Olen kouluttamaton, alle 25-vuotias avioliitossa elävä nainen.
Mieheni on kesälomalla opiskelupaikastaan, seuraava opintotuki ja -laina tulee vasta syyskuussa. Olen tehnyt osa-aikaista työtä vuoden, mutta viime aikoina töitä on ollut vain pari päivää kuussa. Olemme saaneet toimeentulotukea talvesta saakka (muistaakseni helmikuusta).
Nyt sossusta tuli paperi, että hakemuksiamme ei käsitellä, kunnes olen tehnyt työllistämissuunnitelman työkkärin kanssa/saanut uuden työpaikan. Kävin työkkärissä, mutta asiat saadaan vireille vasta ensi kuussa. Vuokra pitäisi maksaa 1. päivä (sekin on jo huomautus, seuraavaksi menee perintätoimistolle), mutta tilillä on tällä hetkellä huimat 14 e. 10. päivä tulee palkkaa n. 200 e, mutta vuokra on 255 e.
Suurin ongelma tässä on vielä se, että olen sairas. Liian terve kuntoutustuelle, mutta liian sairas kokopäivätyöhön... Eli jos saan työkkäristä harjoittelupaikan, en kykene edes käymään siellä. Olen niin ahdistunut tästä tilanteesta, etten oikeasti tiedä, mitä tehdä! Tämä on niin monimutkaista, että kohta lähtee järki.
Syyskuussa asiat siis ovat ihan ok, mutta sinne asti pitäisi pärjätätä jotenkin...
Miten ihmeessä meidän tulisi tässä mahdottomassa tilanteessamme toimia?
Mieheni on kesälomalla opiskelupaikastaan, seuraava opintotuki ja -laina tulee vasta syyskuussa. Olen tehnyt osa-aikaista työtä vuoden, mutta viime aikoina töitä on ollut vain pari päivää kuussa. Olemme saaneet toimeentulotukea talvesta saakka (muistaakseni helmikuusta).
Nyt sossusta tuli paperi, että hakemuksiamme ei käsitellä, kunnes olen tehnyt työllistämissuunnitelman työkkärin kanssa/saanut uuden työpaikan. Kävin työkkärissä, mutta asiat saadaan vireille vasta ensi kuussa. Vuokra pitäisi maksaa 1. päivä (sekin on jo huomautus, seuraavaksi menee perintätoimistolle), mutta tilillä on tällä hetkellä huimat 14 e. 10. päivä tulee palkkaa n. 200 e, mutta vuokra on 255 e.
Suurin ongelma tässä on vielä se, että olen sairas. Liian terve kuntoutustuelle, mutta liian sairas kokopäivätyöhön... Eli jos saan työkkäristä harjoittelupaikan, en kykene edes käymään siellä. Olen niin ahdistunut tästä tilanteesta, etten oikeasti tiedä, mitä tehdä! Tämä on niin monimutkaista, että kohta lähtee järki.
Syyskuussa asiat siis ovat ihan ok, mutta sinne asti pitäisi pärjätätä jotenkin...
Miten ihmeessä meidän tulisi tässä mahdottomassa tilanteessamme toimia?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Toimeentulotuen perusosaa voidaan lain mukaan alentaa enintään 40 %:ia mikäli kieltäytyy työvoimapoliittisista toimenpiteistä. Toimeentulotukihakemuksen käsittelyä ei mainitulla syyllä voida pantata.
Tampere ei kuulu suomen lain piiriin ja siellä on iha oma "lakinsa", jonka perusteella sosiaalityöntekijät voivat tehdä kielteisen toimeentulotukipäätöksen, jos asiakas ei hypi täsmälleen heidän mielihalujensa mukaisesti. Selvitykset pitää toimittaa niin monena kappaleena kuin he pyytävät ja heillä on oikeus olla vastaanottamatta heille toimitettuja asiapapereita, joten kyse on täydellisestä mielivallasta.
Ei ole Tampere (onneksi, oltaisiin varmaan jo kuoltu nälkään), vaan Jyväskylä. Tähän asti kaikki on sujunut hyvin.
