Kummipula...

http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/kummius.html
"Tilanne monimutkaistuu kun lapselle halutaan uskonnollinen kummi ja tämän lisäksi ei-uskonnollisia tuki- tai nimikkoaikuisia. Tiedetään että jotkut papit ovat hyväksyneet kummiksi kirkkoon kuulumattomia, mutta tällöin pappi tekee ainakin periaatteessa virkavirheen. Ainakaan mitään valmiita juhlakaavoja tällaisen tilanteen hoitamiseen ei ole, tosin muutamia em. kummitodistuksia on käytetty kastejuhlassa."

kuulu kirkkoon, niin heitä ei voi laittaa virallisiin papereihin kummeiksi.

Kirkkoon kuulumattomia voi olla vaikka kuinka monta "kummina", mutta vanhempien täytyy löytää ainakin kaksi sellaista kummmia, jotka kuuluvat kirkkoon.

ON KRISTILLISET LÄHTÖKOHDAT.

MITEN AJATTELIT KIRKKOON KUULUMATTOMAN SOPIVAN TÄHÄN KUVIOON?

Onneksi en itse ole tuollaisessa tilanteessa. Miksi teillä ei muuten ole ketään ystävää, jota pyytää kummiksi???

Kertoo jonkun verran ihmisistäkin, jos ihan oikeasti ei ole ketään, ketä pyytää. Tai jos on vaan yksi.

Itse olen riitaantunut tosi monen kaverin kanssa vuosien varrella, mutta en nyt sentään ihan kaikkien. Ja yksi veli on, mutta se ei ole yhdenkään lapseni kummi. Hyvissä väleissä ollaan silti.

Itse katselen vierstä sukulaisia, jotak joutuvat pyytelemään kummeiksi äidin serkun kaimoja. Käytännössä täysin tuntemattomia ihmisiä. Onneks mun ei tarvi, vaan olen osannut ihmmissuhteissani katsoa peiliin ja pyytää joskus anteeksikin enkä vaan aina syytellyt muita ja lopettanut yhteydenpitoa..

miksi?? kirjoitti:

Onneksi en itse ole tuollaisessa tilanteessa. Miksi teillä ei muuten ole ketään ystävää, jota pyytää kummiksi???

Kertoo jonkun verran ihmisistäkin, jos ihan oikeasti ei ole ketään, ketä pyytää. Tai jos on vaan yksi.

Itse olen riitaantunut tosi monen kaverin kanssa vuosien varrella, mutta en nyt sentään ihan kaikkien. Ja yksi veli on, mutta se ei ole yhdenkään lapseni kummi. Hyvissä väleissä ollaan silti.

Itse katselen vierstä sukulaisia, jotak joutuvat pyytelemään kummeiksi äidin serkun kaimoja. Käytännössä täysin tuntemattomia ihmisiä. Onneks mun ei tarvi, vaan olen osannut ihmmissuhteissani katsoa peiliin ja pyytää joskus anteeksikin enkä vaan aina syytellyt muita ja lopettanut yhteydenpitoa..

nykyaikana se, että ei vaan kuuluta kirkkoon. ystäviä ja sukulaisia voi olla paljonkin, mutta ongelmakohdaksi nouseekin tuo, etä kirkkoon pitäisi kuulua ja rippikoulu olla käytynä.

Välttämättä kummiasialla ei ole mitään tekemistä sillä, että miten hyvin hoitaa ystävyyssuhteitaan.

ongelma on kirjoitti:

nykyaikana se, että ei vaan kuuluta kirkkoon. ystäviä ja sukulaisia voi olla paljonkin, mutta ongelmakohdaksi nouseekin tuo, etä kirkkoon pitäisi kuulua ja rippikoulu olla käytynä.

Välttämättä kummiasialla ei ole mitään tekemistä sillä, että miten hyvin hoitaa ystävyyssuhteitaan.

mutta enpä usko, ainakaan tämä virallisen tiedon perusteella. Tämän mukaan suurin osa suomalaisista kuitenkin kuuluu kirkkoon.

Yhdellä tyttärelläni on yksi pakanakummi, joka ei kuulu kirkkoon. Muut tuttavani kuuluvat. Kirkossa emme kuitenkaan itsekään käy muuta kuin näissä tavallisissa juhlissa.

http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/E2584652A435801BC225711C0038CB73?OpenDocument&lang=FI

Pegasos-koni kirjoitti:

mutta enpä usko, ainakaan tämä virallisen tiedon perusteella. Tämän mukaan suurin osa suomalaisista kuitenkin kuuluu kirkkoon.

