Olemme juuri aloittaneet mieheni kanssa lapsenteon, mutta itseäni mietityttää, mahdankohan sitten joskus äitinä olla liian suojelevainen ja hysteerinen (mikä käsitykseni mukaan ei olisi suotavaa). Kun näin on käynyt jo pikkuveljeni kanssa, joka on 2-vuotias ja tosi menevä pikkupirulainen :) Eli siis jos olen vahtimassa häntä ja hän on yksin esimerkiksi yläkerrassa tai jossain huoneessa, niin olen koko ajan vahtaamassa siellä ettei vaan hänelle ole käynyt mitään esim. niellaissut jotain pikkuesinettä tms. Onko tällainen vahtaaminen "normaalia"? :) En itse haluaisi tulevaisuudessa olla liian ylihuolehtivainen lapsestani, että hän oppisi elämään oikeaa elämää.
Haluaisin kuulla onko muilla kokemusta ylihuolehtivaisuudesta tai voiko lapsestaan edes olla ylihuolehtivainen?
Kiitos! :)
Haluaisin kuulla onko muilla kokemusta ylihuolehtivaisuudesta tai voiko lapsestaan edes olla ylihuolehtivainen?
Kiitos! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä on kissoja jotka on mulle kuin lapsia, ja joiden hyvinvoinnin suhteen olen ylihysteerinen. Pelkään aamusta iltaan ja illasta aamuun että niille tapahtuu jotakin. Saan välillä todellisia kauhukuvia mieleeni siitä että kissat makaavat tien varressa auton alle jääneenä kitumassa, että ne hukkuvat sadevesitynnyriin pihalla tai että joku peto vie ihanat kissani. Periaatteessa kaikki on mahdollista mutta eipä sitä silti voi elää elämäänsä peläten ja vahtien kellon ympäri kaikkea elollista ettei kenellekään mitään sattuisi. Oon miettinyt että mitenkähän sitä sitten omien lasten kanssa pystyy rentoutumaan ja miten ne voi esim. päästää nuorina yksin ulos kun ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua...