Liikuntaa masenuksen hoitoon neuvotaan täälä usein. Yleensä nämä 'tervehtyneet' kehoittavat menemään punttisalille 2-4 tunniksi, ja sillä selvä.
Tosiasia on kuitenkin että jos ei todellakaan ole harrastanut varsinaisesti liikuntaa ikinä ei edes kuntoliikuntaa on alitusvaihe tärkeä ja syytä tehdä varovaisesti.
Varsinaista ohjaajaa ei tietenkään tarvitse olla mutta muuten on hyvä olla muutamia perusjuttuja tiedossa. Ensimmäinen niistä on ehdottomasti nesteytys. Eli että janoisena liikkuminen ei ole kivaa ja se suorastaan saattaa olla syy miksi liikunta tuntuu epämieluisalta.
Muitakin hyviä kikkoja, niksejä ja totuuksia liittyy liikunnan aloitus vaiheeseen. Niitä olis mukava kuulla, etenkin kun niistä kertomalla voi auttaa kanssa kulkijoitaan liikunnan hyvinvoinnin polulle.
Eli nyt ei kaivatakkaan niitä hyväkuntoisten hikijumppa ohjeita, vaan sellaisia jokaisen totetettavissa olevia liikunnan muotoja ja neuvoja niiden aloittamiseen.
Tosiasia on kuitenkin että jos ei todellakaan ole harrastanut varsinaisesti liikuntaa ikinä ei edes kuntoliikuntaa on alitusvaihe tärkeä ja syytä tehdä varovaisesti.
Varsinaista ohjaajaa ei tietenkään tarvitse olla mutta muuten on hyvä olla muutamia perusjuttuja tiedossa. Ensimmäinen niistä on ehdottomasti nesteytys. Eli että janoisena liikkuminen ei ole kivaa ja se suorastaan saattaa olla syy miksi liikunta tuntuu epämieluisalta.
Muitakin hyviä kikkoja, niksejä ja totuuksia liittyy liikunnan aloitus vaiheeseen. Niitä olis mukava kuulla, etenkin kun niistä kertomalla voi auttaa kanssa kulkijoitaan liikunnan hyvinvoinnin polulle.
Eli nyt ei kaivatakkaan niitä hyväkuntoisten hikijumppa ohjeita, vaan sellaisia jokaisen totetettavissa olevia liikunnan muotoja ja neuvoja niiden aloittamiseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirjoitan tähän heti lausahduksen, jonka olen jostakin leikannut ja liimannut allakkani väliin... tämä ei ole uusi eikä ihmeellinen ajatus, mutta näin se menee:
"Liikunta kohottaa mieltä
nopeammin kuin kuntoa."
Näinhän se on ja koettukin on. Mutta kuten kerroit, ei ole helppo tuo aloitus. Monasti sen aloittaakin, mutta jää kesken. Myös kun masikseen kuuluu kovakin haluttomuus (ja laiskuus, niinku), päämäärättömyys, motiivin puute lähes kaikkeen, väsymys, lihastenkin jäykkyys ja tottelemattomuus sekä koko kehon semmoinen raskaus (mieli ja ruumis ovat niin yhtä), niin tuollaisena on tosi vaikea lähteä sille ensimmäisellekään lenkille, salikäynnille tms. !
Olemmehan kuulleet, että puoli tuntia reipasta liikuntaa päivässä olisi tosi hyvä ja hyväksi kaikkeen meikäläisillä ! Usein aloitan tuon ja kirjaan ylös sekä saatan perään kirjoittaa, että 'hyvä minä', mutta sitten se lopahtaa taas. Syyksi sanoisin, että tulee 'huono päivä', väsyttää. Tää keskeytyminen vie pohjan hyvältä aloitukselta ja päätökseltä. Se taas masentaa lisää, tulee tyytymättömyyttä 'etten edes noin helppoa asiaa pysty hoitamaan'. Kierrettä, kierrettä. Ja niin edelleen, näitä palstoja lukevat varmaan tietävät!
Tajuan kyllä, ett on ihmisiä, joita tämä liikuntaan patistaminen ärsyttää, kun on kokenut, että liian helppo ja kevyt hoito-ohje heille. Niin on. Ymmärrän, että joillekin täysin mahdoton. Mutta meitä on varmaan monta, jotka painimme tämän kanssa ja tiedämme apua olevan tuossa käden ulottuvilla... ei kun jalan ulottuvilla, mut ku se aina karkaa ! Surkeeta.
Minä haaveilen semmoisesta tajuavasta pyyteettömästä ystävästä, joka tulisi soittamaan 'väkisin' päivittäin ovikkelloani ja pakolla 'veisi' minut ulos tuohon puoleen tuntiin. Vaikka siinä minulla olisi taistelua, selityksiä, syitä ja vaivoja, niin tuon ystävän pitäisi odotella niin kauan, että lähden! - Tämä olisi ihana apu! Tämmöisen kaverin kanssa, joka olisi vain tätä asiaa varten, keskityttäisiin vain ja ainoastaan tähän yhteen asiaan - minun jokapäiväiseen liikkumiseen ja paremmin voimiseen. Jos päivä jätettävä väliin, se olisi korvattava pidemmällä lenkillä - huomenna.
Huokaus.