Yhdellä tyttärelläni on yksi pakanakummi, joka ei kuulu kirkkoon. Muut tuttavani kuuluvat. Kirkossa emme kuitenkaan itsekään käy muuta kuin näissä tavallisissa juhlissa.

http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/E2584652A435801BC225711C0038CB73?OpenDocument&lang=FI

"Enemmistö, noin 70 prosenttia, kirkosta eroajista on 20–39-vuotiaita nuoria aikuisia. "

Tuollainen pätkä siellä oli linkittämäsi tiedon joukossa ja juuri tuossa ikähaarukassa niitä muksujakin tehdään.

No, en lähde enempää arvuuttelemaan kummiongelmaa, kun ei mulla ollut ongelmaa löytää lapsilleni kummeja, mutta kyllä pitäisin tuota kirkkoonkuulumatomuuttta yhteä syynä joidenkin kummiongelmaan.

linkistäsi kirjoitti:

"Enemmistö, noin 70 prosenttia, kirkosta eroajista on 20–39-vuotiaita nuoria aikuisia. "

Tuollainen pätkä siellä oli linkittämäsi tiedon joukossa ja juuri tuossa ikähaarukassa niitä muksujakin tehdään.

No, en lähde enempää arvuuttelemaan kummiongelmaa, kun ei mulla ollut ongelmaa löytää lapsilleni kummeja, mutta kyllä pitäisin tuota kirkkoonkuulumatomuuttta yhteä syynä joidenkin kummiongelmaan.

Riippuu siitä mihinka kohtaan tekstistä haluaa takertua.

Sun mielipitees on ok mut itse veikkaan että harvemmin ongelma on se, että kavereita on pilvin pimein mutta kukaan ei kuulu kirkkoon. Kuitenkin noin 80%suomalaisista siihen kuuluu.

niinkin voi olla kirjoitti:

Riippuu siitä mihinka kohtaan tekstistä haluaa takertua.

Sun mielipitees on ok mut itse veikkaan että harvemmin ongelma on se, että kavereita on pilvin pimein mutta kukaan ei kuulu kirkkoon. Kuitenkin noin 80%suomalaisista siihen kuuluu.

niin ihmisestä kertovaa, jos ei ole tuhansia ehdokkaita kuten joku totesi.
Meillä ainakin sama ongelma, vaikka olemme mieheni kanssa molemmat sosiaalisia, meneviä ja ihan normaali-ihmisiä. Päinvastoin, kaikki työkaverit tykkäävät, kehuvat ja luottavat hyvän päivän tuttuja olisi pilvin pimein. Mutta ei todellisia ystäviä ketä viitsisi kummiksi pyytää. Onhan se nyt noloa työkavereilleen ehdottaa??!
Itselläni ei ole sisaruksia, monet kaverit asuvat ulkomailla ja ovat omassa elämässään siellä kiinni vaikka silloin tällöin meilejä vaihdellaan ja mieheni perhe on toisella puolella suomea.
Turha arvostella muita ennen kuin tietää paremmin. Me ainakin olemme tosi auttavaisia, huumorintajuisia ja "pidettyjä" tyyppejä mutta vuodet u-mailla asuttuamme on jäänyt suomen turvaverkostot tosi vähälle ja vanhemmalla iällä ei niin vain tutustu ihmisiin. MIkä on tosi sääli kun nyt kummiasiaakin pitää miettiä pian.

Mukavaa kesää kaikille!

aina ole kirjoitti:

niin ihmisestä kertovaa, jos ei ole tuhansia ehdokkaita kuten joku totesi.
Meillä ainakin sama ongelma, vaikka olemme mieheni kanssa molemmat sosiaalisia, meneviä ja ihan normaali-ihmisiä. Päinvastoin, kaikki työkaverit tykkäävät, kehuvat ja luottavat hyvän päivän tuttuja olisi pilvin pimein. Mutta ei todellisia ystäviä ketä viitsisi kummiksi pyytää. Onhan se nyt noloa työkavereilleen ehdottaa??!
Itselläni ei ole sisaruksia, monet kaverit asuvat ulkomailla ja ovat omassa elämässään siellä kiinni vaikka silloin tällöin meilejä vaihdellaan ja mieheni perhe on toisella puolella suomea.
Turha arvostella muita ennen kuin tietää paremmin. Me ainakin olemme tosi auttavaisia, huumorintajuisia ja "pidettyjä" tyyppejä mutta vuodet u-mailla asuttuamme on jäänyt suomen turvaverkostot tosi vähälle ja vanhemmalla iällä ei niin vain tutustu ihmisiin. MIkä on tosi sääli kun nyt kummiasiaakin pitää miettiä pian.

