mulla on varsin hankala ongelma, ja haluaisin tietää, onko jollain muulla kokemusta tai mielipidettä vastaavasta... olen eronnut entisestä tyttöystävästäni kaksi vuotta sitten. olen uudessa suhteessa, asumme yhdessä ja olemme kihloissa. aiomme myös mennä naimisiin ja suunnittelemme perheenlisäystä. olemme siis erittäin vakavalla pohjalla. rakastamme toisiamme ja haluamme oikeasti olla yhdessä loppu elämämme. no tämä ei ole se ongelma, vaan juuri tämä entinen suhteeni. ex:ni on tullut nyt viime aikoina kaveriksi minun ystävieni kanssa. nyt joku voi ajatella, että siinä ei ole mitään pahaa, MUTTA minua se ärsyttää todella!! en halua exääni ystävieni elämään. olen hänelle suhteestamme ja erostamme vieläkin katkera, vaikken missään nimessä vaihtaisi nykyistä elämääni ja rakastani entiseen suhteeseeni. onko normaalia, että haluan säilyttää oman reviirini näin tarkasti itselläni? tilanne on vaikea, koska koen ystävieni jollain lailla pettäneen minut, kun pystyvät kaveeraamaan exäni kanssa, varsinkin kun he tietävät, miten rankka ja satuttava meidän suhteemme oli. onneksi minulla on rakkaani, joka auttaa täyttämään ystävieni jättämän tyhjiön. joskin se tyhjiö on syntynyt omasta päätöksestäni. toivottavasti joku sai tolkkua tästä romaanin alusta, onhan se aika sekava:)
Onko muilla kokemusta...
GraneDay
91434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rakasta nyt vain omaa tyttöäsi. Äläkä uhraa ajatuksia muiden tekemisille, exällesi. Ymmärrän ärtymyksesi ystäviäsi kohtaan, mutta jokainen kulkee omia polkujaan. Tallaa omaa polkuasi vain syvemmälle tyttöystäväsi vierelle. Ja kokeile anteeksi antamise n voimaa, se todella tekee ihmeitä.
tavaallaan en. kaksi vuotta on aika lyhyt aika toipua kipeästä erosta ja löytää uusi ja tehdä päätös lapsenteosta ja parisuhteen rekistömisestä. Kun kuitenkin kai jokainen tietää joka on seurustellut että se aika jolloin opitaan tuntemaan toisemme hyvät ja toistemme ne huonoimmatkin puolet on se 2-3v. Minusta on ok jos olette hehkussa toisiinne ja haluatte koko maailman, varsinkin sinä, joka juuri sait pahasti siipeesi,,
Tuntuu että sinulla on vielä liikaA painolastia entisestä suhteestasi että pystyt antamaan tarpeeksi rehellistä sinua suhteeseen. Sinun pitää osata antaa itsellesi ja exällesi anteeksi, koska muuten edellisen suhteen kummitukset tulevat sinua aina uudelleen vastaan.
Ja sitten itse asiaan, on normaalia että närkästyt kavereillesi mutta toisaalta, he eivät olleet osa tedän ongelmaa, miksi he sitten nyt olisivat sitä? Tarkoitan, kun sinä pääset eroon katkeruudesta, vihasta, jne, sinä huomaat että ei se haittaa pätkääkään mitä se ihminen puuhaa. Pystyt keskittymään omaan onneesi, elämääsi, kavereihisi vaikkaikin he ovat myös sen kavereita.
Nyt kun olet vielä tunnesiteessä häneen, tuntuu hänen läsnäolonsa sinun "reviirilläsi" sattuvalta ja loukkaavalta. Haluat kavereidesi tekevän sen mikä sinun itse pitää tehdä, eli sulkea hänet pois elämästäsi ja mielestäsi. Käsittele asia kunnolla, puhu vaikka nykyisesi kanssa, kerro ahdistukesi ja usko pois, kun asia on käyty ja puitu ja olet osannut antaa anteeksi, sitten sinä olet vapaa, rakastamaan, jatkamaan elämääsi, jakamaan kaverisi, olemaan parasta tälle nykyiselle.
Jatka omaa elämääsi. Kun ex-suhde häiritsee liikaa, sano se hänelle ystävällisesti ja sulje hänet ulkopuolelle. Kun pystyt siihen, eikä hän enää häiritse elämääsi, huomaa hän sen kyllä. Jos exäkin on löytänyt jo uuden kumppanin, ei hänen aikansa riitä sinun seuraamiseen. Jos ei ole löytänyt, saattaa miettiä entistä elämäänsä ja kaivata sitä. Kaikkea hyvää sinun ja kumppanisi elämään! Te yhdessä päätätte, mitä siitä tulee.
