Viisi vuotta äitiyttä takana, arkista lapsenhoitoa, ruaonlaittoa, siivousta tukka hapsottaen. Kaverin kanssa menin keskiviikkona baariin ja tapasin aivan lopuillasta ihanan miehen, jonka kanssa olisin voinut lähteä vaikka minne. Me perheelliset ihmiset tunnustimme tosiasiat ja totesimme että emme ala perheitämme rikkomaan. Jos sinkkuja olisimme olleet olisimme nauttineet toisistamme sen yön. Tuntui aivan ihanalta olla haluttu ja haluta toista kiihkeästi, vaikkei se johtanut edes suudelmiin. Tervesiä Jyväskylään, olet fantasioissani.
baari-ihastus
tunsin oloni taas naiseksi
272036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
... mutta nauti tapahtuneesta ja helli muistojasi!!! :)
Ymmärsit täysin fiilikseni, ja aion helliä tätä kohtaamista...
Jätä miehesi jos noin muut kiinnostaa. Yök. melkein pettämistä ajatella muista noin. Ei taida olla suhde kunnossa.
Ihastumisen tunteet silloin tällöin kuuluvat asiaan eivätkä ne kerro mitään aviosuhteen laadusta tai eketävyydestä :D lähinnä siitä että tunne-elämässä on vielä potkua :D eikö ole kiva huomata että pystyt innostumaan ihmisistä noin? Käytä sitä? Yritä tuoda se tunne mieleesi kun olet miehesi kanssa! Saattaapi tuoda ihan uutta potkua avioelämään sekin...
Mutta tiivistettynä; ihastuminen on NORMAALIA eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään. Ap toimi oivallisesti kun tunnisti tunteen ja toimi järkevästi. Ei tunteen perässä ole pakko juosta :D ja "melkein pettämistä"... kukkasen voit haistaa.
***
Olen ollut 16 vuotta uskollisesti yhdessä mieheni kanssa ja koko tänä aikana kohdalleni on sattunut mieheni lisäksi ainoastaan kaksi miestä, joita olen seksuaalisesti halunnut, joten enpä voi sanoa että olisin joku miestennielijä. Suorasukaisia ehdotuksia olen saanut vuosien varrella muiltakin miehiltä (kuten tuonakin iltana) mutta jokin niissä miehissä ei ole herättänyt minussa samanlaisia tunteita. Olisin huolissani jos tuntisin eroottista värinää joka kerta kun baarissa käyn ja miehen kanssa juttelen, siksi uskallan väittää että avioliitossani ei kovin pahasti ole mitään vialla. Joskus ne kemiat vain kohtaavat ventovieraan kanssa. En tule enää koskaan tätä miestä tapaamaan, hyvä niin, mutta tunsin pitkästä aikaa olevani NAINEN enkä vain äiti.
Tuollaisista värinöistä pitää ottaa hyvä irti ja käyttää niitä ehkä jopa parantamaan omaa liittoa :D hulluahan nyt jo olisi lähteä syyttämään itseään vain ajatuksista ja hetkellisistä haluista jotka kuuluvat ihmisluontoon :D siitä saisi koko elämänsatsin syyllisyyttä niskaansa yhdeltä istumalta, ja mitä se hyödyttää?
Kyllä se piristää arjen ja raadannan keskellä, hetkellisesti taas tajuta olevansa elossa, se herättää katsomaan sitä arkeakin aivan eri tavalla. Ei kaiken tarvitse aina olla tylsää :D eikä kenenkään tarvitse tietää mitä korviesi välissä liikkuu sinun omana yksityisenä huvinasi.
***
"arkista lapsenhoitoa, ruaonlaittoa, siivousta tukka hapsottaen..."
Ei tainnu tukka hapsottaa baarissa :-) Kokeileppa joku ilta laittautua kotonakin nätiksi, saattaapi tulla sielläkin tunne, että olet haluttu :-)
Rutiinit tappaa romantiikan suhteesta, kokeile pientä piristystä jos miehesi ei kerran ite älyä sitä tehdä.
Olet oikeassa, ei hapsottanut tukka ei ;).
Kyse ei ollut siitä ettenkö saisi tuntea oloani haluttavaksi kotona, mieheni kertoo sen kyllä lähes päivittäin joko sanallisesti tai katseillaan tai kosketuksella.