Niin siinä paperissa kuitenkin lukee, etteivät käsittele hakemustamme, ellen sitten ole tehnyt jotain suunnitelmaa työkkärin kanssa. Ja sinne työkkäriin ilmoittautuminenhan on helppoa - mutta se suunnitelma!
Tämä tilanne vaikuttaa nyt todella mahdottomalta... seuraavaksi on asunto pois alta. Mitä me oikein voimme tehdä?
Hei!
Suosittelen sinua soittamaan selvityspyynnön lähettäneelle työntekijälle ja kertomaan, että olet ilmoittautunut työnhakijaksi ja suunnitelman teko on vireillä. Voit myös pyytää työvoimatoimistosta todistuksen siitä, että työnhakusi on vireillä ja että suunnitelmaa on tarkoitus laatia varatulla ajalla myöhemmin.
muutto mitään? Jyväskylä on niin perseestä noin niinkuin töiden kannalta.
Soita Jyväskylän Sosiaaliasiamiehelle ja
varaa aika & kerro tilanteestasi, hän osaa auttaa
- - >
http://www.jkl.fi/sote/asiakkaan_oikeudet/sosiaaliasiamies
kysy seurakunnan diakonialta apua.
http://www.evl.fi/kkh/to/kotimavust.html
Kuulostaa siltä, että sinulla ja miehelläsi ei ole aikomustakaan koskaan elättää itseänne itse töitä tehden, vaan elellä pummeina toisten kustannuksella. Mikset voisi itse kouluttautua? Miksei miehesi voi mennä kesätöihin, kuten muut opiskelijat? Ja ihan varmasti olet tiennyt työllistämissuunnitelman tekemisestä, kysymys kuuluu, miksi et ole sitä tehnyt?
Arvaan että tuo mainitsemasi sairaus on alkoholismi tai masennus, jota olet omatoimisesti lääkinnyt viinallakin.
Tilanteenne ei ole ollenkaan mahdoton: teidän pitää vain mennä töihin MOLEMPIEN ja lopettaa tuo kotona makoilu ja vollotus, kun rahat ei riitä!
Tulevaisuudessa on kuulkaa työntekijöiden selkänahasta revittävä valtavat eläkemaksut isoille ikäluokille, joten paras alkaa jo totutella siihen, että silloin vielä vähemmän kukaan työssäkäyvä haluaa elättää itsensä ikäisiä velttoilijoita ja silloin on sinun ja lomailevan miehesikin parempi ryhtyä työhön!
vaikka en tuo nimimerkki "rahaton aviopari" olekaan:
1. Ei töihin niin vain mennä, ei edes kesätöihin. Niihin täytyy ensin päästä, ja ainakin täällä se on se vaikein osuus. Sama juttu kuin opiskelupaikan kanssa monella alalla. En kai itsekään köyhäilisi peruspäivärahalla jos ei olisi pakko, vaan kun en tunnu kelpaavan mihinkään työpaikkaan. Neuvo "Mene töihin" on useimmille työttömille suunnilleen yhtä hyödyllinen kuin jos sanoisi sairaalle ihmiselle: "Parane".
2. Toisin kuin sinä, mä en lähtisi arvailemaan toisen ihmisen sairauksia, mutta JOS kyse on masennuksesta, sitä ei pidä vähätellä, koska se todella tekee ihmisen kykenemättömäksi työntekoon ja moneen muuhunkin asiaan. Siihen eivät auta mitkään "ryhdistäydy ja ota itseäsi niskasta kiinni" -tyyliset nollaneuvot.
ymmärrän kanssa, Jyväskylässä on todella vaikeaa saada opiskelijan kesätöitä, ellei ole suhteita/tuuria. Syy on se, että Jyväskylässä on aivan älyttömästi liikaa opiskelijoita, jolloin jokaiseen kesätyöpaikkaan riittää sen sata hakijaa. Hyvänä esimerkkinä kaverini, työkkärinsivuille tuli ilmoitus kesätyöpaikasta (rikkaruohojen kitkentää jossain korvessa ) Soitti kymmeneltä aamulla työnantajalle ja sieltä sanottiin, että jo viisi on kerennyt soittamaan, alle tunnissa! Jyväskylä on yksi helvetti jos meinaa kesätöihin tai töihinkään kun en muista missä oli, mutta yhtä paikkaa kohden Jyväskylässä hakee eniten työnhakijoita koko Suomessa.
