En tiedä miten muotoilis tämän hetken ajatukset...
Tapasin kesäkuun alussa miehen, itseäni 21 vuotta vanhemman, ja haaveet lähti juoksemaan yhteiseen tulevaisuuteen molemminpuolisesti...
Olin jo viikon hänen luona, ja nyt oli toinen viikko, mutta tänään lähdin kesken viikon pois, kun tuli niin ahdistavan pakottava olo, että on pakko päästä miettimään tätä yhdessä olemista ihan itekseni kotiin, nyt kun lapsetkin ovat exällä...
Tuntuu surulliselle ja pahalle, enkä enää itsekään tiedä miksi halusin niin pakottavasti pois sieltä.
jotenkin tuntui, että ikäero alkoi painamaan, tai ehkä pelottamaan että josko mennään liian lujaa eteenpäin tai tai tai... en tiedä... Onko kenelläkään muulla ollut samanlaisia tuntemuksia suhteen alkutaipaleella? Antakaa nyt kommentteja mitä olette asioista kelailleet ja mihin ratkaisuun päässeet ja miksi?
Tapasin kesäkuun alussa miehen, itseäni 21 vuotta vanhemman, ja haaveet lähti juoksemaan yhteiseen tulevaisuuteen molemminpuolisesti...
Olin jo viikon hänen luona, ja nyt oli toinen viikko, mutta tänään lähdin kesken viikon pois, kun tuli niin ahdistavan pakottava olo, että on pakko päästä miettimään tätä yhdessä olemista ihan itekseni kotiin, nyt kun lapsetkin ovat exällä...
Tuntuu surulliselle ja pahalle, enkä enää itsekään tiedä miksi halusin niin pakottavasti pois sieltä.
jotenkin tuntui, että ikäero alkoi painamaan, tai ehkä pelottamaan että josko mennään liian lujaa eteenpäin tai tai tai... en tiedä... Onko kenelläkään muulla ollut samanlaisia tuntemuksia suhteen alkutaipaleella? Antakaa nyt kommentteja mitä olette asioista kelailleet ja mihin ratkaisuun päässeet ja miksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni teillä on liikaa ikäeroa.
Vähän aikaa se sujuu, mutta pidemmällä aikavälillä tulee ongelmia.
Jos et ole etsimässä elämäsi miestä tai tähtäämässä naimisiin, anna palaa vaan.
Mutta jos haluat kuitenkin pidemmän suhteen, tuhlaat aikaasi.
sä oot 50senä naisena parhaimmillaan ja tää sun mies 70inen alkaa seniiliytyä ellei jo sitä ole.tosi on.