toisten ihmisten tuomotsijoita itse.
Missään muussa kuin johonkin lahkoon tai muuhun uskonryhmään kuuluvissa ihmisissä en ole tavannut,niin paljon toisten arvostelijoita ja paatoksellista synnistä paapattusta kuin uskovaisissa.
Abortti on jokaisen henkilökohtainen ja yleensä raskas päätös ja siihen ei tarvita enää yhtään oloa pahentamaan uskovaisten paatoksellista syyttelya helvetistä ym.
Minulla on lähipiirissäni näitä esimewrkkejä valitettavasti ja olen lopen kyllästynyt tuohon tuomiopäivä ajatteluun asiassa kuin asiassa.
Eikö ole synti arvostella toisten päätöksiä olla niin martyyriä että kuvottaa?
Kanntaisiko ennemmin tukea ja olla armollinen kuin nuljaska,ja tehän olette itse pulmusia?????
Missään muussa kuin johonkin lahkoon tai muuhun uskonryhmään kuuluvissa ihmisissä en ole tavannut,niin paljon toisten arvostelijoita ja paatoksellista synnistä paapattusta kuin uskovaisissa.
Abortti on jokaisen henkilökohtainen ja yleensä raskas päätös ja siihen ei tarvita enää yhtään oloa pahentamaan uskovaisten paatoksellista syyttelya helvetistä ym.
Minulla on lähipiirissäni näitä esimewrkkejä valitettavasti ja olen lopen kyllästynyt tuohon tuomiopäivä ajatteluun asiassa kuin asiassa.
Eikö ole synti arvostella toisten päätöksiä olla niin martyyriä että kuvottaa?
Kanntaisiko ennemmin tukea ja olla armollinen kuin nuljaska,ja tehän olette itse pulmusia?????
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ikävä että tuttavapiirissäsi on toisia tuomitsevia uskovia. Mutta täytyy sanoa, että vaikka me emme saisi tuomita ketään ihmistä tekojnsa mukaan, emme voi emmekä saa hyväksyä vääriä tekoja. On aivan eri asia tuomita ihminen tai tuomita teko. Samoin kuin rakastava isä tai äiti hyväksyy lapsensa, mutta ei sitä että lapsi lyö tai varastaa.
Me uskovaiset emme hyväksy aborttia. Mielestäni on mahdotonta vetää rajaa missä kohtaaa äidin vatsassa on sikiö, missä vaiheessa lapsi. Ja kuten tiedämme, erittäin pitkällekin kehittyneitä vauvoja voidaan erityisluvalla abortoida.
Ymmärrän kyllä mitä abortin kieltäminen tuo tullessaan: laittomia abortteja, tulehduksia ja tuskaa. Silti kysyn, onko yhteiskunnan oikein oikein laillistaa tällainen toiminta? Miten ihminen voi päättää missä vaiheessa elämän voi lopettaa? Miten lapsi, jolla jo sydän lyö ja sormet ja varpaatkin ovt kehittyneet, voidaan vain lääketieteellisesti tappaa.
Ymmärrän että abortti on monelle äidille raskas päätös. Silti en sitä hyväksy. Enkä ymmärrä miten vedotaan että asia olisi jotenkin henkilökohtainen, kysehän on lapsen elämästä, ei mistään äidin henkilökohtaisesta elimestä. Mikäli joku tuttavstani päätyisi aborttiin, en voisi sanoa hänen toimineen oikein. Mutta totta kai silti voisin häntä hänen surussaan tukea! Näin olen tehnyt myös kun tuttavani ovat eronneet!
Sinunkin kaltaisiasi löytyy (ei taida kuitenkaan olla palstan vaki-Saara nyt äänessä, huomaan) jotka ymmärtävät toisten ratkaisut vaikkeivät niit itse tekisikään, ja vaikka eivät noita valintoja hyväksyisi, pitävät mölyt mahassaan ja tukevat lähimmäistä silloin kun hän tukea tarvitsee. Niin sen kuuluisikin olla.
"Enkä ymmärrä miten vedotaan että asia olisi jotenkin henkilökohtainen, kysehän on lapsen elämästä, ei mistään äidin henkilökohtaisesta elimestä. "
Lapsen saaminen on kiistämättä vain sen synnyttäjällekin niin suuri asia joka mullistaa koko elämän, piti sen lapsen itse tai ei, että sitä äitiä ei oikein voda pitää ulkopuolisena oimijana tilanteessa :D jos äidin elämästä ja tuntemuksista ei välitetä, on itsestäänselvää että alkanut elämä tulisi yrittää säilyttää. Mutta- jo olemassaoleva ihminen on tässä yhteiskunnassa yhä tärkeämpi kuin se syntymätön, ja tuon äidin elämää ja henkistäkin hyvinvointia pidetään ensisijaisena. Äiti ei ole tilanteessa ulkopuolinen :D
***
Juu, täällä on siis joku Saara kirjoitellut, mutta en minä. Poikkesin vaan tuon otsikon tähden :)
Näinhän se valitettavasti näyttää toisten kohdalla olevan. Itse ollaan puhtaita pulmusia ja synnittömiä....?
