Ensimmäisen kerran elämässäni luen näitä juttuja täällä ja ihan kauhistuttaa mitä kaikkea tänne kirjoitetaan. Itse olen uskovainen ja onnellinen sellainen, vaikka on monesti ollut vaikeaa ja elämä on tuntunut siltä ettei jaksa, mutta aina on päässyt eteenpäin ja nyt tuntuu ettei koskaan haluaisi luopua uskosta.
Kerron teille tosi tarinan siitä mitä elämä voi olla ja miten oikeasti jos asiat ovat kunnossa, niin Jumala siunaa elämään voimia.
Kun on nähnyt kaksi maailmaa lapsen silmin, ymmärtää mitä itse haluaa.
Vanhempani erosivat 16-vuotta sitten. Äitini lähti toisen miehen mukaan ja luuli saavansa kaiken. Talon, Lapset ja onnen toisen miehen myötä. Isälläni on fyysinen sairaus ollut koko ikänsä ja hän on meille kaikille lapsille rakas ja tärkeä ihminen. Jouduin asumaan äitini luokse viranomaisten päätöksestä, että nuorimmat kolme äidille ja vanhimmat kolme isälle.
Uus perheessä eläminen oli todella raskasta. Äidin uusi mies hakkasi ja teki milloin mitäkin älytöntä ja riidat olivat kamalia neljä vuotiaan tytön silmissä. Kun isän luona kävi viikonloppuisin ja isä seurojen jälkeen vei sunnuntai iltana meidät takaisin äidille tuntui että se turva ja rakkaus mitä isän luona sai kokea niin häipyi. Sitä oli kuin luolassa, mistä ei ollut ulospääsyä, eikä niin nuorta kuunneltu, koska viranomaiset tekivät muka lasten kannalta paremmat päätökset.
Vuosia kului ja kun itse alkoi ymmärtämään mitä elämä oli ja kasvoi sain voimia muuttaa isän luokse. Siellä sain kasvaa murrosikäni pahimmat vaiheet veljieni luona ja isäni uskovaisessa kodissa. Ja olen kiitollinen siitä että sain kokea nämä kaksi maailmaa jotka olivat niin erilaiset.
Isän luokse on voinut vieläkin mennä syliin vaikka keskellä yötä pyytämään siunausta.
Oletteko koskaan ajatelleet sitä te uskovaiset jotka täällä tappelette ehkäisyistä ja muista mikä on sallittua ja mikä ei, että kun on puhdas omatunto ja saa uskoa synnit anteeksi, niin kuinka kevyeltä se askel tuntuu, kuin saisi kokea palan taivasta.
Ei srk ole se kuka ohjaa ja päättää uskovaisten asioista. He ovat puhujia, joille on annettu sana, jota ainakin oma sydämeni tahtoo kuunnella.Ja tämän kamalan maailman keskellä on ihanaa kun on uskovaiset ystävät joiden luokse voi mennä, eikä tarvitse kaupungilla hillua pullo kourassa.
Jokaisella on oma taipaleensa elämässä. Minä en tahdo tehdä äitini virheitä. Omat lapseni haluan kasvattaa ehyessä kodissa jossa elää rakkaus.
Yrittäkää olla tappelematta täällä ja syyllistämättä uskovaisia. Jokaisella on oikeus valita oma polkunsa ja tämä on minun polkuni. Ei vihalla saa mitään hyvää aikaan.
Kerron teille tosi tarinan siitä mitä elämä voi olla ja miten oikeasti jos asiat ovat kunnossa, niin Jumala siunaa elämään voimia.
Kun on nähnyt kaksi maailmaa lapsen silmin, ymmärtää mitä itse haluaa.
Vanhempani erosivat 16-vuotta sitten. Äitini lähti toisen miehen mukaan ja luuli saavansa kaiken. Talon, Lapset ja onnen toisen miehen myötä. Isälläni on fyysinen sairaus ollut koko ikänsä ja hän on meille kaikille lapsille rakas ja tärkeä ihminen. Jouduin asumaan äitini luokse viranomaisten päätöksestä, että nuorimmat kolme äidille ja vanhimmat kolme isälle.
