miten on elämäsi?

-Elämä toi eteen monia yllätyksiä ja hyvin vaikeita vuosikymmeniä.Se oli täysin erilainen,kuin saattoi nuoruudessa kuvitella.Toiveena oli joskus saada oma koti- siis omistusasunto.Pysyvää kotia en saanut,vaan 34 eri asuinpaikkaa.Työtä ja uurastusta riitti.Tähtihetkiä olivat lasten syntymät.Jokainen heistä elämän ihme.-Tiedän,että koko yli 60-vuotisen elämänkaareni kohokohta on henkilökohtainen uskoontulo 40 vuotta sitten.Se kokemus auttoi ymmärtämään monet kyyneleiset polut ja viitoittaa kirkkaasti elämäntaipaleeni loppuun saakka tässä ajassa sekä tulevassa iankaikkisuudessa,jossa sitten saan elää sen täydellisen elämäni,mikä täältä maan päältä jää puuttumaan.-Viimeiset vuodet ovat olleet onnellisia rakkaan puolison rinnalla,jonka olen Jumalalta saanut.Osaan antaa hänelle suuren arvon,koska vastakohtaisuus entiseen liittooni on niin suuri.-Jos jotakin vielä voisin toivoa,niin:
Rukoilen nuorimmille lapsilleni (n.kolmekymmppisiä)hyviä aviopuolisoita ja itselleni ja miehelleni sitä omistuskotia,jotta asuminen olisi vähän edullisempaa.Ei se ole niin tärkeää,että vanhimmat lapseni paranisivat sairauksistaan,sillä tiedän,että KERRAN HEKIN OVAT TÄYSIN TERVEITÄ,kun ovat matkalla taivaaseen Jeesuksen omina.-Oikeastaan olen maailman onnellisin äiti:kaikki lapseni ja lapsenlapseni ovat uskossa! Voiko elämältä enempää toivoa?-EDESSÄ ON PAREMPAA.

vuosista takana ja odotan mielenkiinnolla tulevia. Jotkut unelmani ovat toteutuneet yli odotusten, jotkut ovat muuttuneet tai unohtuneet; olen elänyt erikorkuisia myötä- ja vastamäkiä, mutta kaiken koen jollain tapaa rikastuttaneen.

Toivon saavani ihan oikeasti - ainakin jollain tapaa aktiivisena - elää elämäni loppuun saakka ja päivä kerrallaan. Kirjaimellisesti. ;))

Millaisia ovat omat ajatuksesi?

Olen 64 v eronut eläkkeellä oleva mieshlö. Minulla on kaksi lasta ja yksi lapsenlapsi. Olin sotalapsena ruotsissa, äiti haki minut kotiin 1945. Nautin elää, matkustamiseen on aikaa ja minulla on voimia hoitaa kohta 3 v. lapsenlasta.

Elämä antaa ja ottaa, se on valintoja ja kohtaloa rinta rinnan. Kukapa meistä ei olisi joskus virhevalintojakin tehnyt, mutta nekin ovat juuri sitä mitä elämä kaikkinensa, yllätyksellisyyttä, huomisen valintoja ei ole voinut tehdä eilen, eikä eilistä kannata jäädä suremaan.
Tyytyväinen olen kun olen oppinut hyväksymään asiat joihin en voi vaikuttaa etu- enkä takakäteen. Kun elämä alkoi muistuttamaan liikaa niiltä eilisiltä ja huomisissa oli pelkkiä rasittavuuksia, päätin tehdä täyskäännöksen, oman valintani helpompien huomisten saamiseksi.
Kaikissa lähipäivissä on oma uusi jännityksensä, olen muuttamassa ihan uuteen ympäristöön, outojen ihmisten pariin.
Olen erittäinen tyytyväinen itseeni nyt kun se päätös on tehty. Kaikki täällä jää ennelleen, vain jotain itselle tärkeää vien mukana, muu jää seuraavan polven käyttöön.
Miksi purnaisin elämästäni, siitä saa vain harmaita hiuksia ja kyllästyneitä kuulijoita.
Hyvää naistenviikon loppua palstan naisille.