Olen vuosien varrella saanut suoria ehdotuksia vierailta miehiltä (vaikka en osaa flirttailla pätkääkään, joten mitään en ole antanut edes ymmärtää) mutta ainoastaan kaksi kertaa olen itse tuntenut vetoa täysin ventovieraaseen ihmiseen. Siksi en osaa pitää tätä hullantumista kovin pahana asiana kun sitä näin harvoin tapahtuu eikä se ole koskaan johtanut mihinkään. Ja tapaamani mies ansaitsee kyllä täyden kunnioitukseni, hän olisi halunnut kanssani sänkyyn yhtä paljon kuin minä hänen mutta asetti perheensä etusijalle.
Mutta miten sinä Isukki osoitat puolisollesi että hän on edelleen haluttava ja seksikäs?
jos viimeiset viisi vuotta on mennyt tuollaisissa merkeissä.
Jos itse olet siihen niin tympiintynyt, että ihastut ekana baari-iltana satunnaiseen vastaantulijaan, on hyvin todennäköistä, ettei miehesikään voi olla kovin tyytyväinen.
Kanattaisi ehkä tehdä niille kotioloille jotain, ajoissa.
Huonosti on asiat kotona. Pieni ihailu ei ole pahasta mutta tuollainen kyllä on.
Mieti mitä haluat elämältäs ihan oikeasti!!!! Olet äiti ja sulla on vastuu. Ei se miestä vaihtamalla parane.
"Olet äiti ja sulla on vastuu. Ei se miestä vaihtamalla parane."
Eihän aloittaja ole miestänsä vaihtamassakaan! Ja kantoi vastuuta kun ei mennyt pidemmälle vaan asia ikään kuin jää fantasiatasolle, muistoihin valopilkuksi arkisia päiviä piristämään!!!! ;-)
Mullakin on opiskeluihastus :) Onneksi en usein häneen törmää, mutta kun näin käy, muisteltavaa riittää koko viikoksi!
Tosiaan hyvä pitää kuitenkin etäisyyttä, muuten seuraisi varmasti sydänsuruja.
olen törmännyt uskottomuuden määritelmään, jossa uskottomuutta on se, mitä ei tekisi jos puoliso on läsnä.
Jos sinä ap olet sitä mieltä, että käyttäydyit kaikin tavoin siten, että miehesi olisi voinut olla läsnä tilanteessa, kaikki on ok.
Toinen hyvä mittari 'sopivuudelle' on mielessään asettaa oma puoliso vastaavaan tilanteeseen ja miettiä, miltä itsestä tuntuisi.
Minulle on syntynyt aikojen saatossa sellainen käsitys, että naiset voivat kokea vääränä, jos mies katselee toisten naisten kuvia tai toisia naisia ja kiihottuu.
Olen siis melko varma, että suurin osa naisista ei sallisi miehelleen sitä, että hän baarissa käy suht suoraa keskustelua viehättävän naisen kanssa, kiihottuu ja haluaa lähteä tämän matkaan, mutta sitten kuitenkin tahdonvoimallaan pidättäytyy näin tekemästä. ja että hän sitten jää muistelemaan tätä naista kaihoten ja lähettelee tälle terveisiä verkon keskustelupalstalla.
Ja sitähän ei pitäisi tehdä, mitä ei olisi valmis sallimaan myös toiselle. Vai?
veit sanat suustani!! minusta olisi kurjaa jos oma mies jotain muuta naista ajattelisi kaihoten...
se on, että joskus tulee tarve "tuntea itsensä taas naiseksi".
Mutta jos hyväksyy jonkun tarpeen itsessään, ja vielä sen tarpeen tyydytyksenkin, niin sitten pitää hyväksyä se myös miehessä. Miesten tarpeet ja niiden tyydytys ovat kuitenkin hieman erilaisia kuin naisten.
Jos mies siis menee strippipaikkaan, tilaa ns. sylitanssin, kiihottuu ja masturboi, fantisoi naisesta jälkeenpäin, mutta EI koske naiseen vaan lähtee kotiin vaimon viereen, kaikki teistä hyväksyvät sen, jos mies perustelee: "Viiden isyysvuoden jälkeen piti saada tuntea itsensä mieheksi" ?
Täällä on aika poikkeavan suvaitsevaista porukkaa minun mielestäni. Nostan hattua.
Luulenpa että suurimalla osalla miehistä ja naisista on salaisia fantasioita, joita ei kerrota puolisolle. Olen keskustellut erään miespuolisen tuttavan kanssa että monet miehet kauniin naisen nähdessään fantasioivat millaista seksi tuon naisen kanssa voisi olla. Voisi tulla monelle tämän keskustelun "moralistille" järkytyksenä, että omalla puolisolla on korvien välissä aivan salattu elämä, mutta sitähän ei voi tietää, kun siitä ei puhuta.
uteliaisuuttani mietin onko täällä montakin niasta tai miestä jotka haluavat kontrolloida partnerinsa fantasiointia tai pitävät sitä jotenkin pahan asiana? Tai tuntevat syyllisyyttä omista fantasioistaan?