Uus perheessä eläminen oli todella raskasta. Äidin uusi mies hakkasi ja teki milloin mitäkin älytöntä ja riidat olivat kamalia neljä vuotiaan tytön silmissä. Kun isän luona kävi viikonloppuisin ja isä seurojen jälkeen vei sunnuntai iltana meidät takaisin äidille tuntui että se turva ja rakkaus mitä isän luona sai kokea niin häipyi. Sitä oli kuin luolassa, mistä ei ollut ulospääsyä, eikä niin nuorta kuunneltu, koska viranomaiset tekivät muka lasten kannalta paremmat päätökset.
Vuosia kului ja kun itse alkoi ymmärtämään mitä elämä oli ja kasvoi sain voimia muuttaa isän luokse. Siellä sain kasvaa murrosikäni pahimmat vaiheet veljieni luona ja isäni uskovaisessa kodissa. Ja olen kiitollinen siitä että sain kokea nämä kaksi maailmaa jotka olivat niin erilaiset.
Isän luokse on voinut vieläkin mennä syliin vaikka keskellä yötä pyytämään siunausta.
Oletteko koskaan ajatelleet sitä te uskovaiset jotka täällä tappelette ehkäisyistä ja muista mikä on sallittua ja mikä ei, että kun on puhdas omatunto ja saa uskoa synnit anteeksi, niin kuinka kevyeltä se askel tuntuu, kuin saisi kokea palan taivasta.
Ei srk ole se kuka ohjaa ja päättää uskovaisten asioista. He ovat puhujia, joille on annettu sana, jota ainakin oma sydämeni tahtoo kuunnella.Ja tämän kamalan maailman keskellä on ihanaa kun on uskovaiset ystävät joiden luokse voi mennä, eikä tarvitse kaupungilla hillua pullo kourassa.
Jokaisella on oma taipaleensa elämässä. Minä en tahdo tehdä äitini virheitä. Omat lapseni haluan kasvattaa ehyessä kodissa jossa elää rakkaus.
Yrittäkää olla tappelematta täällä ja syyllistämättä uskovaisia. Jokaisella on oikeus valita oma polkunsa ja tämä on minun polkuni. Ei vihalla saa mitään hyvää aikaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Tulee joskus lueskeltua näitä juttuja täällä ja täytyy sanoa, että kummalista höpötystä löytyy paljon.
Mutta sitten kun joku toisen uskovaisen tekstiä saa lukea, niin tuntuu mukavalta, kun sen niin selvästi huomaa jo toisen tekstistä, että kirjoittaja on oikeesti uskomassa.
Onko teillä siis pakko olla täysin samaa mieltä?
Eikö erilaisia käsityskantoja sallita?
Eikö niistä erilaisista käsityksistä käydä keskustelua? Siltä se vaikuttaa kun sinun kirjoituksen lukee.
Kun usko on oikea, ei opissa ole erimielisyyksiä. Jokainen tuntee omassa sydämessään tasan tarkkaan et tämä on oikea usko joka tämän uskon omistaa. Tottakai on sit muita asioita (jotka eivät ole opillisia), joista voidaan keskustella et miten kukakin jonkin asian ymmärtää jne.
Mainitaan nyt jotain esimerkkejä: Minkälaisia tietokonepelejä lasten kannattaa antaa pelata, kuinka kauan päivässä, monenako päivänä viikossa? Minkälainen on nuorten sopiva pukeutuminen? Millaisia keinoja hoitaa aviosuhdetta? Miten kasvatan eri-ikäisiä lapsiani? Tässä muutama esimerkki, joista voidaan olla erimieltä, mutta joista on hyvä ja tärkeääkin keskustella.
Mutta jolla ei ole synnit anteeksi, ei ole Pyhää Henkeä "kotiopettajana", hänen on vaikea ymmärtää sitä että me emme ole minkään SRK:n vallan alla, meillä ei ole mitään syntilistaa mitä saa tehdä, mitä ei.
