Onko jollain samantapaisia kokemuksia? Tai osaako joku edes jotenkin auttaa tai sanoa jotain?
Tapailinpa kerran miestä... Komea kuin mikä, aikalailla pelurin oloinen, piti yhteyttä säännöllisen epäsäännölisesti, ehkä vähän ylimielisen oloinen ja niin sairaan haluttava. Aina kun nähtiin perhoset pyöri vatsassa ja piiiitkästä aikaa tunsin todellista himoa jotain miespuolista kohtaan. Meidän arvomaailmat, elämänasenteet ja muut kohtasivat, mutta koskaan ei käyty mitään kummempia syvällisiä keskusteluja ja muutenkin juttelu oli välillä jännittynyttä, pinnallista ja hermostunutta. Kemiaa siis oli todella paljon (ainakin omalta puoleltani, toisesta osapuolesta en tiedä, halusi ainakin nähdä jne.) mutta varsinaiset keskustelut jäivät. Kunnon seksiä ei koskaan ollut (ehkä vähän pelkäsin että hän halusi vain sitä), pientä käsipeliä vain.
En kuitenkaan katsonut seurustelevani tai olevani muutenkaan sidottu ja tapasinpa sitten erään toisenkin. Tämä tapaus taisi ihastua minuun päätä pahkaa ja oli erittäin aktiivinen. Nähtiin usein, keskustelu oli todella antoisaa ja oltiin hyvin samalla aaltopituudella, samanhenkisiä ja oli mukavaa viettää aikaa yhdessä. Mies on söpö, hyväkroppainen, muidenkin himoitsema....enkä silti tunne häntä kohtaan samanlaista intohimoa ja vetoa kuin tätä toista kohtaan (johon omasta tahdostani jätin ottamatta yhteyttä tämän jälkimmäisen tultua kuvioihin).... Ihastuin itsekin hänessä tähän keskustelutaitoon ym. mutta en ole missään vaiheesa tuntenut häntä kohtaan niin voimakasta seksuaalista vetoa kuin tätä ensin tapailemaani kohtaan. Nyt ollaan seurusteltu vuoden verran ja seksiä on usein, mutta se tuntuu välillä niin väkinäiseltä. En itse syty tästä miehestä niin paljoa kuin ehkä voisin.... Tiedän miehen haluavan minua. Onko tällä suhteella tulevaisuutta? Välillä muistelen kaiholla tätä edellistä jota ehdin vähän tapailla ja perhosia vatsassani ja himoa. Kuinka paljon kemiaa pitää olla? Vai onko tärkeämpää että keskusteluyhteys, huumori ym. toimii? Voisin silti sanoa olevani jollain lailla rakastunut poikaystävääni (siis tähän jälkimmäiseen) ja ikävöiväni häntä kun emme ole yhdessä, mutta se suuri intohimo ja perhoset vatsassa puuttuu... tai ehkä nekin on jollain lailla olemassa mutta ei todellakaan niin voimakkaina kuin voisivat olla...
Saikohan tästä mitään selvää... :) Teinkö aikoinani väärän valinnan? Tarvitaanko niitä perhosia paljon jos haluaa kestävän suhteen? Onko suhteen perustuttava niille perhosille ja intohimolle vai onko tärkeämpää että voidaan keskustella, nauraa ja viihtyä yhdessä? Vai onko parempi että jätän poikaystäväni ja unohdan tämän ensiksi tapailemani miehen ja odotan että kohdalleni osuu mies jonka kanssa voin keskustella, mutta joka aiheuttaa myös niitä perhosia vatsaan? :) Millaiselta muista on tuntunut kun olette vakavasti sitoutuneet? Poikaystäväni on kuulemma tosissaan kanssani enkä haluaisi loukata häntä. Eikä hän tiedä että alussa tapailin myös toista miestä...