Mukavaa kesää kaikille!

tuli sellanen tunne että on vähän vaikea uskoa tuota että olette "normaaleja, hirveän mukavia, sosiaalisia, meneviä, kehuttuja, luotettuja, huumorintajuisia, auttavaisia ja pidettyjä tyyppejä ". Ehkä sun omasta mielestäs, kukas nyt julkisesti haluais myöntää että olen aika kusipää eikä ihmisten kanssa oikein minkäänlainen kanssakäyminen suju. Sulla oli varmaan muuten aikamoinen miettiminen että keksit noin monta myönteistä adjektiivia kuvaamaan itseäs. :) :)

Työkaveri ei oikeasti ole sellainen, jota kummiksi pyydetään. Jos joku pyytää työkaveria se on jo just sitä epätoivoa, kun ei oo ketään muuta.

Itse käyn työkavereiden kanssa viihteellä ja soittelen/tekstailen vapaalla, mutta ei tulis mieleenkään pyytää ketään niistä kummiksi.

Ja niitä bestiksiä, joita mulla oli yläasteella tai alaasteella ei ole niitäkään enää jäljellä. Kerran vuodessa email, thats it. Tarkoitin vain, että jos oot avoin ja kiva niin kyllä tutustut sellasiinkin joiden kanssa on tosi kiva istua iltaa ja tehdä yhteisiä matkoja esim. Ja pyytää kummiksi. Mutta jos olet sellanen sulkeutunut ja hankala niin huomaat että oot yksin sitten just tollasessa tilanteessa kun olis pakko löytää edes joku kummiksi mutta ei ole ketään, ketä pyytää. Eletään vaan oman perheen jutuille ja "tähän ympyräänhän ei muuten muita sisälle päästetä".

Itse olen ihmisenä mielestäni ok ja huumorintajuinen, ehkä siksi etten kuvittelekaan olevani normaali, hirveän mukava, sosiaalinen, menevä, kehuttu, luotettu, auttavainen ja pidetty tyyppi on auttanut siinä että ystäviä on aika paljon.

Pegasos heppa kirjoitti:

tuli sellanen tunne että on vähän vaikea uskoa tuota että olette "normaaleja, hirveän mukavia, sosiaalisia, meneviä, kehuttuja, luotettuja, huumorintajuisia, auttavaisia ja pidettyjä tyyppejä ". Ehkä sun omasta mielestäs, kukas nyt julkisesti haluais myöntää että olen aika kusipää eikä ihmisten kanssa oikein minkäänlainen kanssakäyminen suju. Sulla oli varmaan muuten aikamoinen miettiminen että keksit noin monta myönteistä adjektiivia kuvaamaan itseäs. :) :)

Työkaveri ei oikeasti ole sellainen, jota kummiksi pyydetään. Jos joku pyytää työkaveria se on jo just sitä epätoivoa, kun ei oo ketään muuta.

Itse käyn työkavereiden kanssa viihteellä ja soittelen/tekstailen vapaalla, mutta ei tulis mieleenkään pyytää ketään niistä kummiksi.

Ja niitä bestiksiä, joita mulla oli yläasteella tai alaasteella ei ole niitäkään enää jäljellä. Kerran vuodessa email, thats it. Tarkoitin vain, että jos oot avoin ja kiva niin kyllä tutustut sellasiinkin joiden kanssa on tosi kiva istua iltaa ja tehdä yhteisiä matkoja esim. Ja pyytää kummiksi. Mutta jos olet sellanen sulkeutunut ja hankala niin huomaat että oot yksin sitten just tollasessa tilanteessa kun olis pakko löytää edes joku kummiksi mutta ei ole ketään, ketä pyytää. Eletään vaan oman perheen jutuille ja "tähän ympyräänhän ei muuten muita sisälle päästetä".