Itselleni ajatus on sinällään vieras... mahdan olla todella outo kun minusta se mitä korvien välissä tapahtuu, ei kuulu kenenllekään muulle kuin sille jonka korvien välissä se tapahtuu :D
***
tuo lienee itsestäänselvää.
Valitsee nyt sitten itselleen minkä linjan hyvänsä
a) "se mistä toinen ei tiedä, se ei loukkaa"
b) "tee toiselle niin kuin toivot itselle tehtävän"
niin oleellista on soveltaa samaa linjaa kumppaniinsa.
Eli jos sallii itselleen pienet pristäytymiset silloin tällöin, tulee ne sallia kumppanillekin. Vaikka toinen ei näistä omista piristyksistä tietoinen olisikaan.
Sinä ap olet varmaan hyvin ymmärtäväinen vaimo tämän kokemuksesi jälkeen, ja sinua tuskin häiritsevät miehen salaiset fantasiat tai poikien iltojen pikkupiristykset..
pitkälle samoista syistä kuin sinä. Sallin miehelleni kyllä ne stripparitkin, enkä tuohdu pornon katselusta.
Tosin olen usein kokenut olevani vähemmistössää nillä asenteilla naisten joukossa.
Olen samaa mieltä. Jos mieheni innostuisi jostakin toisesta naisesta, niin olettaisin hänen olevan sen verran herrasmies, ettei hän kerro fiilistelystään minulle.
Ja jos tämä meidän avioliitto on ja pysyy näin hyvänä - mies on aina yhtä huomaavainen minua kohtaan - niin eipä ne vieraiden naisten ajattelut ole minulta pois. Kun mies herää hyväntuulisena vierestäni, osoittaa sanoin ja teoin rakastavansa, kehuu upeaksi vaimoksi ja on kiinnostunut kodista ja lapsesta, niin suotakoon hänelle myös henkilökohtaiset, pään sisäiset hemmotteluhetket. Ilomielinkin, jos se tuo positiivisen latauksen avioelämäämme!
Mieheni on sanonut minulle suoraan, että mies on sellainen, että kauniin naisen nähdessään alkaa tehdä mieli seksiä. Ja nimen omaan tämä seksipommi on silloin mielessä, eikä oma tuttu kyllikki. Oleellista on se, että tajuaa tekojensa ja ajatustensa erot.
Joskus minusta tuntui, kun tyttö huusi vauvana koliikkia, että tekisi mieli heittää tuo pentu seinään ja heti. Tietenkään en tehnyt sitä. Samaa taktiikkaa voi käyttää myös ihastumisjutuissa: ei ole pakko pettää vaikka mieli tekisikin!
Minulle on hyvin selvää, ettei toista ihmistä voi kontrolloida. Mikäli mieheni haluaisi lähteä toisen naisen mukaan, niin minkäpä minä sille voisin. En pysty pidättelemään häntä yhtään enempää, vaikka hän raportoisi jokaisen panetuksen minulle. Kovasti saisi tehdä töitä, että löytäisi itselleen yhtä simpsakan ja tomeran vaimon sekä tunnollisen äidin lapsille. ;)
Ja minä taidan vetää nyt ihan ääriääriäärisuvaitsevaista linjaa, kun väitän, etten haluaisi tietää siitä, jos mieheni oikeastikin hairahtaisi vieraaseen petiin TILAPÄISESTI (pitkän linjan pettäminen on asia erikseen). Jos hairahdus häntä kaduttaisi ja hän haluaisi olla vielä hyvä minulle ja jatkaa liittoamme, nuolkoon itse haavansa ja parantakoon tapansa! Minulta ei tarvitsisi tulla hakemaan synninpäästöä, sillä jaettu paska on kaksinkertainen paska.
Enkä itse harrasta missään tapauksessa pettämistä. Sanoin vain niille, jotka tulevat minua varmasti pian moraalittomaksi haukkumaan...
