Vieläkö lestadiolaisuudessa on käytössä ns. rippi-isä menetelmä vai tunnustetaanko synnit vain hiljaisuudessa Jumalalle?
Rippi-isä
kanttiina
633829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Rippi-isä taitaa olla katolialisia juttuja.
kristilliseen perinteeseen, tuskinpa sitä missään lahkoissa on edes ollut käytössä, sillä uskonpuhdistajathan ovat hylänneet hyvin suurelta osalta kristillisen perinteen eikä esim. lestadiolaisuudessa tai luterilaisuudessa ole edes kristinopin mukaista pappeuttakaan.
Aivan,
mutta lestadiolaisuudessa on tietysti rippi-isiä ja -äitejäkin. Yleisimmin rippi-isä on joku saarnaaja.
Monet tunnustavat syntinsä Jumalan edessä, kuten on pakkokin, sillä siihen Jeesus Herran rukousta opettaessaan neuvoi.
Katekismusta lukemalla ainakin aiemmin selvisi, että rippi ja siten rippi-isä on ollut käytössä luterilaisuudessakin.
Ei LLL poistanut luterilaisuudesta yhtään keskeistä elementtiä puhumattakaan armonvälineistä. Rippi ja sen yhteydessä saatu synninpäästö on yksi niistä armonvälineistä.
Taisi kuitenkin olla niin, että armonvälineisiin luettiin vain kaste ja ehtoollinen.
Rippi ei luterilaisuudessa ole sakramentti. Se ei hyödytä mitään tehtynä tekona, kuten asia on roomalaiskatolilaisuudessa ja monien mielestä lestadiolaisuudessakin.
Luterilainen tekee eron pakon ja oikeuden välillä.
Mielestäni sakramentti ja armonväline ovat vähän eri asioita. Sakramentti on armonväline, mutta päinvastoin ei.
Lutheria vapaasti muistellen: Pyhä Henki vaikuttaa sanassa, sakramenteissa ja veljesten välisissä keskusteluissa.
Eihän se keskusteluissa mitään vaikuta, ellei keskusteluissa ole Jumalan sanaa.
Sanassa siis on kaikki, koska sakramentitkin ovat sanaa.
Pidät siis Lutheria näsäviisaana???
Mielipiteen vapaus on.
...ovat Lutherin mukaan Sana ja sakramentit.
Jumalan Sanaan kuuluu sekä laki että evankeliumi, evankeliumi sisältää Jeesuksen käskyn mukaisesti saarnan parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta. Ja siinähän on ripin elementit.
Luther sanoo ripistä puhuessaan, että kun ripittäydyt, niin älä niinkään kiinnitä huomiotasi syntiesi tunnustamiseen vaan kuuntele tarkkaan rippi-isän sanoja, kun hän julistaa sinulle synninpäästön sanat, usko ne ja paina syvälle sydämeesi.
Ei näillä sanoilla, mutta tällä ajatuksella.
Älä nyt innostu.
Sekoitat vaan asioita.
Ei evankeliumissa ole mitään parannussaarnaa.
Siinä on täysi vapaus.
Evankeliumi ei pyydä mitään muuta kuin uskomista.
Lakia ja evankeliumia ei saa sekoittaa.
Monet EL:ssä sen sekoittavat. Se henki on vallassa nyt.
tehdä itsestäsi ja muistipätkistäsi Luther.
Ei kaikkien tarvitse niihin luottaa. Kai sen hyväksyt?
...vaikkapa vuorisaarna Matt. 5-7 luvut, eikö ole parannussaarnaa iteltään Jeesukselta!!!
Mitäs muuta saarnaaminen synnit anteeksi Jeesuksen nimessä veressä on kuin rippiä? Tietääkseni lähes kaikissa lestadiolaisuussuunnissa käytäntö on edelleen voimassa. Syntinsä voi tunnustaa rippi-isälle (tai äidille) ja tämä julistaa sitten synnit anteeksi em. sanoilla.
Luther piti rippiä erittäin suuressa arvossa. Hänhän poisti uskonpuhdistuksessaan turhia katolisia sakramenttejea (mm. viimeisen voitelun), mutta ripin kohdalla hän pohti pitkään. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että rippi ei ole sakramentti, koska siihen ei kuulu mitään näkyvää ainetta ja niin sakramenteiksi jäivät kaste ja ehtoollinen.
