Hämeenlinnassa on taas tehty jotain hienoa, kun on luotu hämäläisen kyläraitin tunnelma yhteisöllisyyksineen.
Tuntuu, että tuo lähellä toisia asuminen ja yhteisöllisyys on vain kaavoittajien ja arkkitehtien sekä rakennusfirmojen salajuoni saada mahdollisimman pienistä tonteista mahdollisimman paljon rahaa.
Tässä maassa on rakentamatonta maata ylenmäärin. Miksi pitää rakentaa näitä "yhteisöjä", joissa omakotitalot ovat kiinni toisissaan ja kadussa?
Minulle ainakin riittää yhteisöllisyyttä ihan päivittäin töissä ja harrastuksissa. En yhtään välitä vielä harrastaa väkisin järjestettyä yhteisöllisyyttä kotona ja/tai yksityisellä pihallani sen takia, että naapuri asuu seinän takana tai naapurin talo on lähes kiinni omassani. Omakotitalon pitäisi olla myös kaava-alueella sellaisella etäisyydellä naapurista, että pihalla/terassilla saa rauhassa puhua, eikä itse ja naapurit häiriinny toisistaan.
Kun haluan yhteisöllisyyttä kotona, niin kutsun sitten naapurit ja kaverit kylään, mutta muuten haluan olla vain oman "perheyhteisöni" parissa kotonani ja pihallani.
Tuntuu, että tuo lähellä toisia asuminen ja yhteisöllisyys on vain kaavoittajien ja arkkitehtien sekä rakennusfirmojen salajuoni saada mahdollisimman pienistä tonteista mahdollisimman paljon rahaa.
Tässä maassa on rakentamatonta maata ylenmäärin. Miksi pitää rakentaa näitä "yhteisöjä", joissa omakotitalot ovat kiinni toisissaan ja kadussa?
Minulle ainakin riittää yhteisöllisyyttä ihan päivittäin töissä ja harrastuksissa. En yhtään välitä vielä harrastaa väkisin järjestettyä yhteisöllisyyttä kotona ja/tai yksityisellä pihallani sen takia, että naapuri asuu seinän takana tai naapurin talo on lähes kiinni omassani. Omakotitalon pitäisi olla myös kaava-alueella sellaisella etäisyydellä naapurista, että pihalla/terassilla saa rauhassa puhua, eikä itse ja naapurit häiriinny toisistaan.
Kun haluan yhteisöllisyyttä kotona, niin kutsun sitten naapurit ja kaverit kylään, mutta muuten haluan olla vain oman "perheyhteisöni" parissa kotonani ja pihallani.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos ei vaadittaisi, että sähkö, vesi, lämpö ja viestintäliikenne tulevat ja menevät
siedettävään hintaan ja palvelut ovat alle päivämatkan päässä, rakentaminen saisi olla
edelleen hujanhajan niin kuin vuonna kilpi ja kirves.
Kun nyt kuitenkin tuollaista tahdotaan, luultavasti sinäkin, siitä seuraa tiivistämistarpeita.
Aina ei voi kaikkia miellyttää.
Se joka maksaa, päättää.
Minimin ei tarvitse olla normi, vaikka onkin ollut vakiintunut käytäntö.
Osuit tosiaan naulan kantaan kirjoituksessasi.
Olen itse ihmetellyt myös tätä yhteisöllisyyden ihannointia mihin tietoon se perustuu kun sitä pidetään niin tavoittelemisen arvoisena. En ole tavannut ketään aikuistunutta, joka sitä todella kaipaisi, yhtä vähän kuin näitä onnettomia betonislummeja.
Samoja virheellisiä perusolettamuksia toistetaan vuosikymmenestä toiseen, ilman että näitä kukaan ammattikunnassa rohkenee kyseenalaistaa. No Suomestahan puuttuu muutenkin arkkitehtuurin kritiikki, eikä kokonaisten viihtyisien asuinalueiden suunnittelu ole muutenkaan vahva alue täällä.
Ei ole ihme kun maksukykyinen väki pakenee näistä yhteisöistä omaan rauhaan. Näin on muualla ja näin on etenkin Suomessa.