Kuulostat just yhtä fiksulta, kuin mun exä. Sekin eron jälkeen (ja suhde kesti tod. kauan, niin olis luullut toipumisaikaa tarvivan) ryntäsi suinpäin suhteeseen ja parissa kuukaudessa oli jo hynttyyt yhdessä ja lapsenteosta puhuivat.
Hänelle ei riittänyt omaisuuden jako, vaan kaverit olisi pitänyt myös jakaa samalla tavalla. Eihän sitä nyt herttileeraa voi enää yhteisiä kavereita eron jälkeen olla, kun pitää olla niin hel**tin katkera.
Hän myös koki minut isoksi ongelmaksi ja ratkaisi asian puhumalla paskaa kokonaisen paskavuoren edestä ja sai kun saikin minut karkoitettua YHTEISTEN kavereidemme elämästä, niin sanotusti sai minut savustettua piireistä.
Jopa pilasi ensimmäisen suhteenkin, joka minulla oli eron jälkeen. Puhui katkeria pahoja puheitaan niin paljon, että uusi kumppanini halusi luikkiä vähin äänin pakoon kaiken draaman keskeltä.
Sitten kun minä poltin päreeni ja nostin metelin exäni paskapuheista, niin kas kummaa.. minähän se sitten olinkin se katkera exä, joka vaan roikkuu toisessa kii..
Huh huh. Kyllä akat on vaikeita, nykyään olen ONNELLINEN sinkku, ihmissuhteista ei ole muuta kuin harmia.
onnellinen mutta ei se yksinäisyys ole niin hohdokasta. Usko pois kun se on tahtomattaan tai tahdotusti saatua sekin riittää jonain päivänä. Mut tietysti suhteessa pettyminen ja loukkaus ottaa aikansa ja on onnellinen et ei oo kessään kii. Mut entäs sit kun ois valmis uuten suhteeseen ja ei tunnu vain oikeaa löytyvän niin ei sekään herkkua ole.
vähän aikaa, mutta ei sitä loputtomiin jaksa. Itse kaipailen parisuhdetta, mutta kukaan ei säväytä ja ilmeisesti en itsekään ketään säväytä. Tasan ei mee nallekarkit.
Sitä seuraa ois joskus kun sitä ei oo valmis ottamaan ja sit välillä kun ois vamis ottamaan niin ei löydy sopivaa. Ja kun vie haluais et se toinen arvostaa niitä asioita mitä sussa nimenomaan on niin se on vie vaikeempaa. Tiedän toki et kahden ihmisen yhteen sovittaminen ei oo helppoo mutta kun on valmis paljonkin joustaan niin sit se ihmetyttää. Mut tietty toisenkin pitää osata jossain joustaa. Mut luulis kun meitä jotka etsii sitä oikeaa on niin paljon niin me toisemme löydetään jotenkin.
Mut miten? (Tiedetään tiedetään et kirjottelemalla ja täältä ettimällä. Mut älkääs ny ei se niin helppoo oo)
Siinä se iso kysymys. Puidaan yhes.
Siihen mä en kyllä usko, että täältä keskustelupalstalta joku jonkun löytäisi, en sitten millään. Yhtä asiaa ihmettelen myös, kuinka Helsinkiläiset eivät kohtaa toisiaan ja yleensä suurissa kaupungeissa asuvat, siellä on vähemmistöille baarit ja kaikki. Toisin täällä maalla, naiset jotka olen tavannut ovat kaverin kavereita ym. jokainen pannu toinen toistaan. Joo-o, ei vois vähempää kiinnostaa.
vedäppäs nyt henkeä välillä. sulla tottakai on oikeus kertoa mielipiteesi, ja varsinkin kun sitä pyysin, MUTTA... en ole suin päin rynnännyt tähän suhteeseen, eikä kyseessä ole todellakaan mikään uusi baarista löydetty tuttavuus. olemme tunteneet toisemme jo pitkään, tarkoittaa siis, että myös edellisen suhteeni aikana. jos joskus voi sanoa, että rakkaus potkaisee päähän, niin sellaisen ihmeen sain/saan minä kokea. (toivon samaa myös sulle). paskaa en ole exästäni puhunut, enkä tule koskaan puhumaankaan. on yksi hienoimmista ihmisistä mitä koskaan tulen tuntemaan. meidän suhde vaan ei toiminut. eikä se ole kummankaan vika. nyt kuitenkin on kyse ystävistä, jotka exäni oppi tuntemaan näiden muutaman vuoden aikana minun kauttani, kun seurustelimme. yhteisistä ystävistä ja kavereista ei ole kyse. tämä siis tarkentavana asianhaarana vaan.