Mietipä että jos tapahtuisi niin kamalasti että onnettomuudessa esim rakkaasi kasvojen toinen puoli tuhoutuisi täysin seisoisitko vielä hänen rinnallaan ja rakastaisit häntä ja olisit onnellinen että hän on sinun (etkä jäisi vain velvollisuuden tunnosta ja säälistä)? Kuinka moni voi todella sanoa löytäneensä ihmisen jonka sisällä on niin paljon että se korvaa ulkoiset virheet tai että rakastaa jotakuta niin paljon että sitä ei mikään vavisuta? Entä mitä luulette , mitä rakkaanne tekisi samanlaisessa tilanteessa? Näkeekö hän tarpeeksi sisälläsi ja rakastaisiko tarpeeksi?
Telkkaria katsoessa tuli tänään tälläistä pohdintaa mieleen.
Telkkaria katsoessa tuli tänään tälläistä pohdintaa mieleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuollaisia ei kysytä, ne tilanteet eletään. Miksi jollain ylipäätään tulee tuollaisia mieleen kysyä? Tyhmää!
Kysy ennemmin vaikka "kaikki hyvin"-ihmisiltä: mietipä, rakastatko rakastasi vielä vuoden päästä ja oletteko yhä yhdessä?
vaikeampaa, jos toinen muuttuisi sisäisesti olellisesti, toiseksi ihmiseksi.
Jos herkkä, ihana ja lempeä ihminen muuttuisikin yhtäkkiä, raa'aksi, ilkeäksi ja väkivaltaiseksi.
Dr. Jekyll & Mr. Hyde.
Tai itseasiassa olenkin tuon toisen sisäisen muuttumisen parisuhteessani kokenutkin. Tyrmäävää. Meni aika moni asia uusiksi. Myös minuus. Mutta näin kymmenen vuoden jälkeen voin sanoa, että siitä on ollut minulle hyötyäkin. Tuskin olisin muuten kasvanut henkisesti yhtä monta kilometriä. Ja olisin sama idiootti kuin ennenkin.
Kuka tietää..
Niinhän vannotaan, että hyvinä ja huonoina hetkinä jne, mutta missä kulkee raja? Mielestäni siinä, kun pelkää päivittäin henkensä puolesta.