Itse olen ihmisenä mielestäni ok ja huumorintajuinen, ehkä siksi etten kuvittelekaan olevani normaali, hirveän mukava, sosiaalinen, menevä, kehuttu, luotettu, auttavainen ja pidetty tyyppi on auttanut siinä että ystäviä on aika paljon.

Minä olen huomannut, että vaikka olisi kuinka ilkeä ja inhottava ihminen, niilä on usein paljon kavereita. Minä olen taas ollut ikäni arka ja ujo eikä minulla ole ystäviä juurikaan. Ongelmani on ollut se, etten ole löytänyt juttuseuraa juurikaan omasta sukupuolestani, alani on miesvaltainen ja ihan sattumalta olen viehättynyt miesten suosimiin harrastuksiin. Naimisiinmenon myötä miespuoliset kaverit vaan vähenevät, eikä oikein heistä tule kummiainesta, vaikka uusiakin on tullut.

Meillä oli myös kummiongelma. Paras kaverini kuuluu väärään seurakuntaan, Miehellä on iso perhe, mutta heillä moni on eronnut kirkosta. Sen lisäksi lapsia on paljon, joten ei ole iljennyt pyytää, koska monella on jo kummilapsia ihan liian paljon, ovat itse sanoneet. Meillä on mummo kummina, sillä mummo nyt mummoilee muutenkin. Toisella lapsella on lievästi vammainen veljeni ja hän on ylpeä siitä. Hän on käynyt rippikoulun.

Sinäkin siinä yläpuolella, minä saan sinusta kyllä vähän ilkeilevän tyypin kuvan. Ei todellakaan tarvitse olla hankala jos ei ole ystäviä, riittää vain että on ujo tai ettei kohtaa hengenheimolaisia. Kohtaamani naiset ovat olleet paria kaveriani lukuunottamatta joko liian machoja (teknisellä alalla löytyy paljon näitä) tai sitten toinen ääripää liian ladyja, en mitenkään voi ystävystyä tällaisten kanssa. Itse olen lähinnä hiljainen nörtti, johon on vaikea tutustua mutta ystävyys on luotettavaa eliniän.

on kavereita kirjoitti:

Minä olen huomannut, että vaikka olisi kuinka ilkeä ja inhottava ihminen, niilä on usein paljon kavereita. Minä olen taas ollut ikäni arka ja ujo eikä minulla ole ystäviä juurikaan. Ongelmani on ollut se, etten ole löytänyt juttuseuraa juurikaan omasta sukupuolestani, alani on miesvaltainen ja ihan sattumalta olen viehättynyt miesten suosimiin harrastuksiin. Naimisiinmenon myötä miespuoliset kaverit vaan vähenevät, eikä oikein heistä tule kummiainesta, vaikka uusiakin on tullut.

Meillä oli myös kummiongelma. Paras kaverini kuuluu väärään seurakuntaan, Miehellä on iso perhe, mutta heillä moni on eronnut kirkosta. Sen lisäksi lapsia on paljon, joten ei ole iljennyt pyytää, koska monella on jo kummilapsia ihan liian paljon, ovat itse sanoneet. Meillä on mummo kummina, sillä mummo nyt mummoilee muutenkin. Toisella lapsella on lievästi vammainen veljeni ja hän on ylpeä siitä. Hän on käynyt rippikoulun.

Sinäkin siinä yläpuolella, minä saan sinusta kyllä vähän ilkeilevän tyypin kuvan. Ei todellakaan tarvitse olla hankala jos ei ole ystäviä, riittää vain että on ujo tai ettei kohtaa hengenheimolaisia. Kohtaamani naiset ovat olleet paria kaveriani lukuunottamatta joko liian machoja (teknisellä alalla löytyy paljon näitä) tai sitten toinen ääripää liian ladyja, en mitenkään voi ystävystyä tällaisten kanssa. Itse olen lähinnä hiljainen nörtti, johon on vaikea tutustua mutta ystävyys on luotettavaa eliniän.

Tulen vielä lisäämään, että en oikein luota ihmiseen. Juuri kaltaisesi kaverimagneetit kiusasivat minua koulussa, mm. vammaisen veljeni takia. Kiusaamalla muita saa paljon kavereita.

