Pääsin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi sekä ruotsin kieltä. Haluan ammattin, jossa on hyvä työllisyystilanne. Kumpaan suosittelette, että lähden? Lastentarhanopettajapuolella nimenomaan tuo esiopetus kiinnostaa ja siihen saisi pätevyyden lto:na. Toisaalta kielten opettajana kiinnostaa taas isompien opetus ja olisihan siinä parempi palkka. Mutta ennen kaikkea tärkeää on minulle, kummat työllistyvät paremmin?
esikoulun vai ruotsin kielen opeks?
työllisyystilanne
141246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse en ainakaan miettisi kahta kertaa, kun olen seurannut läheltä ihmistä, joka työskentelee tarhassa. Erityislapsia on pilvin pimein ja outojen vanhempien kanssa saa olla tekemisissä aivan riittämiin. Palkka on surkea; aineenopettajana voit tienata tuplastikin ja viettää myös tuplasti enemmän lomia!
Lastentarhanopettajien työllisyystilanteesta minulla ei ole tietoa, mutta käsitykseni mukaan ruotsinopettajille on töitä, koska kaikkien on ruotsia pakko opiskella. Englanti kuitenkin työllistänee vielä paremmin, joten suosittelen, että otat sen sivuaineeksi.
Loppujen lopuksi kannattaa kuitenkin pyrkiä tekemään sitä mikä kiinnostaa. Mutta jos aineenopen ja lastentarhanopen hommat ovat muuten tasoissa, kannattanee valita se työ, josta tienaakin jotain.
työtilanne on melkoisen hyvä, jonkin verran paikkakuntakohtaista vaihtelua toki esiintyy. Kasvukunnissa lto:ista on monesti huutava pula, kun taas muuttotappiokunnissa saatetaan joitakin virkoja lakkauttaakin, tosin monet muuttotappiokunnat ovat pieniä maaseutukuntia, joihin on yleisestikin vaikea saada päteviä opettajia, mikä taas tarkoittaa sitä, että esim. äitiysloma- ym. pitkiä sijaisuuksia saa pätevänä helposti.
Lto:n palkka ei tosiaan kovin kummoinen ole, tosin sekin riippuu vähän kunnasta, eli jos parempaa palkka haikailet, niin ryhdy ilman muuta aineenopettajaksi ja mieluusti hanki vielä riittävä pätevyys, jotta voit opettaa myös lukiossa. Voisi myös sanoa, että kannattaa miettiä haluaako ennemmin tapella 6-vuotiaiden uhmaikäisten, vai teini-ikäisten murkkujen kanssa... No lukiolaisilla taitaa yleensä se pahin murrosikä sentään olla jo mennyt ohi...
Lastentarhanopettajan työ on vaikuttavampaa kuin aineenopettajan. Tuossa ikävaiheessa lapsi on vielä "muovattavissa" eli taitava aikuinen pystyy vaikuttamaan hänen elämänsä suuntaan hyvinkin ratkaisevalla tavalla. Aineenopettajan kohtaamat nuoret ovat jo jämähtäneet omille raiteilleen ja heillä eitoivottavan suunnan kääntäminen on jo erittäin vaikeaa ellei mahdotonta.
Jos arvostat tulevassa työssäsi sen arkipäivässä tapahtuvaa hyötyä toisen ihmisen elämään, niin valitse lastentarhanopettajan työ. Rahaa saa aina kulumaan yhtä paljon kuin sitä tuleekin, joten se ei omasta mielestäni ole mielekkään elämän ja työuran mitta. Itse arvostan enemmin täyteläisiä päivä, joissa kokee tekevänsä todella vaikuttavaa ja arvostettavaa työtä. Jos yhteiskuntamme arvot vastaisivat omiani, niin lastentarhanopettajilla olisi opettajakunnasta parhaimmat palkat ja sinne haluttaisiin ne kaikkein parhaimmat aikuiset töihin. Ehkä jonain päivänä näin onkin.
uudelleen valita. Koulun puolella sentään vähemmät työtunnit,ja lomat katkoo mukavasti työviikkoa.
Päiväkodissa teet sataa hommaa yhtäaikaa eikä mistään tule valmista. Vuorikaupalla paperia,arviota ja arvionarviota.
Mutta,on ne pikkukullat sulosia kun sille päälle sattuvat.
Eli kummallakin hyvät/huonot puolensa.