Se on vaan maailman ihmeellisin ja ihanin asia, että esim. mina SAAN kuulua tähän joukkoon. Sekään ei ole itsestäänselvyys, ei oma ansio. Kiitos siitä kuuluu Jumalalle.
"Kun usko on oikea, ei opissa ole erimielisyyksiä."
Logiikkasi menee siis näin:
1. Jos sinulla on erilainen käsitys esim. katsottavaksi sopivasta videosta kuin saarnamiehellä Valkealassa, sinulla ei ole oikea usko.
2. Kun sinulla ei ole oikea usko, joudut kadotukseen, ja sitä ennen sinua lakataan tervehtimästä ja pitämästä uskovaisena.
3. Kun muutat käsitykstäsi samanlaiseksi kuin sarnaajalla, sinulla on oikea usko.
Ei tule mieleesi että tuonkaltainen opin ymmärrys on hyvin pinnallinen. Tuo käsitys kristiopista ja ihmisen autuudesta ei vastaa enempää Jumalan sanan kuin Lutherinkaan opetusta. Ehkä auttaisi jos lukisit vähän Lutheria ja Tunnustuskirjoja.
Toisessa ketjussa eräs ei-vl-äiti kertoi kokemuksenaan:
"Olin synnytyssairaalassa,sain vauvani.Samassa huoneessa oli Vl-äiti,saattoi maailmaan,ties kuinka monennen,hän oli kiva ihminen ja tutustuimme,keskustelimme..Hän sanoi;kun lääkäri oli avannut hänen vatsansa ,oli tullut kova tohina,edellisen sektion jäljiltä paikat eivät olleet parantuneet,kiinikkeitä oli kasvanut sikin,sokin ja oli ollut ihme,että sikiö oli elossa,kohtu oli ollut karmea näky.
Ja jo edellisellä kerralla oli naiselle sanottu,ettei saa leikkiä enää hengellään !!Kipuja tuolla ressukalla oli,mutta hän oli niin urheaa.
Ja kun mies sitten,lapsineen tuli katsomaan,nainen VALEHTELI,kaikki meni hyvin,on hyvin onnellinen..jne..Minä käännyi seliksi ja itkin."
sillä hän toimii uusinta rakkauden neuvoa vastaan. Kirjoittaa nimimerkillä eikä ilmoita omaa nimeään. Mikko Kinnunen, Olavi Voittonen ja Matti Lääkkö ovat julkisesti sanoneet, että "uskovainen haluaa aina esiintyä avoimesti omalla nimellään netissäkin".
"Ja tämän kamalan maailman keskellä on ihanaa kun on uskovaiset ystävät joiden luokse voi mennä, eikä tarvitse kaupungilla hillua pullo kourassa."
Tyypillistä mustavalkoista vl-ajattelua: projisoit kaiken pahan TOISIIN. Ja ne KAIKKI eri lailla ajattelevat, jotka eivät ole vl-uskovaisia, tietysti mielestäsi "hilluu kaupungilla pullo kourassa"!!
Alkoholismia ja örveltämistä ei meidän tavallisten ihmisten elämä ole, vaikka emme olekaan vl-uskovaisia. Leimaava ja mustavalkoinen ajattelusi on loukkaavaa.
Uskon fanaatikoksi ei tarvitse ryhtyä elääkseen vastuullisesti ja pitääkseen huolta lapsistaan ja muista läheisistään.
VL-usko sen sijaan on ikään kuin huumetta: kun siihen lapsuudesta asti kasvatetaan ihminen, hän ei pääse siitä ahdistavasta taakastaan ilman vuosien mittaista terapiaa.
Vanhoillislestadiolaisuuden perusongelma on, että se estää keskustelun, kun omia näkökantoja ei tarvitse millään tavalla perustella. Ja liikkeen sisällä ei kyetä käymään avointa, kriittistä keskustelua omasta linjasta.
Mitä pelättävää avoimessa ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvassa keskustelussa muka on?
Jos on toiminut oikein, ei avoimuudessa ja keskustelussa ole mitään pelättävää.
