Voiko epilepsiaan liittyä keskittymisvaikeuksia ym. kognitiivisia oireita? Minulla todettiin epilepsia v. 2000 raskausaikana, mutta sen jälkeen olen pärjännyt ilman lääkkeitä kohtauksitta. Kuitenkin erilaisia kognitiivisia oireita minulla on. En esimerkiksi pysty keskustelemaan toisen kanssa jos taustalla on hälyä (en erota sanoja toisistaan), jos olen puuhaamassa jotakin ja tulee keskeytys, en enää keskeytyksen jälkeen muista mitä olinkaan tekemässä ennen sitä, taustalla oleva radion tai tv:n ääni saa minut hermostumaan jos yritän tehdä jotakin muuta kuin katsoa/kuunnella sitä, väkijoukossa hermostun myös nopeasti ja saan päänsäryn jne. Telkkarin välkkyvä kuva, vilkkuvat mainosvalot jne. tekevät pahaa, pyörryttävät ja aiheuttavat päänsäryn. Saattaa kuulostaa pikkujutulta, mutta monilapsisen perheen äitinä kärsin näistä oireista usein (harvoin on täysin hiljaista...) Voivatko tällaiset oireet liittyä epilepsiaan? MS-tauti on poissuljettu.
Epilepsia ja neurologiset oireet
Nimetön
152400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mulla ainakin on samanalaisia oireita jatkuvasti, siis ihan kuin omaa juttuani olisin lukenut. Suvussa epilepsiaa jossain määrin, minulla ei todettu kuitenkaan. Voi olla, ettei liitykään sinällään kyseiseen sairauteen, ainakin monilla tuntemillani (terveillä) on samalaista ärsytystä.
huonompana kautena ja, kun sain paremman lääkityksen
ja kohtaukset jäivät kokonaan
pois niin nuo oireetkin hävisivät.
En olisi uskonut, että vielä voin olla
muiden parissa " normaalisti " sillä
samalla tavalla oirehdin kuin sinä.
Juttele neurologisi kanssa noista oireista.
Mulle ne tosin eivät mitään voineet tehdä
eli oli vain onnen kauppaa läkkeiden
kanssa.
Myös monilla lääkkeillä on noita
ikäviä sivuvaikutuksia ja lääkkeet
saa aina vaihtaa jos noin hankalaksi
elämä käy.
Tsemppiä !
Niin, lisäksi väsyn tosi helposti ja tuntuu että aina olen väsynyt... ja välillä on sellanen ihmeellinen "pullossaolotuntemus" että kaikki tuntuu ikäänkuin hiukan epätodelliselta, näen ja kuulen jotenkin vääristyneesti... (onpa selkeästi selitetty...) Silloin arveluttaa asioida kodin ulkopuolella missään kun joutuu ikäänkuin skarppaamaan ja miettimään koko ajan, että mitä pitää sanoa ja tehdä ettei tee jotakin typerää. Ajatus ei oikein kulje, tutut sanat saattaa kadota jne. Tällaista on ainakin viikoittain. Mulla on puutumisoireiden vuoksi tutkimukset neurolla kesken, mutta MS nyt on tod. näk. poissuljettu (sitä ensiksi epäiltiin) ja putuumisoireetkin hellittäneet. Viimeksi kerroin neurologille näistä kognitio-oireistani mutta se ei oikein noteerannut niitä mitenkään... Tarvii ensi kerralla puhua näistä vähän pontevammin, sillä nää oikeesti haittaa elämää, varsinkin lapsilauman kanssa. Ja läheisten on joskus vaikea ymmärtää, etten ilkeyttäni kiukuttele möykkäävästä töllöstä tai automatkalla pauhaavasta radiosta vaan ne tosissaan haittaa! Vielä olen hoitovapaalla, mutta töihinpaluukin vähän jännittää mm. näiden oireideni vuoksi...
Oireesi kuullostavat kovin tutuilta, voisin kirjoittaa samoin itsestäni. Erotuksena vain se, että tiedän tarkalleen mistä kaikki johtuu. Olen ollut pikkulikkana onnettomuudessa, josta jäi aivovamma jäljelle. Keskittymisvaikeudet ja massiivinen väsymys ovat tyypillisimpiä oireita aivovammalle. Käypäs www.aivovammaliitto.fi sivuilla ja sieltä löydät varmasti paljon tietoa aiheesta.
Vaikka aivovamma kuullostaa kauhealta, sitäkin löytyy niin monentasoisena, osa on vihanneksia ja osa kaltaisiani työssäkäyviä, tavallisia tallaajia. Itse opiskelin vammastani huolimatta ammatin ja teen töitä hiki hatussa, olen eläinlääkäri. Ja selvennyksenä vielä, että omakin aivovamma selvisi vasta vuosia onnettomuuden jälkeen, ihmettelin aina vain omaa oloani. Epi puhkesi tosin jo muutamia vuosia kolarin jälkeen.
Aivot ovat arka elin, pienikin kolhu jättää jäljen, joka saattaa huonolla tuurilla muuttaa koko elämän.
