Nyttemmin kuvaan diafilmille lähinnä keskarilla. Sen laatu on yhä parempi kuin digikuvien, mutta käytän sitä lähinnä fiiliksen takia. Filmillä joko onnistut tai et onnistu. Suosittelen 6x6 filmiä sellaisille, jotka eivät ole koskaan kuvanneet filmille tai joiden kuvausharrastuksessa on suvantovaihe. Filmillä löytää uusia ulottuvuuksia harrastukseensa.
"Mustavalokuvaus filmille on taas nousussa"
ja paskanmarjat.. Ne mustavalkokuvat otetaan nykyään kameralla Leica M Monochrom - ei millään ..tun filmillä
http://en.leica-camera.com/Photography/Leica-M/LEICA-M-MONOCHROM2
Kyllä "ne" mustavalkokuvat otetaan yhä filmille, mutta Leican monochromillekkin näytää olevan markkinoita. Silti pääosa mustavalkokuvista tehdään nykyään vasta tietokoneella.
Kohta taas kuvataan filmille, kun idioottimaisen haavoittuvasti rakennttu "tietoyhteiskunta" kaatuu ja sähkön saantikin loppuu.
Wanhat mekaaniset kamerat ja suurennuskoneet tulee jälleen arvoon arvaamttomaan.
Onko sulla kynttilä vai päre siellä suurennuskoneessa? Jos kerta sähköä ei oo.....
Onpa teillä isoja murheita!
– autofocus ei toimi ilman sähköä
– valotusmittari ei toimi ilman sähköä
– kuvanvatkain ei toimi ilman sähköä
– moottorizoon ei toimi ilman sähköä
– salamalaite ei toimi ilman sähköä
– skanneri ei toimi ilman sähöä
– diaprojektori ei toimi ilman sähöä
– labran hanasta ei tule vettä ilman sähköä
Voiko filmille kuvata kun kuvanvatkain ja tarkennus ei toimi ilman sähköä, mutta silti vaan kuvataan 6x6 dienegatiivi-elokuvafilmille ja kivaa on.
Mitenköhän perinteisen filmin valmistus ja kehitys onnistuu ilman sähköä..... ; - "
-Avauksesta kohta puolentoista vuosikymmenen takaa pistää silmään ennen muuta se että kiinnitetään huomiota etupäässä vain erotelukykyyn filmi vs. digi. kuitenkin asia joka ei ole oikein missään noussut esiin on käsittääkseni yhä vielä valotuksen dynamiikan etu selvästi filmin eduksi?
https://en.wikipedia.org/wiki/Digital_versus_film_photography
Aikoinaan -60 luvulla kun harrastin itse niin negojen (MV) kuin valmiiden kuvienkin tekemistä ja kehittämistä niin ei siihen mitään sähköä tarvittu, pimeyttä ainoastaan, purkki negalle ja altaat kuville kun ne ensin oli suurennuskoneella valotettu.
Miten sillä suurennuskoneella valotettiin-60 luvulla ilman sähköä?
Niin ja miten filmiä sitten valmistetaan käsityönä... tuskin sitä nyt ihan veivikäyttöisillä aparaateilla on tehty?
Kehitykseen, kummankaan siin negan tai kuvien ei tarvittu sähkön tippaakaan mutta olet siinä oikeassa jotta se suurennuskone ei ollut paristokäyttöinen eikä myöskään karbiidi mallia.
Veiviä siinä ei ollut vaan homma pelasi negan kehityspurkin, jossa filmi oli spiraalilla, avulla ja kuvia varten oli altaat jossa niitä lioteltiin kehityksen, välihuuhtelun, kiinnityksen ja loppuhuuhtelun merkeissä.
Ihan kivaa hommaa ja vieläkin kuvat ovat katsottavassa kunnossa.
Sorry, hiukan menee saivartelun puolelle.... Tarkoitin varsinaisesti...siis vielä askel ketjussa taaksepäin ennen kehittelyä jne; miten sitä filmiä valmistettiin siellä filminvalmistustehtaassa....? Ja miten raaka-aineena käytetyt materiaalit sitten tuotettiin...käsityönäkö? Tuskin vaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Filmi#Filmin_rakenne
"Perinteinen mustavalkoinen valokuvausfilmi on hopeasuolojen (AgBr, AgCl) ja sideaineen muodostama emulsioksi kutsuttu valoherkkä kerros muovikalvon (triasetaattia) pinnalla. Muovikalvon toisella puolella on valopihasuojaksi kutsuttu kerros, jonka tehtävänä on estää valoa heijastumasta takaisin kalvon takapinnasta ja vääristämästä kuvaa. Värifilmissä on kolme vastaavaa valoherkkää kerrosta. Niistä jokainen on herkkä vain tietyn väriselle valolle, siniselle, vihreälle tai punaiselle. Yhdessä nämä kolme kerrosta muodostavat kaikki silmän havaitsemat värit."
Parhaat digikamerat/kennot ovat valotusvaraltaan/dynamiikaltaan reilusti filmiä parempia. Dia = 7 aukkoa, hyvä nega = 10 aukkoa, Nikon D810 = 14 aukkoa.
Kannattaa huomata, että tämä ketju on kivikautinen, jolloin vielä filmi oli joissain tapauksissa digiä edellä. Ei enää ole ollut moneen vuoteen. Ns täyskennodigi on nyt parhaimmillaan noin (lineaarisesti) neljä kertaa terävämpää ja 5-7 aukkoa parempi dynamiikaltaan kuin 135 koon filmi, eli hakkaa jo 6x7 filmin mennen tullen.
Tässä on rinnan pieni vertailu:
https://onedrive.live.com/redir?resid=A43ED73F94C8EE76!147049&authkey=!AL-VgU0vfz8SKk4&v=3&ithint=photo,jpg
Vasemmalla oleva on otettu EOS M:llä 22 mm objektiivilla kahdeksalla megapikselillä. Oikealla oleva otettu Canonet GIII QL 17:llä (40 mm).
Ison koon kamera on vielä digiä parempi. Samaa informaatiota ei saa millään aikaiseksi digillä. Joitakin ison koon kameroita saa kohtuu hinnalla. Muistaakseni jotain 2000 eur maksaa Toyo. Kun filmi on iso ei optiikan virheetkeet juuri näy. Pienikennoinen kamera ja tähtitaivas. koma ym virheet näkyvät helposti. Ei siinä dynamiikka auta jos linssi toistaa epämääräisiä läiskiä.
Niinpä niin. Todella koomista. Oman pikantin makunsa keskusteluun tuovat nämä, jotka inisee filmin paremmuudesta vuonna 2016 ;-)
Mitä valitat ja iniset itse "digidigidigi"?
Tuohan dynamiikkajuttuhan oli ihan asiaa ja mielenkiintoista tietoa.
Filmikuvaus on kallista, hidasta, sotkuista ja ympäristöä saastuttavaa.
Ei haittaa vaikka lailla kiellettäisiin.