Kysyttiin rippi-isästä, ei varsinaisesti rippikäytännöstä.
Eikö Repe rippi-isään kuulu rippikäytäntö?
OK, rippi-isä on olemassa lestadiolaisuudessa.
Rippi-isäksi sopii henkilö, jonka tuntee uskovana ja johon on syntynyt luottamus muissa yhteyksissä.
Minulle ainakin jo pienestä pitäen opetettiin, että synnit pitää tunnustaa, jonka jälkeen ne saarnattiin anteeksi ... rippi-isänä oli luonnollisestikin nuorempana isä/äiti ja vanhemmiten joku saarnaajista. Myös kuka tahansa kristitty käy, kenellä on usko puhtaassa omassa tunnossa.
Tässä yhteydessä on syytä mainita, ettei ripistä saisi tulla pakkoa, joka painaa ihmisen ahdistukseen, jossa ei ole loppua.
Rippi on lahja, jota saadaan tarvittaessa käyttää. Siinä on myös se näkökohta, että pääpaino pitää laittaa päästösanan uskomiseen. Emme saa syntejämme anteeksi siksi, että ne tunnustamme, vaan sulasta armosta Kristuksen tähden.
Sori vaan!!!
Tuo on hirveä vaatimus: "kellä usko puhtaana omassatunnossa".
Jos se on edellytys, ei anteeksianto ole varma koskaan.
Näinhän sitten lestadiolaisuuden hajaannusten aikana kävikin, kun jälkeenpäin todettiin, että rippi olikin tehty väärähenkiselle kristitylle. Tällaisia tapauksia on vielä sodan jälkeiseltä ajalta.
NYT on syytä muistaa, että anteeksiantoa ei ole sidottu ihmiseen vaan Jumalan sanaan; siihen, että Jumala on luvannut armahtaa!
Kuka siitä puhuu, puhuu totta Jumalasta ja niissä sanoissa on totuus.
Siksi Luther muistuttaa: "Kuuntele, mitä rippi-isä sanoo..". On siis kuunneltava niitä sanoja, eikä mitattava sanojan pyhyyttä.
Voihan sitä saivarrella, ettei kukaan mene murhaajalta tai juopolta lohtua hakemaan.
Mutta, meidän lohdutuksemme on Jumalan hyvyys ja lupaukset.
Laestadius ei koskaan opettanut sellaista, mitä nykyisin kuulee: Kirkossa ei voi saada syntejänsä anteeksi...
Kuka pystyy mittaamaan synninpäästön antajan sieluntilaa ? Vain Jumala itse.
Anteeksianto otetaan USKOLLA vastaan. Kuka tuntee syntinsä ja uskoo evankeliumin, se pelastuu.
Muut menee menojaan.
seurojen loppupuolella pyydetään synnit anteeksi Jeesuksen nimessä veressä eli käytännössä halukkaat/muutamat ihmiset itkevät ja halaavat joitain/useampia henkilöitä (vuorotellen) ja pyytää syntejä anteeksi "syntisi ovat anteeksi annetut jeesuksen nimessä ja veressä..". En muista miten se menee mitä pitää sanoa.
Yleensä vanhemmat ihmiset pyytää useimmiten anteeksi harvoin nuoret. Joissain seuroissa ei ole yhtään joka pyyttäisi anteeksi näinkin on käynyt. Tämä on siis täysin vapaaehtoista enkä usko että kukaan ahdistuu sen takia.
Lestadiolaiset uskovat että syntejä ei voi pyytää suoraan anteeksi vaan pitää olla "välittäjä" eli joku ihminen jolta pyydetään niitä anteeksi silloin vasta jumala voi antaa ne anteeksi.
(el)
Itseasiassa synnit voi saada armosta anteeksi, vaikka ei mennäkään minkään kaavan mukaan, eli jeesuksen nimessä ja veressä......jne, vaan syntien katuminen ja anteeksi pyytäminen jo sinällään riittää.