Mieheni on hakenut jatkuvasti töitä, hypännyt haastatteluissa koko ajan. Itse asiassa saikin jo työpaikan syyskuulle, mutta se ei auta tilannettamme NYT.
Minä en voi kouluttautua, koska olen sairas (kuten jo mainitsin). En kykene myöskään kokopäiväiseen työhön.
Jos välttämättä haluat tietää, voin kertoa, että minulla ei todellakaan ole pelkkä masennus, vaan lukuisia muita sairauksia (ollut syntymästäni saakka, jonka vuoksi koulutuskaan ei mennyt ihan nappiin). Yhtä lamaannuttavaa sairauttani ei ole edes saatu hoidettua, sillä ko. vaivaan on vain yksi lääke, joka ei tehoa minulla (eikä monilla muillakaan).
Ja toisekseen ehdotuksesi "hankkiutua töihin" on sikälikin mahdoton, että olen kuollut ennen kuin vuosi kokopäivätyössä on kulunut.
Alkoholia emme käytä kumpikaan, mutta mieheni polttaa tupakkaa.
Riittikö selonteko, vai vieläkö tarvitset lisää tietoja? Kenties tarkastaa hampaani?
Sairaus se masennuskin on. Myös alkoholismi on sairaus, mutta tästä ei tämän perheen kohdalla ollut kyse. Että otappa asioista selvää ennenkuin rupeat v*ttuilemaan!
Jos ei pysty töihin, pitää olla todistukset ja silloin voi hakea työkyvyttömyyseläkettä: jatkuvaa taikka määräaikaista. Ei näihin oma "esitys: olen kuollut kokopäivätyöstä" riitä - onneksi! Eli tekemään koulutussuunnitelma, työnhakuun/opiskelemaan taikka eläkejärjestelmään (jos siihen edes sinulla on mahdollisuuksia). Kyllä itsensä elättäviä vaikeavammaisia on paljon, ei edes pyörätuoli ole koulutuksen taikka työllistymisen esteenä. Usein suurin este on korvien väli ja laiskan elämän halu.
Vai myötätuntoako olet täältä hakemassa?
Kannattaisi kaikki voimavarat käyttää nyt itse oman elämän järjestämiseksi eikä ruikuttaa muita maksamaan lusmuiluanne.
Johan sanoin, että mieheni sai työpaikan, ja että elämme sillä syyskuusta lähtien. Miten se sinua riepoo, että minä jään kotivaimoksi ja -äidiksi mieheni käydessä töissä? Oli muuten hyvin yleistä vielä muutama vuosikymmen sitten...
Minä olen elämäni aikana ollut sekä sairaala- että psykiatrisessa hoidossa. Olen ollut pitkillä sairaslomilla ammatti- sekä peruskoulusta (muistakin kuin psyykkisistä syistä), ja saisin nytkin sairaslomaa vain lääkärissä käymällä. Mutta mistäs minä otan sairaslomaa? Kotitöistä? Nii-in...
Eikä pelkällä sairalomallakaan voi loppuikäänsä olla. En myöskään HALUA jäädä sairaana punkan pohjalle ruikuttamaan, vaan teen sitä osa-aikaista työtäni! Kuten sanoin, en ole niin sairas, että jäisin kuntoutustuelle, enkä niin terve, että kykenisin kokopäivätöihin! Onko se niin ihmeellistä, jos joku haluaa säilyttää "terveen paperit", eikä esitellä itseään 22-vuotiaana eläkeläiseksi?
Ja miksi muuten ylipäänsä hankkiutua sairaslomalle/kuntoutustuelle muutaman viikon takia? Muutaman viikon kuluttua kun rahallinen tilanteemm on erittäin hyvä.
Eli mikä mahtaa olla ongelmasi?