Miksi et opiskelisi ruotsinkieliseksi lto-ksi,niistä on pulaa!
ja opiskelin aikuisena opettajaksi, en aineen-, mutta luokanopettajaksi ja vaikkei palkka niin huimaava ole edelleenkään niin onhan ainakin pakosta koululla läsnäoltavat työtunnit pienemmät.
Olipa aika asenteellista tekstiä. Olen kyllä itse kokenut työni aineenopettajana nuorten kanssa sangen täyteläiseksi ja palkitsevaksi. Ap:kaan ei harkinnut valitsevansa ihannetyönsä ja aineenopen työn välillä vaan pohti kahta kiinnostavaa hommaa. Ja kuten sanottu, jos kumpikin yhtä lailla kiinnostaa, paras on valita se työ, jossa on paremmat edut.
On mielestäni aika vaarallista monellakin tavalla pitää työtään lasten muovaamisena ja uskoa, että omalla toiminnalla on suuria vaikutuksia. On varma tie burnoutiin kuvitella voivansa muuttaa päihdeperheen lapsen elämänsuuntaa ja sitten arjessa todeta, miten vähän pystyy ruuan suuhun tunkemisen ja pyllyn pyyhkimisen lomassa tekemään. Tällä en tarkoita, etteikö pitäisi pyrkiä tekemään oikein ja auttamaan. Turha on kuitenkaan kuvitella tulevaisuutta suojelusenkelinä, jos rahkeet ovat vain ihmisen.
Itse olen työssäni päässyt kyllä ihan oikeasti vaikuttamaan monien nuorten elämään. Minulta saatu palaute on vaikuttanut esimerkiksi jatko-opiskelupaikan valintaan. Nuori alkoikin uskoa, että ehkäpä hänestä onkin... Murrosikäiset eivät todellakaan ole mitään paikalleen pysähtänyttä porukkaa, jonka kohdalla toivon voi jo heittää. Päinvastoin, yläkouluikä on keskeinen elämän taitekohta, jossa opettajan huomio ja kannustus voi olla ratkaiseva asia.
Joku tuolla kehotti ap:tä pohtimaan, haluaako tapella teinien vai kuusivuotiaiden kanssa. Pohtiessa kannattaa muistaa, että siinä vaiheessa, kun oppilas on yläkoulussa, hänen on ollut pakko jotenkin sosiaalistua ja hulluimmat tapaukset on jo karsittu erityiskouluihin ja pienryhmiin. Tavalliset nuoret ovat ihan kivoja ihmisiä. Tappelua esiintyy huomattavasti enemmän alakouluissa ja tarhoissa kuin yläkouluissa.
valmistuisin suoraan eläkkeelle....ei mulla opiskelua vastaan mitään ole,mutta kun ei ole enää 22....
Yläkoulussa minäkin teen työtäni ja koen voivani vaikuttaa monen nuoren elämään hyvällä tavalla. On kuitenkin paljon helpompi vaikuttaa lapsen elämään silloin, kun jämähtäneet kaavat eivät vielä ole niin syviä. Eikä esikoulun opettajan työ ole "ruuan suuhun tunkemista ja pyllyn pyyhkimistä" - aika tietämätön ja asenteellinen näkemys sinänsä! vaan lapsen tukemista oppimaan sekä niiden lasten "löytämistä", jotka kaipaavat oppimiseensa enemmän tukea ja apua (että heidät - hulluimmat - voidaan siirtää sinne erityiskouluihin ja pienryhmiin, niinkuin sinä halusit tapahtumaa kuvata).
Opettajan työ on aina muokkaamista, nuorempaan henkilöön vaikuttamista, niin että hänen elämänsä suunta olisi aiempaa parempi. Ei siinä tarvita suojelusenkeliä vaan tervettä aikuista, joka rohkenee ottaa myös kasvattajan vastuuta. Tuo terve aikuinen pystyy kunnioittamaan myös niitä lapsia, joilla ei ole mallivanhempia ja joiden oppiminen on mutkaisempaa elämän alkutaipaleella. Juuri heitä kaivataan esiopetukseen ja lastentarhoihin - onneksi sinä olet valinnut toisenlaisen uran.
kuinka vähän sinulla on työvuosia, alle 5? Minun opiskellessani samaan aikaan opiskeli useampia yli viisikymppisiä lastentarhanopettajia ja ilmeisen hyvin ovat viel työllistyneet opettajiksi tai hallinnollisiin/projektitehtäviin opintojen jälkeen.
itse olen nelissäkymmenissä, joen minulla todellakin on vielä tuo parikymmentä vuotta edessä.
