Ennen oli ravintoloissa solisteilla orkesterit. Eräässä ravitsemusliikkeessä oli mieluinen solisti ja halu kuuntelemaan mennä oli kova. Kiersin muutamissa baareissa ja siinä meni joku olut. Menin kyseiseen ravintolaan ja astelin sisälle hyvälle paikalle.
Solisti lauloi ja nautin paukkujen kanssa musiikista. Sain seuraa pöytääni ja olo oli kaikinpuolin kuten pitääkin, iloinen.
Mutta mutta, ilo oli ennenaikaista. Häirikkö asteli pöytäämme ilmeisesti aikomus iskeä kaunis seuralaisemme. Tuota tuhoon tuomittua iskuyritystä kun katselin lohkaisin jotain, ja se sattui syvälle häiriksen narsismiin. Hän alkoi soittaa minulle suuta ja kestin aikani mutta sitten napsahti. Pomppasin pöydästä ja kevyellä koukulla losautin leukaan ja jatkoin samoin toisella kädellä. Ukko tippui ja istuin alas.
Portsari ja ravintolan henkilökuntaan kuuluva mieshenkilö tulivat ja sanoivat, että minun täytyy poistua. Kerroin mitä oli tapahtunut ja sen vahvisti pöytäseurueeni. Ei kun ulos. Enpä lähdekkään kun olin vasta päässyt alkuun. Humalaisissa aivoissa sykki tietoisuus väärinkohtelusta ja en liikkunut mihinkään. Henkilökunta kävi kiinni ja alkoi repiä viedäkseen ulos samalla mutisten poliisista. Tuo oli jo liikaa, kapinamieli oli lietsottu.
Aloin panna vastaan minkä vain pystyin ja pystyinkin yllättävän hyvin. Samaan aikaan ensimmäinen poliisiauto oli tullut ja he juoksivat sisälle. Yleisö oli mukamas kauhuissaan ja vetäytyi ravintolan reunustoille. Kukaan ei edes kannustanut minua. Olin pikkuisen alakynnessä mutta siitä vaan pääsin jaloilleni ähisevän sakin keskeltä. Päätin lähteä nyt ulos oma-aloitteiseti. Se ei nyt kuitenkaan onnistunut vaan takaani tartuttiin ja otettiin kuristusote, aivan liian luja tilanteeseen nähden. Jostain sain lisävoimia ja pääsin vielä nousemaan potkien ylös jaloilleni. Samassa toinen poliisiauto oli tullut ja siinä kolme pitkää miestä lisää. Nyt tilanne oli toivoton mutta kun kerran se oli menossa mitäpä sitä enää keskeyttää.
No eihän siinä kauaa mennyt kun olin raudoissa lattialla. Retuuttivat poliisiautoon ja käteni kytkettiin etupenkkien välissä olevaan koukkuun, etten voinut kuin olla kumarassa. Suoraan poliisilaitoksen pidätysselliin.
Aikoinaan asiaa käsiteltiin oikeudessa ja nujakka katsottiin 2 vuoden arvoiseksi. Aika pian hovioikeus antoi päätöksen ja se ei muuttunut miksikään. Ei muuttunut kuin vankila sillä minut siirrettiin sijoitusvankilaan.
Solisti lauloi ja nautin paukkujen kanssa musiikista. Sain seuraa pöytääni ja olo oli kaikinpuolin kuten pitääkin, iloinen.
Mutta mutta, ilo oli ennenaikaista. Häirikkö asteli pöytäämme ilmeisesti aikomus iskeä kaunis seuralaisemme. Tuota tuhoon tuomittua iskuyritystä kun katselin lohkaisin jotain, ja se sattui syvälle häiriksen narsismiin. Hän alkoi soittaa minulle suuta ja kestin aikani mutta sitten napsahti. Pomppasin pöydästä ja kevyellä koukulla losautin leukaan ja jatkoin samoin toisella kädellä. Ukko tippui ja istuin alas.
Portsari ja ravintolan henkilökuntaan kuuluva mieshenkilö tulivat ja sanoivat, että minun täytyy poistua. Kerroin mitä oli tapahtunut ja sen vahvisti pöytäseurueeni. Ei kun ulos. Enpä lähdekkään kun olin vasta päässyt alkuun. Humalaisissa aivoissa sykki tietoisuus väärinkohtelusta ja en liikkunut mihinkään. Henkilökunta kävi kiinni ja alkoi repiä viedäkseen ulos samalla mutisten poliisista. Tuo oli jo liikaa, kapinamieli oli lietsottu.
Aloin panna vastaan minkä vain pystyin ja pystyinkin yllättävän hyvin. Samaan aikaan ensimmäinen poliisiauto oli tullut ja he juoksivat sisälle. Yleisö oli mukamas kauhuissaan ja vetäytyi ravintolan reunustoille. Kukaan ei edes kannustanut minua. Olin pikkuisen alakynnessä mutta siitä vaan pääsin jaloilleni ähisevän sakin keskeltä. Päätin lähteä nyt ulos oma-aloitteiseti. Se ei nyt kuitenkaan onnistunut vaan takaani tartuttiin ja otettiin kuristusote, aivan liian luja tilanteeseen nähden. Jostain sain lisävoimia ja pääsin vielä nousemaan potkien ylös jaloilleni. Samassa toinen poliisiauto oli tullut ja siinä kolme pitkää miestä lisää. Nyt tilanne oli toivoton mutta kun kerran se oli menossa mitäpä sitä enää keskeyttää.
No eihän siinä kauaa mennyt kun olin raudoissa lattialla. Retuuttivat poliisiautoon ja käteni kytkettiin etupenkkien välissä olevaan koukkuun, etten voinut kuin olla kumarassa. Suoraan poliisilaitoksen pidätysselliin.
Aikoinaan asiaa käsiteltiin oikeudessa ja nujakka katsottiin 2 vuoden arvoiseksi. Aika pian hovioikeus antoi päätöksen ja se ei muuttunut miksikään. Ei muuttunut kuin vankila sillä minut siirrettiin sijoitusvankilaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
juttu,en jaksanut lukee,mut hyvä juttu...
että jätkä joutu linnaan, huonompi juttu, että pääsee ulos, perkjärvi näitä kanaali-Koskisen matkijoita.
jo tuhansia vuosia ennen Kanaali-Koskisen syntymää.
Oliko tosi juttu? Jos oli niin ihan oikeinhan nuo on tehny kun tuomion ovat antaneet, tuomion pituudesta en tiedä. Ei kai sitä jokaista suunsoittajaa voi hakata?
oli tuomiot kohdallaan.jos ei osaa istua ilman väkivaltaa yhteiskunnassa, niin pitää osata nöyrtyä ja istua linnassa.saitko wellu huilua linnassa?oliko karvanen kaveri?ei tainut kaunis seuralaisesi antaa enää pimppaa kun olit tottunut lihanuijalle.
Et kertonut Alpo Werneri mitä lyöntisi ja potkimisesi sai aikaan. Taisi kalustoa särkyä ja muutama "lievä vamma" tulla poliiseille ja henkilökunnalle. Rangaistus on lievä.