Minulla on erilainen elämän tilanne kuin sinulla. Ilmeisesti. On kaksi lapsista sairaana ja itse viimeisilläni raskaana. Tämä vauva on viides. Ja miten pian seuraava voi taas ilmoittaa tulostaan. Nyt ei jaksaisi ajatella enempää lapsia. Näistä äitien vaikeuksista ei yhtään ole kyetty avoimesti uskovaisten kesken puhumaan, esim. seurakuntapäivillä.
Täytyis olla joku paikka missä uskovainen äiti vois rehellisesti ja suoraan puhua omista tuntemuksistaan ja ajatuksistaan! Sillä onhan nämä arkoja ja vaikeita asioita.Ja monilla äideillä on huutava tarve puhua näistä "lapsiasioista" ja saada tukea. Voimat on vedetty äärirajoille tosi monen kohdalla!
Tosihan on ettei näistä asoista voi puhua jokaisen uskovaisen kanssa. Ei kaikki haluakaan ymmärtää… Paljon on äitejä jotka uupuvat ja kieltävät uskonsa tämän ratkaisemattoman kysymyksen painamana. Mikä se paikka on missä voi puhua, onkin sitten se vaikeampi kysymys...?Aina ei riitä pelkästään ystävän tuki. Eikä niihin ystäviin aina saa pidetyksi yhteyttä kun on vaikea päästä minnekään. Onko kohtaloni jättää usko vai sairastua burn outiin?
niin kovin lyhytnäköisesti katselet maailmaa. Koskaan et tiedä, mikä päiväsi on viimeinen. Sitä ei ihminen voi mennä esim. sanomaan montako lasta on vielä tullakseen. Vaikka elinpäiviä olisikin hamaan vanhuuteen saakka, ei Jumala välttämätä anna lapsia "solkenaan". Tai jos antaakin, siihen annetaan myös voimat. Vaikeudet kuuluvat elämään, olivatpa ne sitten millaisia tahansa. On ihmisiä, joilla ei ole lapsia lainkaan tai vain muutama, niin heillä on joku muu raskas asia elämässä, joka vie voimia.
Jos joku uskon jättää siinä toivossa, että elämä helpommaksi muuttuisi, niin se on turha toivo. Ainoa oikea lohtu löytyy Jumalan valtakunnasta.
Oletko ajatellut mahdollisuutta ottaa hoitaja kotiin avuksi lasten hoitoon? Kelalta saa siihen yksityisen kotihoidontukea ja monissa kunnissa saa myös kotihoidontukea. Tunnen monia perheitä, missä on hoitaja apuna päivisin ja ovat tyytyväisiä. Varmasti on keinoja, kun vain avaudut ongelmastasi jolle kulle.
Kirjoitat täysin kestämättömiä perusteluja ehkäisykiellolle, hyvä nimimerkki "vaikeuksien vuoksi". Kommentoin joitakin.
"Vaikka elinpäiviä olisikin hamaan vanhuuteen saakka, ei Jumala välttämätä anna lapsia "solkenaan"."
Jumala loi ihmiselle sellaisen biologian, eläimistä poiketen, että hyvissä ravinto-olosuhteissa todennäköisyys tulla raskaaksi on nuorehkoilla naisilla hyvin suuri, jos yhdyntöjä on. Ihmiselle Jumala antoikin siksi myös järjen. Tästä syystä kehitysmaiden nais- ja lapsikuolleisuus on esim. Suomessa saatu hyvin matalaksi. Se oli ennen hyvin korkea Suomessakin. Mutta Jumala on antanut ihmisille viisautta ja halua parantaa heikompien asemaa.
"Tai jos antaakin, siihen annetaan myös voimat."
Eikö itseäsi yhtään punastuta turvautuminen noin heppoiseen fraseologiaan?
