Heippa!
Olen harkitsemassa 2,5vuotiaan saku uroksen ottamista, toisen perheen pitovaikeuksien vuoksi. Koiraa on pidetty kotikoirana, ei harrastettu juurikaan mitään. Tiedän että koiraa on käytetty jossain pentukurssissa ja lenkitetty silloin kun on sattunut huvittamaan,eli ei juurikaan. Ulkoilu on ollut lähinnä ovesta pusikkoon tarpeille ja takaisin sisään. Koira vetää taluttimessa, ei ole pidetty irti koska kuulemma koira ei tule pyydettäessä takaisin, osaa istua, antaa tassua ja mennä maahan,muuta koiralle ei juurikaan ole opetettu. Toisten koirien kanssa tulee toimeen hyvin, ei hauku toisille koirille tai muuta, mutta vetää toista koiraa kohti lenkillä/ulkoilu tilanteissa. Koira on minusta hyvänluonteinen, sen oloinen että on innokas oppimaan uutta, ja kaipaa erityisesti virikkeitä, pään "vaivaa" ja reipasta lenkkeilyä.
Kuulostaako kauhealle? Itse kun ajattelen, koirassa olisi haastetta mutta luulempa että koiran voisi helposti saada koulutettua, kuten tuo hihnassa vetäminen ja luokse tulo. Mitä mieltä muut, miltä kuulostaa? Onko muilla vastaavaa kokemusta, ottaa kouluttamaton aikuinen koira, miten olette pärjänneet?
Olen harkitsemassa 2,5vuotiaan saku uroksen ottamista, toisen perheen pitovaikeuksien vuoksi. Koiraa on pidetty kotikoirana, ei harrastettu juurikaan mitään. Tiedän että koiraa on käytetty jossain pentukurssissa ja lenkitetty silloin kun on sattunut huvittamaan,eli ei juurikaan. Ulkoilu on ollut lähinnä ovesta pusikkoon tarpeille ja takaisin sisään. Koira vetää taluttimessa, ei ole pidetty irti koska kuulemma koira ei tule pyydettäessä takaisin, osaa istua, antaa tassua ja mennä maahan,muuta koiralle ei juurikaan ole opetettu. Toisten koirien kanssa tulee toimeen hyvin, ei hauku toisille koirille tai muuta, mutta vetää toista koiraa kohti lenkillä/ulkoilu tilanteissa. Koira on minusta hyvänluonteinen, sen oloinen että on innokas oppimaan uutta, ja kaipaa erityisesti virikkeitä, pään "vaivaa" ja reipasta lenkkeilyä.
Kuulostaako kauhealle? Itse kun ajattelen, koirassa olisi haastetta mutta luulempa että koiran voisi helposti saada koulutettua, kuten tuo hihnassa vetäminen ja luokse tulo. Mitä mieltä muut, miltä kuulostaa? Onko muilla vastaavaa kokemusta, ottaa kouluttamaton aikuinen koira, miten olette pärjänneet?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ota ensinäkin selvää mitä nuo ns.pitovaikeudet ovat. Voihan olla että koira on vain toiminnan tarpeessa ja turhautunut tekemättömyyteen. Jos ei
luonteessa ole vikaa niin uskaltaisin ottaa. Kuulostaa ainakin hyvältä ettei rähjää muille koirille eli on kohtalaisen sosiaalinen ja hyväkäytöksinen. Vaikutat tarmokkaalta ja halukkaalta tekemään hommia ja antamaan virikkeitä koiralle. Moni unohtaa sen että vaikka koiran kanssa ei aiota kilpailla kokeissa , sille pitää järjestää rodunomaista tekemistä,esim. jäljestämistä , etsimistä ja tietysti runsasta liikuntaa. Kaikki sen koulutuksessa olevat puutteet kuten hihnassa vetäminen, luoksetulo jne ovat vielä noinkin nuorella koiralla korjattavissa.Onnea sinulle jos yrität antaa koiralle mielekkäämmän elämän.
Kirjoitin niinkuin en tuntisi koiraa, tosin tilanne on eri koska tiedän koiran. Itseasiassa koira on minun vanhemmilta, jotka laittavat koiran pois koska muuttavat kerrostaloon, ja eivät jaksa/halua/muka ehdi käyttää koiraa ulkona, kun sitä ei voi vain ovesta päästää ulos! asia suututtaa kyllä tosissaan, ja kovilla kirjaimilla asiasta olen äitini kanssa keskustellut tänään.
Ainoa asia mikä tässä jutussa mietityttää on lähinnä se,että itselläni on kaksi kissaa. Miten koira sopeutuu niihin, miten kissat koiraan? koska mitään asunnon eristämisiä/jaottelua kissan/koiran puoleksi en halua tehdä. Vaan normaalia, sopuisaa elämää tässä koko pinta alassa, mitä meillä on käytettävissä. (2h k)
Ja ne mitä on harrastettu sakun kanssa, olen minä itse ollut harrastamassa. On pentukurssilla ja tottiksessa muutamia kertoja käyty. Pentukurssi on käyty kokonaan ja tottiksesta osa. Harrastaminen kaatui siihen,että ei saanut koskaan kyytiä harjotuspaikalle ja jalan turhan pitkästi matkaa (kymmeniä kilometrejä). Ja sitten kun yritti vanhempia ja sisaruksia opastaa, paskat niitä kiinnosti. Tuli itellä sellanen turhautuminen tai jotain. Harrastust jäi. Vielä minä sitten yritän töiltäni, omilta harrastuksilta yms keretä juoksuttamaan koiraa, välimatka vaan on hankala.