Kun tuossa aiemmassa viestissä oli puhe välittäjästä ,JEESUS on meidän Välittäjämme Hän on maksanut meidän syntivelkamme Maailman loppuun asti, ja kun me se USKOTAAN Tulemme armosta autuaiksi ja vanhurskaiksi (ei omavanhurskaiksi ).
Joku voisi näyttää, mihin tuollainen seremonia perustuu.
Kristuksen seurakunta on 2000 vuotta vanha. Vasta 154 vuotta on tunnettu tuollainen kaulailemisen seremonia.
Tällaista ei ole ollut missään alkuseurakunnassa, ei Lutherin aikana, ei missään muussa heräyksessä.
Eri asia, jos joku kahden kesken taakkojensa alla tahtoo huojennusta.
Mutta, Jumalan sana on tarkoitettu uskottavaksi. Koko saarna on julisstusta armosta ja syntien anteeksiantamuksesta. Noloa sitoa se tiettyihin sanoihin ja yhteen seremoniaan.
--------------
Minusta se on Armonsanojen väheksymistä.
Ensin käydään yhden kaulassa ja tullaan alas sanoen: "minä uskon". Sitten mennään koko saarnaajarivi toistaen se sama. Mitä uskomista se on? Mihin siinä uskotaan? Ei ainakaan Jumalan sanaan.
Jotkut tulevat kirkossa ehtoollispöydässä armoaterialta ja menevät samaa penkkijuoksua. Siinä tulee ehtoollinen somasti pilkatuksi epäuskolla. Ei ainkaan ole uskottu, mitä pöydässä on Jumalan puolesta syntiselle sanottu.
Sitä ei liha ja veri ole sinulle ilmoittanut.
Ei niin , se on sydämen USKOSSA .
Samaa mieltä.
Aamen. Hallelujaa. Kiitos Jeesus.
Ansiott' ei mitään mulla, vaivaisella raukalla.
Sitä suurempi on sulla, ristinkuolos tuottama.
Pelvotta se olla saa,
ken sen uskoo, omistaa.
...että Jeesus on ainut välimies Jumalan ja syntisen välillä.
Mutta mistä sinä löydät hänet?
Jeesus sanoi opetuslapsilleen; Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.
Siis: seurakunnassa.
Se on Jumalan sanassa.
Seurakunta taas ei ole mikään yhdistys.
JEESUS on sanonut, missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellään , Sieltä Hänet löytää , Getsemanesta , hikoilemasta meidän edestä , Golgatalla keskimmäiseltä ristiltä , sydämessä Hän myös asuu, niillä joilla on nöyrä ja särjetty sydän, Kirkossa ja muissakin jumalan palvelupaikoissa ,tässä nyt muutama aluksi .
mutta sen tiedän, että synnit saa anteeksi VAIN Jeesuksen nimessä ja veressä, sanokoon kukin mitä haluaa.
aikanaan, että ehtoolliselle mennään hyvällä omallatunnolla, eli olen ymmärtänyt, että synnit anteeksi saatuna, omatunto puhdistettuna, synnit anteeksi saatuna joko rippi-isältä tai muuten vain seurakunnan todistamana. Olenko ymmärtänyt oikein?
Ikävä kyllä äitisi opetus ei ole oikein. Ehtoolliselle käyvät syntiset ihmiset ja siinä on syntein anteeksiantamus (Jeesuksen ruumis ja veri) tarjolla kaikille katuville, kun sen uskolla vastaan ottaa.
Siis aivan samoin kuin vaikkapa seuroissa saarnaajan tai muun kristityn todistamana.
Siunausta elämääs.
Onhan se varma tie helvettiin, jos ahdistuksissaan elävä kristitty ei saisi yksinäisyydessään luottaa Jumalan anteeksiantoon. Pyydetäänhän sitä Isämeidän rukouksessakin, joka on kahdenkeskistä ripittäytymistä Jumalan kanssa.
Se on tämä kolmenkyynärän Jumala aika sitkeässä.
Luota mieluumin Jumalan sanaan.
Se sinulle synnit lupaa anteeksi. Ehtoollisessakin sanoin: "sinun edestäsi annettu... vuodatettu". Älä pidä sitä mitättömänä lauseena, vaan tartu siihen uskolla!