Tätä tarkoitin.
Maksukykyiset saavat mitä tahtovat, mutta laajemmalle väestönosalle levitettynä
sama hyvä ihan vaan yksinkertaisesti maksaa liikaa.
Kunnallistekniikan rakentaminen ei tunnu yhtään missään nykyisellä kuplahinnoittelulla. Jokainen maksaa lämmityksensä itse. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Kaikki ei ole niin yksinkertaista kuin mitä tyhmempi äkkiseltään luulis .
poliittisista syistä.Slummeihin pakattua massaa on helpompi hallita ja apuna on vielä naapurikateus ja kyttääminen.
Piiloveroa kerätään velvollisuudella liittyä erilaisiin verkostoihin.
Toistaiseksi on vielä luvallista käyttää oman tonttinsa pohjavettä,imeyttää käytetty takaisin,lämmittää millä parhaaksi näkee.Sähkön ja tietoliikenneyhteydet saa käytännössä kaikkialle.
Tiestön kunnossapito toimii böndellä paremmin kuin kaupungeissa.
Julkisia ns "palveluita" ei ehdi työn ja levon ohessa kuluttaa.
Autoa on lähes jokaisen ylläpidettävä joten on kulujen ja ajankäytön kannalta aivan se ja sama,ajaako kilometrin tai 20 päästäkseen omaan rauhaansa.
Suomalaiset ovat tottuneet asumaan kilometrin päässä naapuristaan.
Ajat muuttuvat, tilaa ei riitä enää kaikille vastaavassa suhteessa. Meillä suomessa, verraten vaikkapa etelä-eurooppalaiseen meininkiin ei ole vielä kehittynyt vastaavaa sosiaalisuutta, kykyä tulla toimeen ahtaimmissa olosuhteissa.
Olemme kuitenkin menossa samaan suuntaan kuin eteläisemmät kumppanimme. Kaupunkirakenne tiivistyy tilan loppuessa. Omakotitalo, autotalli ja pieni perunamaa on kaupunkioloissa kohta utopiaa.
Asuntomessujen on oltava myös suunnan näyttäjä tulevaisuudelle. Luulisin suomalaisten pikkuhiljaa oppivan sosiaalisen elämisen muodon. Naapurin ei tarvitse olla kilometrin päässä, vaan hän voi mainiosti olla myös seinän takana.
Nykyiset kaupunki-suomalaiset ovat pääosin maalta muuttaneita. Suuri maaltamuutto alkoi vuosikymmeniä sitten ja se jatkuu edelleen. Kestää varmasti pari sukupolvea kun totutellaan urbaaniin elämään. Vuosisatojen metsägeenit ovat sen verran vahvaa tekoa.
Mutta mukavaa elämä on myös urbaanissa ympäristössä. Pihalla keskustellessa voi ääntänsä hiljentää sen verran ettei se kanna kilometrin päähän.
Täysin samaa mieltä kanssasi.Mielestäni pihat olivat aivan olemattomia.Järkevä minikoko tontille olisi tuollaiset 1800 neliötä.Tuollaiseen tonttiin mahtuu jo pieni puutarha jne kuka mitäkin haluaa.
On tietysti hienoa kaivaa esille vanha kyläraitti nimitys, mutta tuollainen alue tuo väkisinkin mieleen aivan muuta, kovin kaupunkimaisen leiman se antaa.
Lisäksi tapa tehdä asuintilat useampaan kerrokseen on typerä. Ajatelkaa kun vanhenette, tai kutsutte vanhempianne vieraisille. Eräskin tuttavani rakensi patin talon kylkeen ja laittoi siihen makuuhuoneen,kun portaat alkoivat harmittaa.
On pakko todeta, että itse en tuolla alueella viihtyisi, vaikkei alue sinänsä olisi ollut huono, taloja vain on aivan liikaa, tontit liian pieniä ja talot turhaan monikerrosratkaisuilla.