Tuollainen kaverihan on helppokin keksiä tosin ei siitä ei ole ratkaisuksi kaikille. Koira on nimittäin sellainen kaveri jonka kanssa on mentävä ulos ja vähintään tuo puolituntia yhteensä, tosin se tulee useammassa erässä, mutta kuitenkin. Ja usein tulee huomattavasti pidempiäkin ulkoilulenkkejä!
Mutta kuten sanottu ratkaisu ei toimi jokaiselle.
Omilla asenteillahan on suuri merkitys miten liikuntaan suhtautuu. Oma 'kuningasideani' oli kun keksin että epäs teekkään mitään suunnitelmia liikunnan aloittamiseksi ja itseni liikkeelle pakottamiseksi. Ajattelen että joka päivä on uus ja voin lähteä lenkille jos huvittaa ja lenkkini voi olla juuri niin pitkä kun tänään huvittaa.
Toisinsanoen en aseta turhia tavoitteita itselleni, vain että taas saatan pettyä itseeni ja tuntea huonommuutta tai jotain.
koiraa ei masentuneena kannata tietty ottaa jos ei ole varma että pystyy siitä huolehtimaan hyvin: lenkkeilyttämään, ruokkimaan ja kouluttamaan. muuten varmasti toimiva idea, eläimet kun ovat helpompaa seuraa kuin ihmiset...
tuskin se nyt on kauhean hyvä että ei enää aseta itselleen tavoitteita kun pelkää epäonnistuvansa niissä. sitähän masentuneen pitäisi oppia, sietämään vastoinkäymisiä vajoamatta epätoivoon. eikö olisi parempi asettaa itselleen realistiset tavoitteet ja yrittää parhaansa? mutta se onkin aika temppu jos tuon pystyy tekemään masentuneena. mutta ei yrittämättäkään voi olla, ei siitä tule mitään. kai joku suunnitelma voi olla, mutta ei siitä tarvitse ottaa kauheita paineita. pääasiahan siinä lenkkeilyssä on kunnon paraneminen ja virkistyminen eikä mikään suorittaminen. vielä kun sisäistäisin tuon itsekin :)
Ei jaksa jauhaa, että on ero masennuksella ja "masennuksella". Todella masentuneen ihmisen ensimmäinen huoli ei oo liikunta ja sen määrä.
Jostain keskustelusta luin jotain, että:
Liikunta auttaa masennukseen, jos juoksee rekan alle.
Tuossa olet oikeassa enkä tarkoita nyt sitä rekkaa.
>Liikunnan määrä tai sen suorittaminen ei ole masentuneen huoli numero 1.
Suorittamispaineet voi ihan kevyesti jättää muiden murheeksi, vaikkapa sille intomelipinkopomppijalle.
Mutta rekan alle juokseminenkin on vastuutonta! Mitäs pahaa se rekkakuski sulle on tehnyt että sen harmiks rekan alle juoksisit?
Koira ei masentuneelle sovi, mutta koirakaverihan vois olla hyvä ratkaisu, siis sellainen jonka isäntä 'lainaa' koiraansa masentuneelle kaveriksi. Tämäkin tarvii tietysti kosolti järjestelyitä ja tietotaitoa mutta onnistuessaan ihan toimiva järjestelmä.
no tuskinpa kukaan masentunut ajattelee että liikunta parantaa masennusta, mutta liikuntaa olisi hyvä harrastaa siinä kuntoutumisvaiheessa. kai täällä keskusteluissa saa masennuksesta kuntoutumisestakin puhua? on kuitenkin hyvä, että täälläkin puhutaan liikkumisesta, koska jossain liikuntapalstoilla ei ehkä ole masennuksesta toipuvalle sopivia ohjeita...
ollut tuon asian pointti.
jatkaa vielä uudella "löydöllä".
Ensin kuitekin sanon myös, että ei kaikille sovi heittää tuosta vain, että liiku, liiku. On potilaita ja potilaita ja meillä potilailla erilaisia vaiheita. Mutta kirjoitan niille, jotka kuitenkin ovat jo 'liikkumassa' tai kärkkyvät sinnepäin, kokevat olevansa kyvyllisiä ja voimallisia, vaan laiskuus vaivaa.... kuten itselläni.
Olen kirjoittanut Fitness-lehdestä joskus muistiin seuraavaa (lainausta siis):
1) Liikunnan vaikutus tulee vasta 25 min:n päästä. Liikunnan pitää olla ns. hikiliikuntaa.
2) Kun meissä on purkamatonta aggressiota ja yksitoikkoisuutta, niin kannattaa kulkea (tai bodata?) rivakammin.
3) Endorfiinihuippu kestää 2 - 3 tuntia ja edelleen rasituksen kautta saatu mielihyvä jopa 1 vrk.
4) Kun aloitat liikunnan harjoittamisen 0-pisteestä, muutoksia voit odottaa noin 2 kk:n päästä. (Tästä on nyt jäänyt pois psyykk. vai fyys. muutoksia?, molempia varmaan!)
5) Ei pidä mennä väkisin rankalle lenkille, vaan uskalla levätä myös. (Tätä siis soveltaa se, joka omakseen tuntee!)
6) Mittaile aamupulssiasi. Pane mieleesi perustaso ja kun seuraat (aamu?)pulssiasi kuntoilun edistyessä, niin 5 - 10 prosentin pulssin nousu on OK.
Tällaista. Että käytäntöön vaan, Masikset :-(