Tunnustuskirjat kertovat, että luterilaisetkin päästivät ehtoolliselle alussa vain edellä ripittäytyneet ja synninpäästön saaneet seurakuntalaiset.
Varmaan viime vuosisadalla on ollut se käytäntö suomessakin, että ehtoolliselle on pitänyt ilmoittautua lauantaina.
En nyt ota lainkaan kantaa, mikä käytäntö on oikea, mutta kehottaisin tutustumaan luterilaisuuden juuriin, jos luterilaisia ollaan.
Joh 17:20
20. "Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.
21. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
Ei pidä olla niin kärkäs, koska Sana todistaa muuta. Siis ihmiset on lähetetty todistamaan Jeesuksesta ja tämä todistus Pyhän Hengen voiman tähden vaikuttaa uskoa.
Mitä se merkitsee?
Nythän puhutaan ehtoollisen merkityksestä.
Eihän se perustu mihinkään luterilaiseen tapaan, vaan Jumalan sanaan.
Tapoja toki on ollut luterilaisessa kirkossa. On ollut naisten kirkottaminenkin synnytyksen jälkeen.
Olisko Lasse-Setä itse kärkäs.
Kyllä, Sanaa on lähetetty ihmiset levittämään.
Se on ihan totta.
Nyt on kuitenkin puhuttu siitä, ettei armo ole kolmen kyynärän jumalan takana.
Se on vapaa ja uskottavissa missä tahansa, vaikka ei ole toista kristittyäkään paikalla.
Mitä siis on uskottava? Se, että Jumala antaa katuvalle synnin anteeksi heti kohta ja siinä.
Siis ilman toista ihmistä.
Ei ole kenenkään syytä leikkiä vakavilla asioilla, vaikka kuinka lapsuuden turvallinen perinne kiehtoisi.
Yhteys, sanassa ja rakkaudessa ja leivän murtamisessa oli Kristuksen rukouksen tavoite. Vielä kerran, kammottavaa työtä on sitoa ihmisten uskon vapaus jonkun kolmen kyynärän Jumalan taakse.
sitkeässä on välimiesoppi. Ikään kuin ihminen voisi nähdä, kellä on elävä usko. Jumalahan tietää ja näkee kaikki. Ei rippiäkään tehdä Jumalaa varten ollenkaan juuri tuosta syystä: Hän tietää ja tuntee meidät munaskuita myöden.
Jos me valkeudessa vaellamme, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Vapaasti Johannesta muistellen.
Tälläkin tiellä on ojat molemmissa reunoissa.
Toinen oja on siinä, ettei ilman toista ihmistä voida hetkeksikään uskoa.
Toinen oja on siinä, ettei tarvita toista ihmistä lainkaan.
Jos katsomme Johanneksen todistusta siinä on kolme asiaa: Jumalan Sanan valkeus ja kristittyjen yhteys, joiden yhteydessä veri puhdistaa.
Apostoli Jaakob todistaa myös samasta asiasta ja kehottaa tunnustamaan syntejä toinen toiselleen.
Meillä on jo tarpeeksi kirkkoja, joissa ei ole henkilökohtaisella tasolla yhteyttä jäsenten välillä. Vihollisen tarkoituksena onkin tehdä uskovista yksityisyrittäjiä, jotka eivät kuuntele toisiaan, eivät osoita alamisuutta kenellekkään ja antavat uskostaan epäraamatullisen kuvan ulospäin.
Siis ilman Valkeutta ei ole oikeaa yhteyttä ja ilman yhteyttä ei ole anteeksiantamusta, koska veri ei kierrä irrallisissa jäsenissä.
opetettavan, että Jeesus Kristus on armoistuimena Sanassaan, (Jumalan sanassa), kristittyjen keskellä.
Ei siis persoonissa sinällänsä. Hän siis asuu omassa Sanassaan kristittyjen sydämillä.
Hänet on myös löydettävissä Jumalan Sanasta, jonka Hän saarnauttaa uskoviensa välityksellä.
Kristitty saa omistaa itselleen Jumalan Sanan lupaukset ja Jeesus Kristus on niissä.
Olenkohan ymmärtämässä oikein?
Minusta tämä vie asian pois tuosta ns. välimiesopista, joka tuntuu tuon asian suhteen osatotuudelta.