Asun maalla ja vaikkei taloni olekaan läheskään noin siisti ja täynnä nykytekniikkaa, on minulla tilaa, on kymmenkunta omenapuuta, puutarha perunamaineen ja pystyn koska hyvänsä ottamaan kymmenen henkilöautoa pihalleni parkkiin jo juhlia järjestän.
on tiiviisti rakentamisessa? Osattiin sitä rakentaa tiiviisti ennenkin. Rakennukset rakennettiin teihin kiinni ja tiet kulkivat aina vällillä pihojen läpi. Pohjanmaalla tehtiin mm. atrium-periaatteella umpikartanoita joissa oli miespiha ja karjapiha.
Tuossa joitakin vanhoja kuvia: http://www.teuva.fi/maisema/vv_kk1.htm
Tuon aikaisissa taloissa saattoi asua hyvinkin kolmen-neljän sukupolven väki ja porukkaa saattoi yhdessä talossa olla 50 henkeä. (ei mikään "ydinperhe"; isä, äiti, tytär, poika ja kultainen noutaja)
Nykyisin taloa ilmemisesti ajatellaan esineenä vihreällä tarjottimella. Optimaaliseksi koetaan se, jos lähin naapuri on näkymättömissä.
että tiivisti asumista ei koeta yhtä laadukkaaksi kuin väljästi asumista. Se riittää.
En tunne ketään, joka oikeasti haluasi asua omakotitalossa kiinni naapurissa, jos muitakin vaihtoehtoja olisi.
Se joka maksaa, päättää.
Ihan sama miten yhteisöllisesti Teuvalla on asuttu vuosisatoja, se ei ole relevanttia tänä päivänä.
Sitäpaitsi esimerkkejä todellisesta haja-asutuksesta Suomessa voidaan kaivaa asumisen historiasta joka lähtöön.
asumismukavuus eivät käy yksiin.
Onneksi meillä Suomessa on maita ja mantuja kaikille junttipulleille.
usein on kyseessä nuoresta pariskunnasta joka on lähinnä asunut kerrostaloissa tai rivitalossa tai jossain kaupunginkeskustassa ja jotka eivät yksinkertaisesti ymmärrä muuta lähiömuotoa kuin asua lähekkäin muiden naapureiden kanssa, muutto "maalle" (=yli 1500m2 tontille) on näille kuin muuttaisi autiolle saarelle ...
... mikä mahtaa olla ikäjakauma ja asumistausta asuntomessualueille muuttaneilla ??? ... olisi mielenkiintoista tietää ...
ei käy yksiin.
Kun ihmisiä pakataan paljon pienelle alueelle, on ilman muuta selvää, että häiriöitä ja epämukavuutta syntyy. Tätä on turha selitellä millään yhteisöllisyydellä. Yhteisöllisyyden ihannointi kuuluu jonnekin yliopistojen teorialuennoille ja sinne ne puolestani voivat jäädä.
Suomessa on aivan tarpeeksi tilaa väljälle esikaupunkiasumiselle pääkaupunkiseudun liepeille.
Jos jostain syystä erityisen painavin perustein asuinaluita pitää rakentaa tiiviisti, pitää kaavoituksessa ohjata rakennustapaa, niin että rakennukset oikeasti sopivat siihen käyttöön mihin ne on tarkoitettu.
Tämän taiteenlajin hallinnasta täällä on erittäin vähän oikeaa näyttöä.
"Ihan sama miten yhteisöllisesti Teuvalla on asuttu vuosisatoja, se ei ole relevanttia tänä päivänä.
Sitäpaitsi esimerkkejä todellisesta haja-asutuksesta Suomessa voidaan kaivaa asumisen historiasta joka lähtöön."
Kuitenkin kaikki muodot, värit, nimitykset ym. -ainakin ns. perinnetalo-tuotannossa- ammentavat tuosta kollektiivisesta punainen tupa ja perunamaa-mytologiasta.
Sitä paitsi jenkki-, aussi ym. -mallinen laaja omakotitalomatto kaupunkien ympärillä ei ole ainakaan mitenkään ekologista tai kannusta maapalloa säästävään käyttäytymiseen. Kahdella autolla vaan esikaupunkiin.