Kysymys teille isät jotka näette lastanne esim. joka toinen viikonloppu.
Minun mieheni näkee tytärtään juuri näin ja tuntuu että se menee aina saman kavan mukaan.. Eli ensiksi mies on todella innokas tapaamaan lastaan, mutta käytännössä on aika kireä ja helposti ärsyyntyvä. Tuntuu että sunnuntaina jo odottaa sitä että lapsi lähtisi. hän kokee lapsensa hoidon jotenkin ylipääsemätömän raskaaksi euíkä osaa olla luonnollinen ja vaan läsnä. Hän on joko yli-läsnä ja lässyttävä tai ärsyyntyvä ja etäinen.
Mistä tuollainen käytös johtuu, hyvät miehet???
Sitä on ärsyttävä seurata sivusta, kun lapsi viikonloput ovat aina jotenkin kummallisia ja tuntuu että olen vain tiellä.
Minun mieheni näkee tytärtään juuri näin ja tuntuu että se menee aina saman kavan mukaan.. Eli ensiksi mies on todella innokas tapaamaan lastaan, mutta käytännössä on aika kireä ja helposti ärsyyntyvä. Tuntuu että sunnuntaina jo odottaa sitä että lapsi lähtisi. hän kokee lapsensa hoidon jotenkin ylipääsemätömän raskaaksi euíkä osaa olla luonnollinen ja vaan läsnä. Hän on joko yli-läsnä ja lässyttävä tai ärsyyntyvä ja etäinen.
Mistä tuollainen käytös johtuu, hyvät miehet???
Sitä on ärsyttävä seurata sivusta, kun lapsi viikonloput ovat aina jotenkin kummallisia ja tuntuu että olen vain tiellä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sekin, kun ei isä oikein tajua että voisi ottaa sen vierailevan lapsen paremmin huomioon eikä laittaa muita asioita/ihmisiä esim. itseään etusijalle tapaamisen aikana.
Mutta joo, vanhempi lapsi sen tajuaa, eikä haluaisi enää mennä isänsä luokse...miltä se tuntuu isät kun lapsenne ei enää halua tavata teitä?
Ja nyt en kirjoita vain sättiäkseni, vaan haluaisin ymmärtää niin kovasti mitä miehen päässä liikkuu.
No en kyllä ole isä, enkä mieskään kunhan nyt surffailin täälä ja juttu osui silmään.
Jos sinulla on yhtään ihmistuntemusta niin opit kyllä huomaamaan, että aina jos juku juttu ylikorostuu niin yleensa aina sen takaa löytyy jotain "mätää".
Esim. Yli innostuneen tai yliystävällisen ihmisen takaa saattaa löytyä agressiivisuutta. Yliväsynyt voi olla ylipirteän oloinen jne. Se on vaan ihmisen puolustusmekanismi. Jos isä kokee lasten hoidon vastenmieliseksi on hänen pakko puolustautua ja yrittää peittää vihan tunnetta sekä itseltään, että muilta (lapsilta sinulta). Tällöin tilanne muuttuu aivan päinvastaiseksi. Vihan tunne kääntyy hetkellisesti kuvaamallasi tavalla yli-läsnäolevaksi jne.
Harmi, jos tilanne on tämä. Uskon, että isä itsekkin tulee vanhempana katumaan tilannetta. Etenkin kun lapset alkaavat huomaamaan, että läsnäolo ei ole aitoa.
Tiedän tälläisen tilanteen. Kyseessä oli että isä ei yksinkertaisesti osannut suhtautua siihen että lapsi asuu äitillään, ja hän on ns. vieras vaikka viikonloput ollaankin yhdessä. Isällä oli huono-omatunto ja tunsi itsensä huonoksi uhmiseksi kun ei pystynyt tarjoamaan omalle lapselleen ydinperhettä. Hän tunsi pettäneen lapsen ja se voi ilmetä monella eri tavalla.
Jollakin tasolla ydinperhe on miehelle tärkeämpi kuin naiselle ja perheen hajoaminen tuntuu usein miehestä juuri hänen syyltään ja hän voi kantaa raskasta taakkaa harteillaan vuosia.
Tämä nyt oli omilta ja tuttujen kokemuksista, toivotaan että teillä tilanne paranee.
Hei!
"Jollakin tasolla ydinperhe on miehelle tärkeämpi kuin naiselle ja perheen hajoaminen tuntuu usein miehestä juuri hänen syyltään ja hän voi kantaa raskasta taakkaa harteillaan vuosia."
Mikseivät miehet halua korjata tilannetta ajoissa?
Minäkin olen koittanut miehelleni sanoa, että avioliittoon tarvitaan kaksi.
Mieheni kun ei edes HELLI, mikä on naisille tuiki tärkeä asia.
Pienestä se kuule miehet on kiinni...
Terv: eropaperit vireillä äitylillä...
Sussako ei ole mitään vikaa?
Kokeileppa ite. Itse Pitäisin lapset mieluusti pidenmpään ja antaisin äidin tavata 2 x kuussa ei neljä tai viisipäivää isää tee onnelliseksi. siksi suosittelenkin sinua kokeilemaan itse tuota samaa. et varmastikkaan ole tyytyväinen kun sunnuntai koittaa.
miehelläni on esikouluikäinen lapsi, jota tapaa joka toinen viikonloppu. aina kun hän joutuu antamaan lapsen takaisin äidilleen tulee eroikävä. Sen huomaa miehen käytöksestä samana iltana tai viimeistään seuraavana päivänä. Hän tiuskii, on hiljainen, väsynyt ym.
Ahdistus laukeaa vasta kun itku tulee. Näin on lähes joka kerta kun lapsi on meillä viikonlopun.
Samanlaista käytöstä ei tule kun he ovat yhdessä viikon. Silloin mieheni on aivan normaalisti.
En itsekään pystyisi olemaan erossa tyttärestäni viikkoa kauempaa. Jos olen yksin reissussa, tulee eroikävä viimeistään 4 päivän päästä. Miten sitten olisin, jos eroa kestäisi aina melkein 2vko?
On harmi että vanhempi lapsesi ei enää pysty käymään isänsä luona. Olisiko teillä mahdollisuutta kokeilla jotain toista ratkaisua kyläilyjen suhteen? Varsinkin vanhemmat lapset pystyvät helposti omatoimisesti liikkumaan vanhempien kotien väliä, jos matka ei ole kovin pitkä.
Asiasta kannattaisi keskustella koko perheen voimin. Vaikka papereissa lukisi mitä tahansa, on mielestäni järkevää kuunnella myös lasten mielipiteitä. Ehkä he haluavat viettää enemmän aikaa isänsä kanssa?
Isänkin käytös saattaisi muuttua.
Tsemppiä teille.
Meillä myös innoissaan ilmoittaa että tytön hakee viikonlopuksi.Mutta sunnuntaina tuodaan takaisin naama mutrussa.Ja kun kyselly miten mennyt, niin vastaus saattaa olla todella kiertävä. Ja olen jopa joutunut hakemaan tytön pois jo puolen päivän aikoihin kun soitto tullut heti aamusta"pitäs saada sivottua". Syyksi selvesi myöhemmin että oli joku nainen käynyt.Viikonloppu tapaamisia on peruttu töiden, saunailtojen(juopottelun takia) jatreffejen vuoksi.
Eli jos isällä ei ole muuta tekemistä itselleen/tai seuraa niin lapsen seura kelpaa.
Kesälomankin isä vietti reissaten ja ei minulle ilmoittanut kun oli jo reissussa.
Kun kysyin miten sovitut tapaamiset, niin vastaus oli"mihin sulla muka menoa?"