On paljon käytännössä koettua että nainen ei kestä kohtuuttomasti toistuvia raskauksia, ilman fyysisiä ja henkisiä vaurioita. Myös muut lapset jäävät huonolle hoidolle kun äiti voi huonosti. Tästä on runsaasti tutkimustietoa olemassa. Hokema siitä että ihminen saisi saman verran vimia kuin on vaikeuksia ei ole käytännössä toteutunut. Tästä on riittämiin esimerkkejä, yliväsyneitä äitejä, mielenterveysongelmia, masentuneita syrjään jääneitä lapsia ja aikuisena vl-lapsuudesta kärsiviä ihmisiä.
Se on vain kaunis fraasi jolla vähemmällä pääsevät ja saarnamiesten oppeihin uskovat voivat yrittää lohduttautua.
"Vaikeudet kuuluvat elämään, olivatpa ne sitten millaisia tahansa."
Vaikeudet ovat luonnollinen osa elämää, mutta ihmisen tulee itse katsoa eteensä ja pyrkiä niitä välttämään, silloin kun voi joihinkin asioihin vaikuttaa. Siksi Jumala antoi ihmiselle järjen ja omantunnon.
"On ihmisiä, joilla ei ole lapsia lainkaan tai vain muutama, niin heillä on joku muu raskas asia elämässä, joka vie voimia."
Tuo on tosiasia, mutta ei poista pakkosynnyttämisen ja uupumisen kärsimystä niiltä naisilta jotka sen kurimuksessa elävät. Tuota argumenttia ei siten voi käyttää oikeuttamaan Raamattuun perustumatonta ehkäisykieltoa.
Vaikeuksien summa ei ole mikään vakio kuteakin ihmistä kohti, jos sitä yrität vakuuttaa, että kaikkien ihmisten kokema kärsimyksen määrä olisi sama. Että jos ei joudu kolariin, utlee sen tilalel jokin muu vahinko.
Kyllä tarpeettomia riskejä ja kärsimystä kuuluu ihmisen tietoisesti välttää, se ei ole synti vaan juuri täsmälleen oikein.
uskomisen ei ole tarkoitus tehdä ihmisestä typerää eikä toisten ihmisten orjaa, vaan vapauttaa hänet synnin vallasta evankeliumilla ja siten lisätä Pyhän Hengen vaikutusta ihmisen elämässä. Yksi Jumalan Pyhän Hengen ja rakkauden vaikutus on entistä suurempi vastuullisuus ja lähimmäisenrakkaus. Vaikka meistä ei tule erityisen hyviä ihmisiä, velvollisuuksiamme emme pääse karkuun.
ihmisarvoiseen elämään!
Jumala on antanut sinulle veneen, mutta sinun on itse soudettava sitä.
Eli se järkikin on annettu ihan käytettäväksi....
Hei, Jumalan terve! Kirjotit hyvin:
"Oletteko koskaan ajatelleet sitä te uskovaiset jotka täällä tappelette ehkäisyistä ja muista mikä on sallittua ja mikä ei, että kun on puhdas omatunto ja saa uskoa synnit anteeksi, niin kuinka kevyeltä se askel tuntuu, kuin saisi kokea palan taivasta."
Juuri se on aina kokemus kun saa evenkeliumin kuulla. Siitä saa sydän ihmeellisen rauhan.
Mutta tämä tilanne on siionissa nyt jollain tavalla kahtalainen. On niitä saarnaajia jotka asettaa ehtoja armosta uskomiselle. Kuitenkaan se ei ole ihmisen työ kun saa uskoa synnit anteeksi eikä sitä voi ansaita. Niin vanhat saarnaajat ovat opettaneet. Olen lukenut paljon kristillisydyen vanhoja julkaisuja. Niissä on kokonaan eri henki evankeliumin osalta kuin mikä nyt on meikäläisyydessä. Siihen päätelmään olen tullut. Siunatkoon Juamla sinua uskossa. Jrt. nimim. "Leonard Typpö"
Onkohan sinun korvissasi ollut vikaa, että on kahdenlaisia saarnamiehiä? Itse en ole kyllä sellaiseen törmännyt....
kuulovikainen. Ihan saman olen huomannut.
Totta. Monen nuuoremman puhujan käsitys on toinen kuin virallinen (?) monesta asiasta. Ei he korosta niitä eroja puheissaan. Tulee esiin vähän epävirallisemmilla foorumeilla. Aika näyttää mihin kääntyy.