Tapailinpa kerran miestä... Komea kuin mikä, aikalailla pelurin oloinen, piti yhteyttä säännöllisen epäsäännölisesti, ehkä vähän ylimielisen oloinen ja niin sairaan haluttava. Aina kun nähtiin perhoset pyöri vatsassa ja piiiitkästä aikaa tunsin todellista himoa jotain miespuolista kohtaan. Meidän arvomaailmat, elämänasenteet ja muut kohtasivat, mutta koskaan ei käyty mitään kummempia syvällisiä keskusteluja ja muutenkin juttelu oli välillä jännittynyttä, pinnallista ja hermostunutta. Kemiaa siis oli todella paljon (ainakin omalta puoleltani, toisesta osapuolesta en tiedä, halusi ainakin nähdä jne.) mutta varsinaiset keskustelut jäivät. Kunnon seksiä ei koskaan ollut (ehkä vähän pelkäsin että hän halusi vain sitä), pientä käsipeliä vain.
En kuitenkaan katsonut seurustelevani tai olevani muutenkaan sidottu ja tapasinpa sitten erään toisenkin. Tämä tapaus taisi ihastua minuun päätä pahkaa ja oli erittäin aktiivinen. Nähtiin usein, keskustelu oli todella antoisaa ja oltiin hyvin samalla aaltopituudella, samanhenkisiä ja oli mukavaa viettää aikaa yhdessä. Mies on söpö, hyväkroppainen, muidenkin himoitsema....enkä silti tunne häntä kohtaan samanlaista intohimoa ja vetoa kuin tätä toista kohtaan (johon omasta tahdostani jätin ottamatta yhteyttä tämän jälkimmäisen tultua kuvioihin).... Ihastuin itsekin hänessä tähän keskustelutaitoon ym. mutta en ole missään vaiheesa tuntenut häntä kohtaan niin voimakasta seksuaalista vetoa kuin tätä ensin tapailemaani kohtaan. Nyt ollaan seurusteltu vuoden verran ja seksiä on usein, mutta se tuntuu välillä niin väkinäiseltä. En itse syty tästä miehestä niin paljoa kuin ehkä voisin.... Tiedän miehen haluavan minua. Onko tällä suhteella tulevaisuutta? Välillä muistelen kaiholla tätä edellistä jota ehdin vähän tapailla ja perhosia vatsassani ja himoa. Kuinka paljon kemiaa pitää olla? Vai onko tärkeämpää että keskusteluyhteys, huumori ym. toimii? Voisin silti sanoa olevani jollain lailla rakastunut poikaystävääni (siis tähän jälkimmäiseen) ja ikävöiväni häntä kun emme ole yhdessä, mutta se suuri intohimo ja perhoset vatsassa puuttuu... tai ehkä nekin on jollain lailla olemassa mutta ei todellakaan niin voimakkaina kuin voisivat olla...
Saikohan tästä mitään selvää... :) Teinkö aikoinani väärän valinnan? Tarvitaanko niitä perhosia paljon jos haluaa kestävän suhteen? Onko suhteen perustuttava niille perhosille ja intohimolle vai onko tärkeämpää että voidaan keskustella, nauraa ja viihtyä yhdessä? Vai onko parempi että jätän poikaystäväni ja unohdan tämän ensiksi tapailemani miehen ja odotan että kohdalleni osuu mies jonka kanssa voin keskustella, mutta joka aiheuttaa myös niitä perhosia vatsaan? :) Millaiselta muista on tuntunut kun olette vakavasti sitoutuneet? Poikaystäväni on kuulemma tosissaan kanssani enkä haluaisi loukata häntä. Eikä hän tiedä että alussa tapailin myös toista miestä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta musta tuntuu että teit väärän valinnan.
pikkuisen samanlainen tilanne. Tämän ensimmäisen tapaamisesta on kulunut jo muutama vuosi,mutta väliin hän palaa ajatuksissani silmieni eteen ja se tunne on yhtä voimakas kuin ensikertaa kohdatessa.