Muuta estettä asialle ei ole kun kissat, miten ne saa elämään sovussa koiran kanssa. Yrittäny en ole vielä, tiedä vaikka oliskin suhteellisen "helppoa",jos sitä helpoksi voi sanoa.
Aikaa ja halua sakun kanssa harrastamiseen oli, mutta muiden asenne/yrittämättömyys turhautti minut. Nyt kun koira olisi omani, asia olisi toisin. Kukaan ei ole sekaantumassa harrastuksiin,harjoituksiin jne.
Kiitos asiallisesta vastauksesta :)
alku järkytyksen jälkeen menee ihan hyvin..siis kattejen kans :)
Meillä katit tottuneet et koiria kaiken näköisiä ja kokoisia tulee ja menee ja niistä eivät ennee välitä, mut silti oman lauman koirien kans vaan paijjaillaan.
Katit on joskus aika nihkeitä tottumaan koiraan mut jos koiran saat pidettyy niin et ei menehärkkii kissoja nii ajan kans se kyllä lutviutuu ku tottuuvat toisiinsa.
järkkäät kateille vaan silleen paikkoja et saavat pysyy piilossa tai tarkkaille tilannetta korkeemmalta...
Onnea sitten vaan sakusta :) ja hyviä harrastus hetkiä!
Juu, tämä toinen kissoista oli jo koiruuden ollessa vielä pentu, asuivat yhdessä puolisen vuotta. Pentuna oli kyllä kovasti kissaa kiusaamassa, mutta liekö vanhempana viisastunut ;) Ehkä koirakin ymmärtää jossain vaiheessa,ettei ehkä kannata mennä lähemmäksi, jos ei taas halua nenillensä.. Kauanko teillä sopeutumisvaihe kesti?
Meille kun tuli ensimmäinen kissanpentu, oli saku jo kuusi vuotias, koira hyväksyi pennun samana päivänä, tiukkoina oltiin alusta asti: kissaa ei jahdata! Mutta kissalta meni pari viikkoa, vaikka olikin ihan pentu. Aluksi kannattaa miettiä järjestääkö kissoille ja koiralle omat alueet, jos yhtään näyttää siltä, etteivät aivan saman tien keskenään kaveeraa, vaikka silloin kun olet poissa kotoa, jotta voit olla varma, ettei kärhämää tule ainakaan poissaollessasi.
Onnea sakun uudelle omistajalle.
minä itselleni ensimmäiseksi koiraksi. Siihen verrattuna tuo kuvailemasi koira on "enkeli". Vaikkei minulla kokemusta ollut sain omastani koulutettua sellaisen, jonka kanssa tulee toimeen.
Oman koirani luonteen takia siitä ei kuuliaisesti tottelevaa palveluskoiraa saa tehtyä tälläinen liian hentomielinen omistaja (varsinkin kun se on päättänyt poikani olevan isäntänsä)
Saksanpaimenkoira vaatii ulkoiluttamisen lisäksi paljon aivojumppaa. Ei ole ihme, että mainitsemasi koira on innokas opettelemaan uutta, jos sille ei ole mitään opetettu.
Jos otat kuvailemasi koiran, eikä sinulla ole koiraa ennen ollut, niin voisit tutustua vähän etukäteen koirankoulutusohjeisiin. Uuteeen kotiin tultuaan koira helposti kokeilee rajojaan tekemällä kaikkea mehdollista jekkua. Sille pitää heti alusta lähtien osoittaa oma paikkansa. Niinkin viattomista asioista, kuin ulko-ovesta menon marssijärjestyksestä koira voi päätellä olevansa johtaja huushollissa.
Oman asemansa sisäistänyt koira on onnellinen koira, koska sen ei tarvitse tehdä päätöskiä asioissa, joihin sen järki ei riitä.
Luin nyt vasta nuo muut viestit ja huomasin, että kysymyksesi koskikin kissan ja koiran yhteiseloa.
Minullakin on kissa. Otin sen seuraksi koiralleni, jottei sen tarvitse ihan yksin olla kotona. Kissa ja koira tulevat hvyin toimeen keskenään. Kun tulemme lenkiltä, niin koira tervehtii kissan nuollen sen märäksi. Saksanpaimenkoiran laumaviettiin taitaa kuulua myös kotona olevat kissat. Muita kissoja ulkona koirani haluaisi jahdata, mutta ei tuota omaansa.
Kissan otin silloin, kun se oli vielä pentu, joten totuttelu oli helppoa. Oikeastaan minulla oli aluksi kaksi kissaa vuoden verran. Kissojen kasvaessa toinen, joka oli minulle rakkaampi (tosi viisas kissaksi) joutui koiran silmätikuksi. Ei sille mitään pahaa tapahtunut, vaan muuten sen elämä oli aika hankalaa, kun koira ei oikein antanut sen liikkua lattioilla. Tämän toisen kissan annoin äidilleni. Olen kuullut että vanhemmat kissat eivät niin helposti sopeudu koiratulokkaaseen. Varovaisesti tutustuttamalla kyllä luulisin sen onnistuvan. Jos olet epävarma, niin kannattaa laittaa kissat ja koira eri huoneisiin alkuun siksi ajaksi, kun ovat keskenään kotona. Toisaalta kissat ovat niin näppäriä, että koiralta rauhaa halutessaan osaavat löytää itselleen sopivan piilopaikan (meillä se on kirjahyllyn päällys).
Meillä kissa joskus haluaa itse leikkiä jahtausleikkiä ärsyttämällä koiran peräänsä. Silloin ne juoksevat peräkkäin ympäri asuntoa niin että kaikki paikat sotkeutuvat.