Ei se ihan perätön asia lie. Olen kuullut "läheltä" että SRK:n työvaliokunta on ottanut joitakin meikäläisiä nuoremman polven teoloogeja pieneen puhutteluun. MH, AP ja joku kolmaski lie siinä keskustelussa kantojaan perustellut.
Heidän lisäkseen tiedän muitakin. On toivoa.
vanhoja julkaisuja? Ovatko netissä?
Kyllä niitä saa kaukolainaksi kirjastojen kautta. Täällä Oulussa on hyvä tarjonta jo pelkästään kaupunginkirjastossa, ja yliopiston kirjastossa. Kannattaa lukea Pekka Raittilan laatimaa lestadiolaisuus-bibliografiaa.
Kirjoitit elämästäsi... joka on tosi traumaattinen ollut. Siksi en yhtään ihmettele nykyistä kantaasi.
Mutta on myös olemassa tasapainoisia puolisoita, jotka eivät lähde vieraan matkaan, vaikka eivät ole vl:ia. Sellaisiakin, jotka eivät ole uskossa, mutta joiden periaatteet ovat sillätavalla kunnossa. Esim. hellarit ja vapislaiset uskovista todella harvoin eroavat, itse en tiedä ketään, vaikka tunnen suuren joukon... Ja Jumalahan se siunaa avioliiton, ei siihen tarvita ihmisten keksimiä pakotteita.
On eri asia olla 15 lapsen äiti omasta valinnastaan kuin aivopesusta johtuen.
synnyttämällä liitto pysyy koossa-kuolkoon koko lahko!
Hei!
Jumalan rauhaa ja siunausta sinulle sisar.
Kiitän Jumalaa siitä, että pystyit asumaan isäsi luona ja, että asiasi ovat nyt hyvin.
Monissa keskusteluissa on pointtina se, että voi olla hyvä omatunto ja Jumalan rauha sisimmässä, vaikka ei olisikaan vanhoillislestadiolainen ja, vaikka esim. käyttäisikin ehkäisyä.
Minun kotonani kyllä aikoinaan oli niin, että elettiin nimenomaan srk:n ristiriitaisten käskyjen mukaan (esim. ei korvakoruja, kaulakorut kyllä). Se ei ole kovin syvällistä eikä omakohtaista uskonelämää. On myös muistettava, että syntejä ei anna anteeksi lähimmäinen (toinen vl), vaan yksin kaikkivaltias Jumala.
Ole kuitenkin onnellinen omasta osastasi, ja siitä, että Jumala on siunannut sinua, vaikka on antanut koettelemuksiakin.
Kaikkea hyvää rukoillen.
Sisaresi
Kiitos kirjoituksestasi, Muslimityttö! On hienoa että erilaisista uskonnoista tulee tänne mukaan keskustelemaan vl-sskosta. Sopiiko kysyä oletko pitkään ollut muslimi? Onko sinulla vl-tausta? Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta.
Hei!
Kiitos!
Olen vl-perheestä. Olen ollut noin vuoden ajan muslimi, mutta olen nk. aivan taipaleeni alussa. Haluan oppia vielä ainakin rukoilemaan muslimityylillä ja haluaisin kokeilla, onnistuuko paasto.
Mielestäni uskonnon tulee auttaa yksittäistä uskovaista pääsemään lähemmäksi Jumalaa, tulemaan tietoiseksi Jumalasta, Hänen olemassaolostaan, kaikkivaltiudestaan, kauneudestaan ja armostaan. Ehkäpä niin selviää Jumalan tahtokin? Tai ainakin osa siitä? Profeetathan eli uskontojen perustajat on nimenomaan lähetetty kertomaan Jumalasta.