Pegasos heppa kirjoitti:

tuli sellanen tunne että on vähän vaikea uskoa tuota että olette "normaaleja, hirveän mukavia, sosiaalisia, meneviä, kehuttuja, luotettuja, huumorintajuisia, auttavaisia ja pidettyjä tyyppejä ". Ehkä sun omasta mielestäs, kukas nyt julkisesti haluais myöntää että olen aika kusipää eikä ihmisten kanssa oikein minkäänlainen kanssakäyminen suju. Sulla oli varmaan muuten aikamoinen miettiminen että keksit noin monta myönteistä adjektiivia kuvaamaan itseäs. :) :)

Työkaveri ei oikeasti ole sellainen, jota kummiksi pyydetään. Jos joku pyytää työkaveria se on jo just sitä epätoivoa, kun ei oo ketään muuta.

Itse käyn työkavereiden kanssa viihteellä ja soittelen/tekstailen vapaalla, mutta ei tulis mieleenkään pyytää ketään niistä kummiksi.

Ja niitä bestiksiä, joita mulla oli yläasteella tai alaasteella ei ole niitäkään enää jäljellä. Kerran vuodessa email, thats it. Tarkoitin vain, että jos oot avoin ja kiva niin kyllä tutustut sellasiinkin joiden kanssa on tosi kiva istua iltaa ja tehdä yhteisiä matkoja esim. Ja pyytää kummiksi. Mutta jos olet sellanen sulkeutunut ja hankala niin huomaat että oot yksin sitten just tollasessa tilanteessa kun olis pakko löytää edes joku kummiksi mutta ei ole ketään, ketä pyytää. Eletään vaan oman perheen jutuille ja "tähän ympyräänhän ei muuten muita sisälle päästetä".

Itse olen ihmisenä mielestäni ok ja huumorintajuinen, ehkä siksi etten kuvittelekaan olevani normaali, hirveän mukava, sosiaalinen, menevä, kehuttu, luotettu, auttavainen ja pidetty tyyppi on auttanut siinä että ystäviä on aika paljon.

vaan vastauksestasi, mutta kuten kirjoittaja sinun jälkeesi totesi niin todellakin sinusta saa todella ilkeän ihmisen kuvan. Pidä sitten mielipiteesi, mutta en tajua mistä sait aiheen ilkeillä. Vai että piti minun oikein keksimällä keksiä useita positiivisia adjektiiveja itsestäni...jaahas. EN todella yrittänyt leuhkailla, totesin vain että autamme molemmat mielellämme muita ihmisiä oli kyseessä sitten muuttokuorman roudaaminen, hääkoristelut tai kissan hoito. Olemme huumorintajuisia ja avoimia, emme omaan maailmaamme kääntyneitä "kusipäitä" kuten totesit. Ehkä emme sitten myöskään niitä tyhjäpäisiä joo joo-tyyppejä, joilla ystäviä riittää.. liekö sitten todellisia ystäviä. Whatever!

Kiitos kovasti kirjoitti:

vaan vastauksestasi, mutta kuten kirjoittaja sinun jälkeesi totesi niin todellakin sinusta saa todella ilkeän ihmisen kuvan. Pidä sitten mielipiteesi, mutta en tajua mistä sait aiheen ilkeillä. Vai että piti minun oikein keksimällä keksiä useita positiivisia adjektiiveja itsestäni...jaahas. EN todella yrittänyt leuhkailla, totesin vain että autamme molemmat mielellämme muita ihmisiä oli kyseessä sitten muuttokuorman roudaaminen, hääkoristelut tai kissan hoito. Olemme huumorintajuisia ja avoimia, emme omaan maailmaamme kääntyneitä "kusipäitä" kuten totesit. Ehkä emme sitten myöskään niitä tyhjäpäisiä joo joo-tyyppejä, joilla ystäviä riittää.. liekö sitten todellisia ystäviä. Whatever!

Menee kyllä vähän aiheen ohi, mutta narsisteilla on usein laajat kaveripiirit.

aiheeseen mutta.. kirjoitti:

Menee kyllä vähän aiheen ohi, mutta narsisteilla on usein laajat kaveripiirit.

näköjään parikin tyyppiä, jotka kuitenkin valittelevat niiden puutetta.

kummiksi kelpaa myös esim. vauvan isovanhemmat tai iso-iso-vanhemmat. Kummin ei aina tarvitse olla vanhempien sisarus tai kaveri vaan aivan lähisuvustakin voi pyytää.