Myötätuntoa en kaipaa sinulta enkä muiltakaan, ihmettelen vain asennettasi. Taidat olla niitä sekopäitä, jotka eivät ymmärrä skitsofreniankaan olevan sairaus... Jotain vikaahan silloin on ymmärtämisessä ja pään sisällä oltava. Vai onko vain niin vaikeaa myöntää arvioineensa tilanteen väärin, tai mikä vielä pahempaa - olleensa väärässä? Voi että mitä jääriä maa päällään kantaa. ;)
Meniköhän sulla nyt tarina vähän sekaisin, kun eikös miehesi ole KESÄLOMALLA KOULUSTA, ja menee takaisin kouluun syksyllä? Töihinkös hän nyt meneekin?
Hyvä ihminen, kuuntele itseäsi! Ensin lurittelet kuinka ette kaksi aikuista pärjää omillanne ja miten mahdoton tilanteenne on, ja sitten mainostat jääväsi kotiÄIDIKSI?????? Älkää missään nimessä nyt ainakaan tehkö lapsia tuohon tilanteeseen!
Kyllä koti"äitiys" oli tavallista muutama vuosikymmen sitten. Mutta silloin äideillä oli kotona TÖITÄ: karjat, leipomiset, vaatteiden teko, peltotöitä ja kaikki tehtiin itse kotona. Ei sitä nyt oikein voi rinnastaa SINUN kotivaimokkuuteesi. Ei mitenkään, sinähän suorastaan parjaat nyt eläkeikäisten naisten työn merkitystä!
Entä kun miehesi kyllästyy elättämään sinua ja katsomaan "sairasta" vaimoketta laiskana kotona? Millä sitten mahdollisena yksinhuoltajana elätät itsesi vai hankitko taas uuden elättäjän?
Onko kahden päivän työ kuukaudessa mielestäsi osa-aikatyötä? Sehän ei kunnolla lukeudu edes pätkätyöksi. Kyllä on vaikea sinun löytää paikka elämässä: et halua töitä koska olet sairas, et kuitenkaan halua eläkkeelle koska olet terve, et halua esitellä itseäsi eläkeläiseksi vaikka et OMASTA MIELESTÄSI pysty töihinkään. Mikä siis mahtaa olla oma ongelmasi?
Aikuistu, ei se niin vaikeaa ole.
Heippa,
Koska ahdinkonne on tilapäinen ja korjaantumassa niin se nimimerkki parkan diakoniaehdotus olisi varmaan paras vaihtoehto tilanteeseen. Se on tarkoitettu lyhytaikaiseen apuun jolla pääsee tilapäisen hankaluuden yli. Periaatteessa harkinnanvarainen toimeentulotukikin on juuri tuota tarvetta varten, mutta käytännössä sen saaminen voi olla tosi vaikeaa.
Jos vielä jaksat yrittää sosiaalitoimistoon menemistä ja sen harkinnanvaraisen hakemista niin kokeile. En tiedä mikä on käytäntö sinun alueesi toimistossa mutta yritä saada aika jossa pääset työntekijän luo etkä vain jätä hakemusta. On helpompi antaa todenmukainen kuva tilanteestaan jos on itse kertomassa. Lomakkeet ovat väkisinkin suppeita ja yksipuolisia.
Ja mitä tulee näihin "olet laiska juoppo", "mene töihin" "älä vain tee lapsia" -viisastelijoihin, niin älä välitä. Et ole mitään selityksiä velkaa kenellekään.
Ja vaikket myötätuntoa haekaan, niin ainakin täältä sitä saat. Rohkeutta!
jo tullut sairasteltua ja oltua ne huimat kaks päivää töissä kuukaudessa. jos olet terve ihminen niinkun yleensä ne jotka edes sen kaks päivää tekevät tee sen verran, että tulee se leipä pöytään. ei se aikuistuminen niin vaikeaa ole.
Jkl:n soppala toimii Sukevalta käsin.
Noniin hopihopi ryhdy sinäkin rikolliseksi, niin muutkin on jo tehneet pakon edessä. Älä ainakaan tapa itseäsi, muutaman olen kuullut niinkin tehneen.
Yleensäottaen järkevintä on muuttaa pois.