Tämä on direktiivi, mitä sanot.
Nyt kuitenkin syntyy ongelma soveltamisohjeessa.
Mitä se käytännössä merkitsee? Armoistuin on sanassa seurakunnan keskellä. Miten voimme syntisinä ihmisinä lähestyä armoistuinta?
ole ongelmaa, niin se tehdään.
Kyllä me voidaan siinäkin suhteessa uskoa pienoisevankeliumi. Uskon hedelmänä uskova etsii kristittyjen yhteyttä.
Pyrkikäät niiden perään, jotka ylhäällä ovat... Kyllä elävän uskon käsittänyt pyrkii Jumalan Sanan kuuloon ja uskovien yhteyteen.
Jeesuskin vastasi jollekin. "Uskosi on sinut pelastanut!" Siis tuon katuvan usko siihen, että yksikin Jeesuksen Sana vaikuttaa yhtä paljon, kun Hän itse läsnäolevana jo pelasti tuon ihmisen. Toki hän silti tarvitsi tuon Jeesuksen kohtaamisen, ettei vihollinen riistä häneltä sitä uskoa.
Enempi varmaankin pitäisi pyrkiä ongelmien ratkaisemiseen, kuin niiden aiheuttamiseen.
Kun tottumaton kuuntelee "koodikieltä", jää osattomaksi, jos ei kehtaa kysyä.
Sanat: Kristus on armoistuimena seurakunnassaan.
Mitä se ilmaisu kertoo ihmiselle, joka ei ole sisällä tässä koodikielessä?
mutta sydämen kyllyydstä suu puhuu, tai sitä mitä sydän on täynnä suu puhuu.
Rippilapsi kirjoitti:
"Ensin käydään yhden kaulassa ... Mitä uskomista se on? ... tulevat kirkossa ehtoollispöydässä armoaterialta ja menevät samaa penkkijuoksua. Siinä tulee ehtoollinen somasti pilkatuksi epäuskolla..."
Mikäs ongelma tuossa oli ?
Jos joku kokee tarvitsevansa anteeksiantamuksen "saarnan" omalle kohdalleen juuri niin että pyytävät "kaulasta pitäen" anteeksi uskonveljeltä tai -sisarelta, tai vaikka kymmeneltä ihmiseltä peräperää, en missään tapauksessa tuomitsisi heitä epäuskon syntiin kuten Sinä teet.
Kovan vastuun ottatte, jos Jumalan armo varataan vain toisen kristityn läsnäoloon ja puheeseen.
Jumalan sanaa on Raamatussa jokaisen luettavana, rohkaisuksi. Eihän rohkaistuminen muuta ole kuin sitä, että kristitty uskoo synneistään huolimatta olevansa Jumalan lapsi ja armahdettu = synnit on anteeksi.
Usein tulee mielee joku jae tai virren pätkä. Niihän se on! Eikö se ole PH, joka silloin tekee työtään: muistuttaa kaikesta siitä, mitä Hän opetti, Isänne on Taivaassa, hän armahtaa syntisen eikä käy tuomiolle palvelijansa kanssa.
Eikö psalmien lukeminen herätä teissä uskoa?
Eikö uskonne voima kasva ehtoollisella käynnistä?
Mitä siellä sanottiin: Saarnattiin armosta.
Paavin kirkossa armo laitetaan ripin taakse. Älköön sitä tehtäkö luterilaisessa Suomessa.
Minä kysyn tuon johdosta.
Jos kerran uskotaan, miksi se on sidottu koko penkin läpi kaulailemiseen? Eikö Jumalan sana riitä?
Koko saarna on puhetta armosta, jo ensimmäinen aloitus: "Jumalan rauhalla..".
Onko mitään rauhaa ilman sovintoa Jumalan kanssa?
Onko mitään sovintoa ilman syntien anteeksisaamista?
Nyt ei sana riitä, pitää olla joku rituaali.
Saadaanko synnit muka anteeksi vain siinä, että joku omaan korvaan sen sanoo, ei muuten?
Ei tällainen tapa kauan ole ollut käytössä.
"Jos kerran uskotaan, miksi se on sidottu koko penkin läpi kaulailemiseen? Eikö Jumalan sana riitä?"