Minun epilepsiani aiheuttaja oli aivokasvain oikeassa ohimolohkossa. Sattumalta luin aivovaaoppaan. Tunnistan itsessäni lähes kaikki oikean puolen aivovammasta johtuvat oireet lievinä. Maalaisjärjelläni olenkin päätellyt, että muutkin aivovauriot aiheuttavat samanlaisia ongelmia.
Kuuntelu on minulle todella vaikea laji. Luennot, puheet tai tv:n asiaohjelmat menevät helposti ohi korvien vaikka aihe kiinnostaisikin. En kestä puheliaita ihmisiä, en todellakaan jaksa enkä pysty ottamaan vastaan niin paljon yhdellä kertaa. Tauotta puhuva ihminen on kauhistus joka saa minut räjähtämispisteen partaalle. Minun on myös vaikea osallistua keskusteluun seurueessa. En saa ikinä puheenvuoroa. Tarvitsen aina muutaman sekunnin miettimisaikaa ennenkuin saan sanottavani muotoiltua ja ulos suustani. Toiset ehtivät jo vaihtaa puheenaihetta ennenkuin pääsen sanomaan omat kommenttini.
Keskittymiskyvyn puutetta se ei taida kumminkaan olla. Jaksan tehdä esim. käsitöitä tuntikausia, tykkäänkin suuritöisistä jutuista. Afasia tuntui kovin tutulta, vaikka se yleensä johtuukin vasemman puolen vauriosta.
Olisi mielenkiintoista keskustella asiasta jonkun asiatuntijan kanssa. Moni itseäni hämmästyttänyt ja kummastuttanut piirre minussa on ehkä saanut selityksen.
me aivovaurioiset:) Mulla myös operoitu verisuonikasvain oikealla mutta otsalohkossa. Tosin vasta nyt epin puhjettua olen asiaa alkanut prosessoida eikä vielä ole kunnolla mennyt jakeluun. Toka kappaleesi oli hätkähdyttävä...olen aina ajatellut, että ko. asiat itsessäni ovat vain osa persoonallisuuttani/ujouttani ja niin oikeastaan uskon vieläkin. Toisaalta vaurio on sattunut 12-vuotiaana, joten vertailukohtaa ei oikein löydy. Täytyykin kysellä vanhemmilta joku päivä huomasivatko persoonallisuusmuutoksia lapsuudestani!
Keskittymiskyvyn puutetta ei minultakaan löydy, pystyn kyllä tuntitolkulla tuhertamaan vaikkapa fysiikan laskujen parissa. Mutta olisipa kiva ajatella, että yleinen "epäonnistuminen" muualla kuin työasioissa olisikin jotain muuta kuin saamattomuutta:)
Ollaan sitten molemmat melkein sama ikäisinä 'kilahdettu', itse olin 13-vuotias. Tuo persoonallisuuden muutos on monesti itseäni mietityttänyt, varsinkin kun ei sitä vertailukohtaa ei ole.
Itse olen sen asian pähkäillyt niin, että koska varhaismurrosikäiset ovat vasta hormonaalisen myrskynsä alkumetreillä, ei luonnekaan ole voinut vielä kehittyä lopulliseen muotoonsa. Ja murrosikähän voi muuttaa kiltin äidin pikku piltin oikeaksi vihtahousun perikuvaksi. Eli mistä erottaa luonnollisen muutoksen ja aivovamman tuoman muutoksen toisistaan.
Lohdutuksena itselleni ajattelen, että ehkä olen luonnostani tällainen sählääjä (kauniisti kun sanotaan niin eloisa), vaikka eipähän tuo niin kovin itseäni häiritse, kun ei siitä 'normaaliudesta' tiedä.
Jahas. Mä itseasiassa täytin 13-v. pari viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen:) Mä luulen kanssa, että potent. personallisuusmuutokset jää sen murrosiän vuoksi hämärän peittoon.
Mutta että sähläät sinäkin..mä oon parikymppisestä lähtien saanut hauskuuttaa kaveriporukkaa ainaisilla lompsankadottamis korttien kuolletus -projekteilla (neljännen kerran jälkeen pankissa sanoivat, että en saa enää kuin automaattikortin; puhumalla selvisin), tavarat putoaa, katoaa, passi ja läppäri on milloin missäkin..opiskeluaikana labrassa sain labrassa vaikka mitä tuhoa aikaan, sekä itselle että lasitavaroille.
Luonnonlapseksi on muakin aina kutsuttu. Kivempi mustakin ajatella niin:)
Ensimmäiset kohatukseni olivat 15-vuotiaana, joten kovin hyvää vertailukodetta minullakaan ei ole.
Huomioni kiinnitti eräässä aivovammoja käsittelevässä kirjassa potilaan vaimon kertoma esimerkki, miten kauan hänen mieheltään kestää ennenkuin hän vastaa vaikkapa kysymykseen otatko lisää perunoita. Minulla on aivan sama vika. Kysytään sitten kuinka helppoa, vaikka nimeäni, tai tuota ruuan lisää ottamista, en pysty vastaamaan heti. Kirjassa selitettiin tuo puheen ymmärtämisen hitaudeksi.