Mitenhän nämä eräät uskovaiset selittävät sen, kun sitä maailmanloppua on toitotettu jo moneen kertaan tulevaksi eikä se vaan vieläkään ole tullut, eikö ala jo usko mennä omaan asiaan?
Ja taas toisaalta se ajatus kuulostaa oudolta, että teet mitä tahansa (tapat vaikka oman miehesi/vaimosi/tms) mutta kunhan vain pyydät syntejäsi anteeksi ne annetaan! (No tämä nyt meni jo vähän aiheesta ja palstasta sivuun mutta oli vain pakko kommentoida kun tuli mieleen.)
jos voi peasttaa toisen kuilun reunalta, kun toinen ei tajua omaa tilaansa! rakkautta on auttaa toista hoitamaan asiat kuntoon!tappaminen tuhoaa ihmisen vaik hetkel ei tunnu silt!
...kuvitella tietävänsä toisten ihmisten ajatukset, tunteet ja toisen parhaan paremmin kuin tuo ihminen itse? "kyllä minä tiedän paremmin kuin sinä vaikka sinun elämästäsi kyse onkin enkä edes tunne sinua"? Hmmh? Ylevää... vai ylimielistä?
***
nyt uskovaisia.Syyllistyt ihan samaan itse!
On yleistystä puhua noin. Yksilöitä me ollaan kaikki.
Yhtä lailla pakanat syyllistää uskovaisia heidän päätöksistään.
Minullakin on lähipiirissä näitä esimerkkejä, jotka arvostelevat toisia heidän uskonsa vuoksi.
heidän jumalansakin on. Valitettavaa, että kristinuskon tarkoitus pitää ihmisiä ruodussa on kääntynyt näin päälaelleen. Pahiten nämä uskovaiset kohtelevat oman heimonsa jäseniä, jos erehdyt kerrankin saat niin törkeää kohtelua osaksesi, että puistattaa.
niin että kaikki keinot on sallittuja sillon kun on kyse elämästä ja kuolemasta..pienten ihmisten palastamisesta itsekkäiden julmuriämmien raakalaismaisen hirmuvallan alta.
Ja ei, en ole hihhuli vaikka vastustankin viattomien ja puolustuskyvyttömien ihmisten tappamista.
Älä soita suutasi asioissa joita et tunne. Vai
montako tosi kristittyä kuuluu tuttavapiiriisi???
Minullakaan ei heitä nykyisellään montaa ole, mutta joskus nuorempana tunsin paljon sisareni
"uskiskavereita" ja täytyy sanoa että he eivät
todellakaan edustaneet mainitsemiasi piirteitä!
Sinä juuri edustat kirjoituksella itseäsi -
yleistät ja leimaat vaikket tiedä mitään kris-
tillisistä elämänarvoista. (lapsellista puhetta
"pulmusista")
ovatkin ihan jotain muuta kuin keski-iän jo ohittaneet.
Ikävä kyllä heidän maailmankuvansa on todella suppea ja mustavalkoinen.
Voin ihan kokemuksella sanoa,sillä olen uskovaisten ihmisten ja suvun kasvatti,joka ei ole uskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä.
tuomita ketään, vaikka suoraan sanotaankin oman tunnon ilmoitus.
Jumala on ainut joka tuomitsee ja Raamatusta löytyy käsky: "Älä tapa."
kirjottanu, sen on kirjoittaneet ihmiset.
Samanlaiset hempsankeikat ja elämää pelkäävät kuin sinäkin.
Jumala on sitten jo vähän rennompi kaveri.
Suvaitsemattomuus ja muiden tuomitseminen ei riipu iästä tai uskosta. Nuoret voivat tuomita, vanhat voivat tuomita, uskovaiset ja myös ei-uskovaiset. Mutta joukossa on myös paljon niitä, jotka eivät niin tee. Kyse on pitkälti ihmisluonnosta.
omatunto, joka tuomitsee.
Jumalan ilmoitusten mukaan. Tutustu siihen.
mukaan se on kirjoitettu.
Ja tällä palstalla siihen tosiaankin tutustuu.
Täysiä paholaisia tulee niistä jotka sitä noudattaa, sadisteja.
Uskovaisuus on yksi mielisairauden muoto ja aiheuttanut eniten verenvalutusta ja ruumiita tässä maailmassa.
Ja sitten vielä uskotaan mitä joku toinen hourupää on kirjoittanut, aika säälittävää itsensä aliarvioimista.
että sellainen sattuu olemaan....