Olen samaa mieltä että toisen ajatuksia ei voi kontrolloida. Minusta tuntuu aika uskomattomalle että tässä keskustelussa voi joku parisuhteessa elävä nainen naiivisti kuvitella että hänen miehensä ei KOSKAAN ajattele vieraita naisia sillä tavalla. Luulenpa että harvinaisia tällaiset miehet ovat - vai löytyykö tältä palstalta miestä kommentoimaan asiaa, olisi mielenkiintoista kuulla.
Ehkä minun ja mieheni liitto on suhteellisen suvaitsevainen, saatamme esim. tv:tä katsellessa kommentoida että olipa hyvännäköinen mies tai nainen. Liekö minulla sitten suht hyvä itsetunto, kun en pidä tällaista kommentointia mitenkään loukkaavana itseäni kohtaan, saahan sitä katsella eikä se ole minulta pois.
Kaksikin kohtaa tuosta. Ensinnäkin se vauvan seinään heittäminen; viimeksi tänään puhisin ajatuksissani ihan kamalia asioita uhmiksistamme. Ja vauvan parkuessa kolmatta tuntia putkeen toi melkein tyydytystä ajatella missä kulmassa ja kuinka kaukaa sen voisi siihen seinään paiskata :D oleellista nimenomaan on että ne ovat AJATUKSIA, eivätkä ajatukset johda tekoihin. Eivät niillä jotka ajattelevat asiaa vähänkin sen tikapuuhermoston yläpuolelta :D
Puolison pettämisestä toinen kolahdus. Olen aina sanonut samaa; jos toinen hairahtuisi (siis mies) kerran himonsa vietäväksi, ei suhdetta, ei henkistä yhteyttä, seksiä vain, miksi tahtoisina siasta tietää? Sattuisi varmasti, ja kaikenmoisia ongelmia seuraisi. Ja se synninpäästö. Ei, mieluummin minä eläisin onnellisena tietämättömyydessä moisesta hairahduksesta, tärkeintä minulle ei ole se että mies on kontrollissa :D vaan se että hän vapaaehtoisuuteen perustuen Haluaa tulla kotiin minun luokseni, ei minkään pakottamana.
Ja yksi ja toinenkin tässä kohtaa meittii yrittääkö se vain oama pettämistään tässä puolustella ja rationalisoida, ei yritä, en harrasta. Miksi pitäisi, onhan minullakin se omaa maailmani korvieni välissä :D
***
Ja sanon vielä että kyllä mun mies tästä opiskelukaverista tietää, eikä mitään paskahalvausta saa!
Minusta tämä tuo kipinää suhteeseemme niinkin, että mies muistaa mun olevan kaunis ja kiinnostava jolle (ehkä) vientiä riittäis ;)
Ja on miehelläkin omat pikku-ihastuksensa ollut, parista tiedän, en tiedä onko jotain mitä en tiedä, kunhan ei ole minua pettämässä ja jättämässä, kaikki ok.
Oikeastaan nää ihastukset meillä aiheuttaa vain pientä kiusoittelua toiselta, en tiedä onko jotenkin poikkeuksellista?
(Ja pornosta vielä, joskus katsotaan yhdessä sitä ja "leikitään" yhdessä. Katsoo mies yksinkin, mäkin, mutta en siitä kerro:) Mä tykkään, kunhan ei ole liian kanan näköisiä naisia ja mielellään miehestä saa näkyä enemmän kuin sukuelin. Pahoittelen avautumista.)
Ihania kirjoitusvirheitä =))))
"miksi tahtoisina siasta tietää? "
Ethän pahastu =)))
(muistelee vielä niitä "anisten oikeuksia raksaana ollessa ja vessakännejä") =D
Hitto vie, näistä pitää kohta jo tehdä kooste profiiliin :D :D
***
Tiedän tarkkaan, miltä susta tuntuu! Nauti tunteesta ja muistele tilannetta. Hienoa tuntea, että vielä kelpaisi markkinoilla. Mutta älä mene pidemmälle.
Itsekin olen ns vapaamielinen. Ketään kun ei voi vahtia, jos se kumppani tahtoo pettää, niin ainahan se on mahdollista. Ja jokaisella on taatusti elämässään jossakin vaiheessa joku iahstus, eikä siinä ole mitään pahaa. Rajat voi asetta vain itseelle.
Itse olen ollut avioliitossa 12 vuotta. Yksi ihastus on n vuoden takaa, joskus tunne palaa vieläkin mieleen. Mieheni käy joskus stripparia katselemassa, mutta siihen se sitten jääkin, kai. Kuitenkin sanoisin, että eipä näistä jutuista ole avioliitolle mitään vahinkoa ainakaan ollut. Jokainen eläköön elämänsä omalla tyylillään!