Mua hävettää, että ihastun vääriin ihmisiin. Aina kun yritän tosissani, juttu kosahtaa. Tunteettomat jutut näyttäisivät jatkuvan, mutta eihän niitä pysty jatkamaan. Mua hävettää! Sanani menevät usein kuuroille korville. Sama mitä teen ja jäljelle jää vain häpeä ja itsesyytös omasta tyhmyydestä. Mua hävettää, että olen avautunut tunteistani ja mua on vain viilattu linssiin. Hävettää niin saakelisti. Typerää vielä yrittää kirjoittaa omista ajatuksistaan, jolloin tuntuu että toiselle jää kirjoitettu sana muistoksi. Nyt en enää sitäkään uskalla tehdä. En tahdo koskaan tavata kyseistä ihmistä, häpeän, en osaa suhtautua asiaan. Tästä on ihan hitosti aikaa, päälle vuosi. Kaikki nousi pintaan, kun taas ollaan vastaavassa tilanteessa. Mua vaan niin hävettää ja välillä pelkään, etten pääse asian kanssa sovintoon.
Itkettää ja hävettää =( Mä niin toivon, että pääsisin pois tälläisestä epävarmuuden tunteesta. Taas tulee menemään varmaan vuosi ennenkuin uskallan yhtään mitään. Mua sattuu niin helposti.
Itkettää ja hävettää =( Mä niin toivon, että pääsisin pois tälläisestä epävarmuuden tunteesta. Taas tulee menemään varmaan vuosi ennenkuin uskallan yhtään mitään. Mua sattuu niin helposti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on typerää kun on itse ihastunut/rakastunut ja tunnustaa sen. Toinen vähät siitä välittää, saattaa jopa nauraa siellä toisessa päässä kun lukee siitä. Itse olen tullut varautuneemmaksi enkä jatkossa enää tunnusta. Aiemmissa olen aina odottanut tarpeeksi pitkään sillä tuntuu jos heti on semmosta ihastelua ja rakkauden tunnustamista niin se ei ole aitoa. Semmonen tulee ajan kanssa. Itsellä kaikki jutut näemmä ollut vaan yksipuolista ihastelua.
Iloitse siitä että tunnet, koska on ihmisiä jotka ei uskalla edes kertoa tunteistaan! Mitä sulla olisi jos sulla ei olisi tunteitasi, ja pidemmän päälle jos vaan tukahduttaa tunteensa, positiiviset ja negatiivset, niin masentuu, turhautuu ja voi muuttua katkeraksi.
Pitää myös muistaa että jokainen meistä on haavoittuvainen ihminen, ja siitä tässä elämässä kai painiskellaan koko ajan. Ja jokainen tarvitsee ja haluaa tulla rakastetuksi.
Ei saa siis hävetä että haluaa hyvää. :)
Sattuu, tiedän sen hyvinkin, jos toinen ei vastaakaan tunteisiisi, ja se saa myös tuntemaan häpeää ja että olimpas hölmö kun luulin että mua rakastettais. Pitää vaan kääntää asia, niin että se toinen ei vaan näe sinua, eikä rakasta, ja se on sen menetys kun ei suhun halunnut tutustua.
Aika ei aina ole oikea ja ihmiset ei kohtaa sillä tasolla mitä he molemmat haluavat ja siitä tulee pettymyksiä jotka voivat satuttaa. Mutta eteenpäin vaan reippaasti. Kannattaa toki surea aikansa, mutta muistaa että se juuri sopivakin ihminen tulee vastaan, kun aika on oikea.
Elämä antaa ja se ottaa...