hei, onko kenelläkään kokemuksia selän jäykistys leikkauksesta. minullaleikattiin 2-v sitten. kipuja on usein ja tosi kovia. terv. akaasi
tietoa selän jäykistämisestä
Nimetön
252075
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Miksi selkäsi leikattiin? Eikö selkäleikkauksia tehdä poistamaan kipuja eikä aiheuttamaan niitä?
Mikä on kipujesi syy lääkärisi mielestä?
etukäteen potilaalle. Leikkaus ei välttämättä poista kaikkia kipuja.
Ketään ei pakoteta leikkaukseen.
Monet potilaat suorastaan toivovat ihan itse että selkä leikataan.
Tuolla jossain muualla peräsit korvauksia niistä leikkauksista, jotka on menneet pieleen. Ne on varmasti tehty ihan oikein, mutta kuten sanottua, eivät välttämättä vie kaikkia kipuja pois. Potilas tietää tämän ja ottaa tietoisen riskin.
Miksi silloin pitäisi saada korvaus?
Onhan selkäsairauksissa muutenkin toipuminen potilaasta itsestäänkin kiinni. Mutta kun niin mielellään jätetään se selästä huolehtiminen hoitohenkilökunnalle kokonaisuudessaan, eikä itse tehdä mitään.
"Monet potilaat suorastaan toivovat ihan itse että selkä leikataan. "
No tietenkin, kun lääkäri on sanonut, että se on ainoa vaihtoehto!!!
Mullekin ortopedi kauhisteli ja suuttui, kun kerroin kiropraktikolla käyneeni. Olisi pitänyt kuulemma heti tulla hänen luokseen. No ei hänkään mitään muuta tehnyt, kuin määräsi hyödytöntä fysioterapiaa 3 kertaa.
"Tuolla jossain muualla peräsit korvauksia niistä leikkauksista, jotka on menneet pieleen. Ne on varmasti tehty ihan oikein, mutta kuten sanottua, eivät välttämättä vie kaikkia kipuja pois. Potilas tietää tämän ja ottaa tietoisen riskin. Miksi silloin pitäisi saada korvaus?"
Jos ne on menny pieleen, niin miten voit sanoa, että ne on tehty oikein????
Ja jos itse leikkauksen seurauksena on hermovaurio, niin miksi silloin ei mitään korvata? Eikös se tarkoita, että hermo on vaurioitunut leikkaajan toimesta?
Eräskin 9-vuotias potilas taisteli 10 vuotta oikeudessa ja vasta sitten sai korvauspäätöksen... Eli leikkaus ei ollut oikeuden päätöksen mukaan mennyt oikein, mutta sitä ei myönnetty. Kuinka monta tuhatta vastaavaa tapausta on, mutta potilaat eivät kipuinensa jaksa lähteä taistelemaan saadakseen oikeutta. Tuossa tapauksessa pojan vanhemmat hoitivat taistelun... (linkin tuohon juttuun laitoin joku aika sitten, nyt en muista missä se on..)
tyrkytetään.
Leikkausjonothan on julkisella puolella todella pitkät, potilaille ei kelpaa muut hoidot, joita suositellaan ensisijaisesti.
Tottakai on tapauksia, joissa leikkaus on ainoa vaihtoehto, esimerkiksi juuri pysyvän hermovaurion estämiseksi.
Voi miten helppoa se on aina syyttää nimenomaan lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa!
Eikö potilaalla itsellään ole velvollisuutta hoitaa itseään?
hän toivoi leikkausta,siihen myös suostuttiin.
Taustana oli ,että poika oli lapsuudessaan tippunut korkealta,sen seurauksena hänen selkänsä vääntyi "köppyrään".Kun selkä sitten leikattiin,hänelle laitettiin haringtonin sauva,oikaisun yhteydessä ruotoon.Leikkauksen jälkeen poika ,tai nuori mies kasvoi 12cm.
Voitte arvata miten hän oli onnellinen,selkä suorana,pituutta tuli lisää,ym ym.Hän halusi leikkausta ja oli oikeutettu sen saamaan.
Kaikki ei aina ole niin yksoikoista,riippuu tapauksesta.
Älä tuomitse,ettei sinua tuomittaisi.
"potilaille ei kelpaa muut hoidot, joita suositellaan ensisijaisesti. "
Minä ainakin kuuntelin lääkäreitä. Ensimmäinen fysiatri käski harrastaa liikuntaa. Mutta kun harrastin liikuntaa paljon enemmän ennen selän kipeytymistä ja senkin jälkeen paljon ja monipuolisesti. Siis ihan tyhmä neuvo lääkäriltä.
