Miks piti? Parempi ilman.

Se on typerää kun on itse ihastunut/rakastunut ja tunnustaa sen. Toinen vähät siitä välittää, saattaa jopa nauraa siellä toisessa päässä kun lukee siitä. Itse olen tullut varautuneemmaksi enkä jatkossa enää tunnusta. Aiemmissa olen aina odottanut tarpeeksi pitkään sillä tuntuu jos heti on semmosta ihastelua ja rakkauden tunnustamista niin se ei ole aitoa. Semmonen tulee ajan kanssa. Itsellä kaikki jutut näemmä ollut vaan yksipuolista ihastelua.

Iloitse siitä että tunnet, koska on ihmisiä jotka ei uskalla edes kertoa tunteistaan! Mitä sulla olisi jos sulla ei olisi tunteitasi, ja pidemmän päälle jos vaan tukahduttaa tunteensa, positiiviset ja negatiivset, niin masentuu, turhautuu ja voi muuttua katkeraksi.
Pitää myös muistaa että jokainen meistä on haavoittuvainen ihminen, ja siitä tässä elämässä kai painiskellaan koko ajan. Ja jokainen tarvitsee ja haluaa tulla rakastetuksi.
Ei saa siis hävetä että haluaa hyvää. :)

Sattuu, tiedän sen hyvinkin, jos toinen ei vastaakaan tunteisiisi, ja se saa myös tuntemaan häpeää ja että olimpas hölmö kun luulin että mua rakastettais. Pitää vaan kääntää asia, niin että se toinen ei vaan näe sinua, eikä rakasta, ja se on sen menetys kun ei suhun halunnut tutustua.

Aika ei aina ole oikea ja ihmiset ei kohtaa sillä tasolla mitä he molemmat haluavat ja siitä tulee pettymyksiä jotka voivat satuttaa. Mutta eteenpäin vaan reippaasti. Kannattaa toki surea aikansa, mutta muistaa että se juuri sopivakin ihminen tulee vastaan, kun aika on oikea.

Elämä antaa ja se ottaa...