Siunausta sinullekin ja hyvää yötä :)
Hei kuule, kertoisitko yksinkertaiselal tavalla, mitä hyötyä on siitä jos ihminen saa selville Jumalan tahdon. En ymmärrä miksi se pitäisi erityisesti saada selville.?? Ihminenhän ei kuitenkaan voi Jumalan tahtoon mitenkään itse vaikuttaa. Ihminen ei voi muuttaa Jumalan tahtoa. Silloin se on ihmisen kannalta jokseenkin yhdentekevää mitä Jumala tahtoo. Vai mitä? Kiitos jo etukäteen vastaamisesta. Myös muut palstaln lukijat vois vastata.
Muslimityttö kirjoitti:
"Mielestäni uskonnon tulee auttaa yksittäistä uskovaista pääsemään lähemmäksi Jumalaa, tulemaan tietoiseksi Jumalasta, Hänen olemassaolostaan, kaikkivaltiudestaan, kauneudestaan ja armostaan. Ehkäpä niin selviää Jumalan tahtokin? Tai ainakin osa siitä? Profeetathan eli uskontojen perustajat on nimenomaan lähetetty kertomaan Jumalasta."
Tiinaliina:
Profeetathan ovat jo kertoneet Jumalan tahdosta Raamatussa. Raamattua lukemalla tullaan myös tietoiseksi Jumalan kaikkivaltiudesta, armostansa ja suuruudestaan. Eikö se riitä? Mitä mielestäsi vielä tarvitaan lisää?
T: Tiinaliina
Hei!
Ei riitä, että johonkin on kirjoitettu Jumalan tahto ja että profeetat ovat saaneet selville ja eläneet ja uskoneet sen mukaisesti. Meidän tulee myös itse lukea kirjoituksia ja sisäistää ne ja pohtia niitä, jotta itse omakohtaisesti
ymmärtäisimme ja eläisimme ja uskoisimme sen mukaan.
Pointtini on siis seuraava:
Minua ei auta, jos sinä uskot tai jos Aabraham uskoi. Vaikka tiedän, että sinä uskot, ei se minua auta, jos en itse usko.
Tämä on vastaus Tiinaliinaa aiemmin kirjoittaneelle: Haluan tietää Jumalan tahdon, jotta voisin uskoa ja elää sen mukaan. Haluan uskoa ja elää Jumalan tahdon mukaan, jotta voisin miellyttää Häntä. Hän on luonut minut ja antanut minulle kaiken, mitä minulla on ja mitä minä olen. Miksi en siis kiittäisi ja miellyttäisi Häntä? Jumalan tahdon noudattamisella ja Jumalaan uskomisella löydän myös itselleni rauhan ja hyvän omantunnon. Pyhät kirjoitukset ohjaavat minua kehittämään itseäni mm. kärsivällisemmäksi, lempeämmäksi ja anteeksiantavammaksi. Rukoileminen puhdistaa mieleni ja sieluni. Loppujen lopuksi toivon ja rukoilen pääseväni Paratiisiin.
Rauhaa ja siunausta kaikille.
Muslimityttö kirjoitti:
"Ei riitä, että johonkin on kirjoitettu Jumalan tahto ja että profeetat ovat saaneet selville ja eläneet ja uskoneet sen mukaisesti. Meidän tulee myös itse lukea kirjoituksia ja sisäistää ne ja pohtia niitä, jotta itse omakohtaisesti
ymmärtäisimme ja eläisimme ja uskoisimme sen mukaan."
Tiinaliina:
Juu, aivan samaa mieltä. Siksi kysyin, kun siitä edellisestä kommentistasi sain hieman sen kuvan, niinkuin et olisi varma siitä, että Raamatussa on esitettynä Jumalan tahto ... ehyenä, kokonaisena, meille riittävänä. Kirjoitithan että mielestäsi "USKONNON tulee auttaa ..." ja "EHKÄPÄ niin selviää Jumalan tahtokin". Minusta ei voida sanoa, että uskonto itsessään johdattaisi meitä tuntemaan Jumalan tai hänen tahtonsa, vaan Pyhä Henki on se joka meitä johdattaa. Ja Pyhä Henki "puhuu" meille Raamatun sanan kautta. Siinä on meille ilmoitettu Jumalan tahto, kaikki se mitä meidän tulee tietää. Ei yli eikä alle sen.