Yleisiä vammaoireita ovat myös hitaus ja aloitekyvyn puute. Itsessäni tunnustan sen oireen, että tarvitsen selviä käskyjä "tee tuo" eikä epämääräisiä vihjailuja siihen suuntaan ...jonkun pitäisi... Olen yleensä avulias, mutta en ehdi olemaan ensimmäinen vapaaehtoiseksi ilmoittautuja. Emme ole laiskoja, ymmärtäminen, reagointi ja liikkeelle lähteminen on vain hitaampaa.
Otsalohkon toiminnot on erilaisia kuin ohimolohkon. Lukaisepa kirjat aivovammaopas, pään vammat ja kliininen neuropsykologia. Löydätkö niistä itseäsi? Viimeisin on aika puuduttavaa tekstiä, mutta mielenkiintoista.
minulla. Sairastuin 1,5 vuotta sitten epilepsiaan. Kohtauspesäkettä ei ole löydetty ja lääkkeiden avulla isot kohtaukset on saatu jokseenkin kuriin. Mutta nuo kuvaamasi oirehdinnat ovat ja nähtävästi myös pysyvät. Lisäksi muistini on terveisiä sieltä, siihen tosin voi vaikuttaa myös syvä masennukseni.
Tosin, niin kuin muistaakseni joku tässä jo kommentoikin, vastaavia juttuja voi olla myös ns. "terveillä" ihmisillä. Moneen kertaan olen kuullut ihmisten sanovan, etteivät pysty keskittymään kahteen asiaan ytäaikaa. En minäkään enää; ennen minulla oli montakin projektia meneillään samanaikasesti, lattiat ja pöydät täynnä kansioita ja papereita... Ei enää :(
Runsas vuosi sitten minulla todettiin epilepsia saatuani kovan "slaagin". Epämääräisiä kohtauksia ollut aikaisemminkin.
Tuntuu, että "tulen hulluksi", jos ja kun tietokonepelin jumputus kuuluu talossa, tv on lujalla, valot välkkyy. Täissä menen ja suljen työkaverini taustalla soivan radion, jotta pystyisi keskittymään hänen kanssa puhumiseen tai yhdessä soitettavaan puheluun kaiuttimen kanssa.
Sen huomasin jo aikoja sitten, että en pysty lukemaan ja polkemaan kuntopyörällä samanaikaisesti.
Ollessani yksin kotona en koskaan aukaise radiota tai soitinta vaikka musiikista pidänkin.
Olen luullut, että johtuu masennuksesta mutta johtuneeko myös epilepsiasta.
Taas ajatus katkesi äsken eli siitä piti kertoa, että pitkät keskustelut, palaverit ym. henkinen, mielenkiintoinen ponnistus aiheuttaa ylivoimaisen uupumisen. Perjantaisin olen kuitti. Fyysinen, raskaskin työ ei väsytä paljon mitään.
En pysty nykyisin keskittymään dekkareihin enkä edes kunnolla sanomalehtiin. Iltasanomien MAHJONG-peliin kohta vain.
Eli siis voisi päätellä että nää mun oireet voisi liittyä epilepsiaan (vaikka olen ollut oireeton muutaman vuoden niin sairaushan ei sinällään parane koskaan, ymmärtääkseni...) enkä ehkä olekaan tulossa hulluksi... ;) Vaikka joskus hälyssä ja metelissä siltä tuntuukin. Tuntui hyvältä löytää kohtalotovereita, kiitos! Puhun tästä neurologille ensi käynnillä, vaikka asialle ei ehkä sittenkään mitään voida... Kotiväeltä (ja tulevaisuudessa työkavereiltakin) varmaan vaaditaan aika paljon ymmärrystä näiden oireiden suhteen...
Epäilen todella, että keskittymiskyvyttömyys on epilepsiasta johtuvaa tai sen lääkityksestä. Toivon sulle kevyttä töihin paluuta eli ei heti täysi "hönkä" päällä. Itse olin 3 kk sairaslomalla ennen töihin paluuta ja esimieheni ymmärrys ei ollut kovin hyvä, olen vieläkin kuullut sairaslomastani, mutta osaan jo suhtautua em. ymmärtämättömyyteen. Tsemppiä ja toivottavasti myös omaa, rauhallista aikaa sulle lapsiperheen vanhempana. Mulla lapset aikuisia.
...kun aloitan uudessa työssä (johon vasta valmistuin ennen tätä äitiyslomaani hoitovapaata) ja siis vieraassa työympäristössä jne. Lääkitystä mulla ei epiini tällä hetkellä ole, että ehkäpä sen uudelleen aloitus voisi auttaa myös näihin keskittymisvaikeuksiin ym. oireisiin. Tarvii tod. jutella neurologin kanssa... Pärjäämisiä myös sinulle...!