että selviän vaikka niin lupasin. Olisin halunnut näyttäytyä vähän vahvempana edessäsi , mutta mihin se koira karvoistaan pääsee, eli minä luonteestani. Yhtä heikko olen kuin ennenkin, tai vielä astettakin heikompi.
En usko
sittenkään
3782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin moneen kertaan olen saanut huomata tuon tuttavistani,itsestäni, ystävistäni ja rakkaistani, ettei koira karvoistaan pääse, mutta silti heistä välitän.
Ei ole karvoihin katsominen tässä elämässä hyvästä, sydämeen on katsottava, ja sieltä karvan alta löytyy usein se ymmärtäväisin sydän, olipa turkki kuinka takussa tahansa, voihan sitä yrittää hieman siistiä jos suinkin..
Olen kuullut usein lupauksia tuon muuttumisen suhteen, mutten koskaan odota sitä tapahtuvaksi, toivon mutten luota, koska se ei ole helppoa muuttua/muuttaa tapojaan joissain asioissa.
voin vain toivoa että järki kulkee kuitenkin mukana...
En todellakaan uskalla luvata/vannoa koskaan mitään, tai ottaa toisten lupauksia täysin todesta, en jaksa enää pettyä, koska petän itse itseni liian usein.
Tässä sitä ollaan ja pois ei päästä, pakko on elää ja sopeutua elämään itsensä kanssa, muuten on alati sairas henkisesti ja fyysisesti, sitä ei kroppa kestä ja tie on enää vain alaspäin, omasta mielestä tietenkin.
olisi minulle tarkoitettu, niin vastaisin, että saat olla edessäni ihan niin heikko ja epävarma kuin vain tunnet olevasi. Pääasia vain että olet oma itsesi. En ole vastustajasi vaan pelaan sinun puolella.
Ainahan se tuki on tarpeen, kun tuntuu ettei omat voimat riitä. Olen vain niin huono kohtaamaan vastoinkäymisiä. Siitä kaikki johtuu.