No todellakin on onni, etten moista uraa valinnut. Yhtä suuri onni varmaan olisi, jos sinä puolestasi olisit mennyt sinne tarhaan töihin. Sellainen opettaja ei nimittäin kuulu yläkouluun, joka pitää oppilaitaan paikalleen jämähtäneinä, urautuneina ja ikävinä häiriköinä, joita ei enää voi pelastaa. 13-15 -vuotiaita, herranjumala!
Ap voi pyrkiä ja lopulta päästäkin esikoulun opeksi. Yhtä todennäköistä kuitenkin on, että hän urallaan joutuu ainakin aluksi nuorempien kanssa tekemisiin, ehkä jopa pienten puolelle. Varautuminen pyllyn pyyhintään olisi silkkaa realismia.
Ja mikä ihme kirjoituksessani antoi ymmärtää, että vanhemmilla olisi mitään tekemistä sen kanssa, mitä ajattelen lapsista? Itse asiassa vanhemmat eivät vaikuta minun asenteisiini tuon taivaallista, koska en tiedä useimpien oppilaideni vanhemmista juuri mitään. Ja niin on ihan hyvä. Vaikeampaa on varmaan pysyä objektiivisena, jos näkee heitä jatkuvasti, kuten tarhan työntekijät.
Noin laajemmasta vinkkelistä katsoen olisi parasta, jos lastentarhanopettajista tulisi huutava pula. Silloin voisi nousta lopulta se arvostus ja palkkakin. Mitään ei tule tapahtumaan niin kauan kuin kiltit tytöt lähtevät raskaisiin töihin mitättömällä palkalla ja ilman etuja vain idealismi tukena ja turvana.
"Yhtä suuri onni varmaan olisi, jos sinä puolestasi olisit mennyt sinne tarhaan töihin."
- Koulutukseni puolesta voisin mennäkin, sillä omaan sekä lastentarhanopettajan, luokanopettajan ja erityisopettajan pätevyyden. Tällä hetkellä työuraani olen yläkoulussa.
"Sellainen opettaja ei nimittäin kuulu yläkouluun, joka pitää oppilaitaan paikalleen jämähtäneinä, urautuneina ja ikävinä häiriköinä, joita ei enää voi pelastaa. 13-15 -vuotiaita, herranjumala!"
- Luehan nyt ihan rauhassa edellisen viestini eka lause ja jätä pois omat ennakkoluulosi. Tuo ei ole minun ajatusmaailmaani. Itse teen tällä hetkellä erittäin vaikuttavaa työtä kasiluokkalaisten erityisoppilaiden kanssa, niin eivät ole sitten siellä aineenopettajien rauhaa häiritsemässä ;-) .
Sisälukutaito voisi auttaa myös huomaamaan, etten ole kertaakaan sanonut, etteikö esimerkiksi lastentarhanopettajan työ olisi tärkeää ja vaativaa ja vaikka mitä. Sen sijaan olen sanonut, että jos kummatkin työt yhtä lailla kiinnostavat, lienee yksilön kannalta järkevää valita se työ, josta jopa maksetaan jotain.
Onpa hienoa, että on vielä kouluja, joissa erityisopetukseen mahtuu. Omista oppilaistani yksikään ei nimittäin ole vuosiin käynyt klinikalla.
Tässä nyt on tullut kaikenlaisia juttuja. Olen itse yläluokilla aineenopettajana.
Sen verran voisin lisätä edellisiin ,että pienissä kouluissa on tiukkaa tuntien kanssa pelkällä ruotsin pätevyydellä.
Kahdella viikkotunnilla tätyy ryhmiä olla aika monta.
Sitten vielä tuo ruotsin kielen asema- saattaa
tulla muutoksia piankin.
Oma juttunsa on sitten myös oppilaiden motivoiminen...
voi tosiaan yläkoulun puolella olla toisinaan hankalaa, kun monen oppilaan asenne varsinkin ruotsin kieltä (ja koko koulunkäyntiä kohtaan)on se surullisen kuuluisa EVVK...
Ninim. eräs ruotsinmaikka