Muistot palavat
ne vaikeimmat
kirkkaana liekkinä
valaisevat
hiipuvat tuhkaksi
ja häipyvät
Mutta voiko muistoja
polttaa? Vai ovatko ne
palaneet kiinni ihoosi.
Raastaneet ja repineet
niin, että voit lukea
ne arvistasi
Muistot palavat
ne rakkaimmat
muuttuvat kylmiksi.
se liekki on samunut
ne vaikeimmat
kirkkaana liekkinä
valaisevat
hiipuvat tuhkaksi
ja häipyvät
Mutta voiko muistoja
polttaa? Vai ovatko ne
palaneet kiinni ihoosi.
Raastaneet ja repineet
niin, että voit lukea
ne arvistasi
Muistot palavat
ne rakkaimmat
muuttuvat kylmiksi.
se liekki on samunut
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muistot ovat palaneet ihoon,
arviksi muodostuneet
ikuisiksi merkeiksi jääneet.
Jokaisen niistä
haluan säilyttää,
vaikka ne vieläkin joskus
koskettaa kuin juuri raapaisseena
terän viiltävän vihlaisuna.
Ikuinen liekki
ihoni alla
kytee, kytee, kytee
ei suostu sammumaan.
---
Noin oli ajatukseni runostasi,
kiitos siitä. Se kosketti, siksi vastarunon siitä
kirjoittelin, heikon sellaisen mutta kuitenkin.
Sain ajatuksen runoon kun muutama kuukausi sitten polttelin takassa vanhoja papereita. Joukossa oli vanhoja kirjeitä, jotka tekivät kipeää. Oikeasti muistoja ei voi polttaa, vaikka joskus haluaisi valita mitkä asiat pysyvät muistoissa.
Toivottavasti sinun arpesi ovat jo parantuneet.
T: Messias
Osa on arpeutunut, osa ei.
Aurinkoista viikonloppua sinulle toivoen,
Rellu