Joskus jopa epäilen,että hän ajattelisi samalla hetkellä minua kuten minä häntä,tai aivan kuin hän tulisi ajatuksineen vaivaamaan minua kun joskus yhtäkkiä mieleeni niin voimakkaana tupsahtaa.Mutta eihän ollut minusta riittävän kiinnostunut kun ei sitten yhteyttä sen enempää ottanut,olen lopulta ymmärtänyt. Itse tein mielestäni riittävästi jutun eteen,kerroin tunteistani aika(liikaa)avoimesti hänelle,joten ei voi mitään,hän ei sit ollut se oikea.Tähän mennessä kukaan ei ole sytyttänyt mua kuin hän,tunsin tosi paljon seksuaalista vetovoimaa ja mielestäni henkistäkin.
Itse melkein kallistun myös sinne puolelle että ehkä olet tehnyt väärän valinnan... Ei ole varmaan kiva kuulla, koska kuitenkin varmasti välität tästä nykyisestä poikaystävästäsi.
Siis tosiasiahan on se että niitä "perhosia" ei pitkäaikaisesta seurustelusuhteesta enää löydy. Se kuuluu siihen seurustelun alkuaikoihin, mikä on periaatteessa ihan hyvä, koska kyllästyisihän siihen varmaan ;) Parisuhteessa tulee sitten muita asioita mitä alkaa arvostamaan; rakkaus, kiintymys, arvostus, luottamus jne. Jokainenhan meistä halajaa välillä niitä "perhosia", mutta ei sillä tavalla välttämättä että parisuhteen laittaisi poikki..
Tekstistäsi sain jotenkin sen kuvan ettet ole valmis parisuhteeseen, oli se sitten tämä nykyinen tai joku muu. Mitä jos jatkatte tätä suhdetta ja vuoden, kahden, kymmennen vuoden päästä tulee vastaan joku uusi joka saa perhoset lepattelemaan vatsassi? Oletko taas valmis harkitsemaan eroa?
Ja totuus on se että kyllä mielestäni suhde vaatii molempien intohimon..
Kannattaa miettiä mitä oikeasti haluat. Voihan se olla että haluaisit vain olla vapaa ja sitoutumaton ja siksi muistelet tätä ihanaa ihastustasi joka sai sukat pyörimään jaloissasi :) Ja jos siltä tuntuu niin ole. Varmasti poikaystävääsi sattuisi jos hänet jättäisit mutta parempi niin kuin tuomita hänet elämään onnettomassa suhteessa.. vai oliko liian dramaattisesti sanottu ;)
Jakselemista!
tulis toimimaan hyvinkin,koska pitkässä suhteessa rakkaus ystävyys ja toisen kunnioittaminen ovat myös mukana,tietty seksuaalista vetoa pitää myös olla,mutta sitä voi ajan saatossa kehittää,vaikka sanomalla toiselle mitä haluu ja mikä saa kuumaks ym..
Monesti naiset jäävät koukkuun tälläisiin miehiin/suhteisiin,joissa se himo on päällimmäisenä ja muita tunteita ei olekkaan.
Mielestäni intohimosuhde ja rakkaussuhde on eri asia,koska seurustelussa kahden vuoden sisällä intohimo hiipuu,vaikka olisit sen himomiehen kanssa. Silloin tulee vahvempana läheisyys ja rakkaus,mutta jos suhde perustuu himoon,niin mitä jää enää jäljelle!
Minusta tuo on jokseenkin selvää. JOs sinun pitää kysellä nettipalstoilla, ei suhde ole tiivis.
Hyvältä ei kuulosta myöskään että seksi tuntuu joskus niin väkinäiseltä, vaikka siihen voi tietysti olla muitakin syitä, mm. pillereiden aiheuttama haluttomuus, stressi yms.
Luulen että lähdet käpälämäkeen jossain vaiheessa, vaikka nyt jäisit suhteeseen. Poikaystävääsi kohtaan olisi kunnioittavampaa erota varhaisemmassa vaiheessa.
Suosittelen sinkkutyttöyttä toistaiseksi. Tuskin se puhumaton seksi-idolisi myöskään on oikea miehesi. Mitä tekee puhumattomalla panijalla?