Niin, sanoppas se ?
"Koko saarna on puhetta armosta, jo ensimmäinen aloitus: "Jumalan rauhalla.."."
Valitettavasti kirkoissamme on pelkkää evankeliumia.
"Saadaanko synnit muka anteeksi vain siinä, että joku omaan korvaan sen sanoo, ei muuten?"
Miksei saataisi ?
En minä ainakaan edellisessä viestissäni niin väittänyt.
Halusin vain mainita siitä että josko joku lukee anteeksianojille synniksi sen että he menevät jonkun kaulaan niin tämän jonkun on syytä tutkia itseään, katsoa peiliin josko vika löytyisi omasta ajatusmaailmasta ;)
koodaantua lukemaan, mitä on tottunut lukemaan:
"Sanat: Kristus on armoistuimena seurakunnassaan. "
En käyttänyt noita sanoja vaan: "...Kristus on armoistuimena Sanassaaan kristittyjen keskellä."
Jumala nimittäin saarnauttaa Sanaaansa kristittyjen kautta.
Oma kokemukseni on myös, että Pyhä Henki ei katso aikaa, paikkaa tai ihmisiä toimiakseen. Usein olen saanut tuntea Jeesuksen ihanaa läsnäoloa yksinäisyydessä. Oiekastaan useammin kuin seurapenkissä. Se saatta tulla ihan yllättäen, kesken arkisten askareiden. Suloinen ja kiitollinen olo siitä, mitä Jeesus on puolestani tehnyt.
Tässä ihan lähimenneisyydessä sain kokea erityisen liikuttavana tuon asian. Mielessäni pyörivät synnilliset, saastaiset asiat (siis ihan oikeasti synnilliset) ja kesken niiden nousi äkkiä mieleeni kiitollisuus ja rauha siitä, että tästä kaikesta huolimatta saan Jeesuksen tähden uskoa itseni Jumalan lapseksi. Se oli todella ihana kokemus.
Ehkä se ei nyt ollut ihan kokonaan sinulle.
Ajattelin enempi sitä sanastoa, jota saarnoissa käytetään. Miten se sana avautuu sellaiselle, joka ei ole päässyt vielä sisäpiiriin ja koodikielen asiantuntemukseen.
Aiheellinen kysymys kuitenkin on: Miten toimii käytännössä, vaikkapa sinun käyttämän sanamuodon mukaan.
Vai miksi sanoit noin, ("kautta"). Jumalahan on itse Sana, joka pelastaa Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan kautta.
eikö ole niin että ei ole pakollinen mutta auttaa uskossa eteenpäin ja että jos synnit jäävät tunnolle ne tekevät matkan hitaaksi. siksi on hyvä puhdistautua kaikesta synnistä.Mielestäni rituaalit eivät ole tärkeitä vaan itse sanoma ja synnit saa anteeksi katumalla ja pyytämällä syntejään anteeksi toiselta uskovaiselta ihmiseltä?
Ei syntejä saa anteeksi katumalla ja pyytämällä.
Ei milloinkaan.
Olet kiinni tekojen opissa.
Ainoastaan uskomalla Kristuksen maksaneen ne puolestasi, kuten Jumala on luvannut. Se pelastaa ja vapahtaa synneistä.
Joku kirjoitti:
"Ei syntejä saa anteeksi katumalla ja pyytämällä.
Ei milloinkaan.
Olet kiinni tekojen opissa.
Ainoastaan uskomalla Kristuksen maksaneen ne puolestasi, kuten Jumala on luvannut. Se pelastaa ja vapahtaa synneistä."
Sinä saivartelet :)
Yksinkertainen kristitty juurikin uskoo armon osallisuuteen silloin kun hän jaksaa "kontata armoistuimelle".
Lutherkin oli konttaamassa Pilatusportaita ylös, kunnes Pyhä Henki kirkasti hänelle, että vanhurskas on elävä uskosta. Tämä ei ole saivartelua vaan kristinuskon ydinsanoma.
Ainakin Jeesuksen opetuslapset tunnustivat syntinsä Johannes Kastajalle jonka jälkeen saivat kasteen??
ei liity tähän
liittyy tähän. . .