Tässä vielä se Muslimitytön aiempi kommentti:
"Mielestäni uskonnon tulee auttaa yksittäistä uskovaista pääsemään lähemmäksi Jumalaa, tulemaan tietoiseksi Jumalasta, Hänen olemassaolostaan, kaikkivaltiudestaan, kauneudestaan ja armostaan. Ehkäpä niin selviää Jumalan tahtokin? Tai ainakin osa siitä? Profeetathan eli uskontojen perustajat on nimenomaan lähetetty kertomaan Jumalasta."
T: Tiinaliina
Muslimityttö vastasi (toiselle, ei minulle) näin:
"Tämä on vastaus Tiinaliinaa aiemmin kirjoittaneelle: Haluan tietää Jumalan tahdon, jotta voisin uskoa ja elää sen mukaan. Haluan uskoa ja elää Jumalan tahdon mukaan, jotta voisin miellyttää Häntä. Hän on luonut minut ja antanut minulle kaiken, mitä minulla on ja mitä minä olen. Miksi en siis kiittäisi ja miellyttäisi Häntä?"
Tuosta olen samaa mieltä. Uskovan ihmisen sydämestä lähtee kiitos Jumalalle sen armon takia, mitä Hän on meille osoittanut antaessaan meille uskon. Siitä kiitosmielestä seuraa halu olla Hänelle kuuliainen ja "miellyttää" Häntä. Mutta seuraavasta kommentistasi haluaisin kysyä lisää.
Muslimityttö kirjoitti:
"Jumalan tahdon noudattamisella ja Jumalaan uskomisella löydän myös itselleni rauhan ja hyvän omantunnon. Pyhät kirjoitukset ohjaavat minua kehittämään itseäni mm. kärsivällisemmäksi, lempeämmäksi ja anteeksiantavammaksi. Rukoileminen puhdistaa mieleni ja sieluni. Loppujen lopuksi toivon ja rukoilen pääseväni Paratiisiin."
Tiinaliina:
Rauha ja hyvä omatunto. Nehän ovat Jumalan lahja meille, kun olemme saaneet syntimme anteeksi. Ei niitä "ansaita" Jumalan tahdon noudattamisella tai Häneen uskomisella! Pyhissä Kirjoituksissa, eli Raamatussa, Jumala puhuu meille, opettaa ja ohjaa meitä ja antaa meille tietoa Hänen tahdostaan. Mutta emme me itse itseämme kehitä, emme edes haluamme Jumalan tahdon seuraamiseen, vaan se on Pyhän Hengen työtä meissä. Itsessämme olemme pahoja, täysin turmeltuneita, eikä meitä edes rukoileminen siitä puhdista. Ainoa joka meidät puhdistaa on Kristuksen veri, ilman omaa ansiotamme tai tekojamme.
T: Tiinaliina
Eikö jonkin asian tekeminen vain jotta voisi miellyttää jotakuta toista ole vähän ulkokultaista? Miellyttämisenhalua? Voiko sellaista pitää aitona uskona? Mielestäni ei voi. Aito usko lähtee ihmisen omasta sydämsestä ja ilmenee lähimmäisenrakkautena.
Miksi Jumala kaipaa sitä että me häntä miellytämme? Mihin kaikkivaltias, ´kaikkivoipa ja kaikkihyvä tarvitsee vajavaisen ihmisen harjoittamaa rukoilua, miellyttämistä ja ylistystä?
Tämä on minulle täysin käsittämätöntä, että kristinuskon ja islamin jumala on todellakin näin tavattoman syvästi riippuvainen ihmisen toimista.
Sellainen joka tarvitsee toisen miellyttämistä, ei ole itsenäinen eikä kaikkivoipa.
Oletkohan ymmärtänyt jotain väärin? Ei kristinuskon Jumala ole riippuvainen ihmisten toimista. Ei Hän myöskään tarvitse meidän rukoiluamme tai miellyttämistämme tai ylistystämme. Ne ovat meitä ihmisiä varten. ME niitä tarvitsemme.
T: Tiinaliina