Toinen fysiatri mietti, että uinti olisi hyvä jättää pois. Jätin sen pois. Ei mitään hyötyä.
Kolmas fysiatri tarjosi korotuspalaa ja kaariholvitukea. Hommasin. Ei mitään hyötyä. Hän myös suositteli uintia liikuntana. Aloitin siis uinnit uudestaan koska lääkäri niin määräsi. Ei apua.
Sitten fysioterapeutti käski alkaa treenaamaan selkä ja vatsalihkasia. No niitä olin treenannut paljon jo 15 vuotta, joten ihan tyhmä neuvo.
Eli mulle kyllä kelpasi nuo hoidot, mutta ei niistä hyötyä ollut. Noudatin niitä 15 vuoden ajan. Turhaan.
Itse sitten hakeuduin mm. akupunktioon ja naprapaatille, joilta sain paljon parempaa apua kuin yhdeltäkään lääkäriltä tai noilta kolmelta fysiatrilta. Tosin ortopedini haukkui mut kun olin sellaiseen hoitoon uskaltautunut. Ortopedin luona käynnit vasta turhia olikin. Hän vain haukkui muita mutta ei itse tehnyt mitään...
"Tottakai on tapauksia, joissa leikkaus on ainoa vaihtoehto, esimerkiksi juuri pysyvän hermovaurion estämiseksi. "
Tottakai on. Mutta epäilen että noissakaan tapauksissa leikkaus ei ole aina ainoa vaihtoehto.
"Eikö potilaalla itsellään ole velvollisuutta hoitaa itseään? "
Aika harva potilas varmaan ei hoida itseään. Sinäkin vain syyllistät potilasta, että oma vika. Suurin osa selkävaivoista potilaista liikkuu paljon ja on liikkunut paljon ennen kipuja ja silti kivut tulee. Liikunta ei siis ole läheskään aina mikään ennaltaehkäisevä tai edes hoitava keino kivuille.
Itse olen kieltäytynyt monesta leikkauksesta, koska monta leikkausta on tehty täysin turhaan.
Se riippuu aina tapauksesta, ja todella leikkauksia tehtaillaan sen kummemmin syventymättä, onko siitä apua vai ei.
Myös toisinpäin. Miehellä selkä oli vaurioitunut tapaturmissa, ja toiset lääkärit olivat sitä mieltä, että ilman leikkausta ei selästä saada enää inhimillisesti siedettävää selkää, eikä kipuja hallintaan. Lähete tietenkin keskussairaalaan, josta lähete itse selkäleikkauksia tekevään yksiköön, koska täällä leikkauksia ei tehdä.
Arvaa vain, tuliko lähete? Tuli määräys fysiatrian yksikköön kuntoutumaan. Tilasin hätäpäissäni ajan Orttoniin Mikko Pousalle, koska olin nähnyt, että tuota selkää ei fysiatrinen kuntoutus korjaa.
Orttonissa oltiin sitä mieltä, että halvaantumaan on turha mennä, jos olette viisaita, finne fysiatriseen kuntoutukseen ette menee, tässä selässä ei ole fysiatrista kuntouttamista, koska selässä on irrallisia luun palasia, jotka koko ajan siellä painavat hermoja ja kudoksia. Ne pitää hoitaa ensin kuntoon, ja vaurioituneet kohdat korjata.
Näin tehtiin, ja selästä tuli kerrassaan hyvä.
Olenkin oppinut, että yksi lääkäri ei ole se ainoa oikea totuus. Kannattaa katsoa näkökulmia laajemmalta alueelta.
selkä myös operoitiin.
ymmärrä.
Tässä ole tarkoitus ketään syyllistää, vaan kannustaa.
Ja sulleko tyrkytettiin leikkausta ainoana vaihtoehtona? Ei tyrkytetty.
Muistatko sitä, että sinä olet muutenkin vain yksi tapaus kymmenientuhansien joukossa.
Sitäpaitsi, aika moni kylläkin heittäytyy liikkumattomaksi ja lappaa kourakaupalla lääkkeitä naamaan, todetakseen vain että "vaikka kuinka niitä söis, ei mitään apua. Leikkaukseen tästä olis päästävä!" Luepas vain täältäkin. Ja neuvoksi: "Mene yksityiselle, pääset leikkaukseen kyllä".
En jaksa enempää alkaa jankkaamaan tästä. Laitat taas vastalauseesi, jossa väität minun kirjoittavan bullshittiä.
Laita vaan, mutta tiedän kuitenkin, etten ole väärässä.
en tietenkään syyllistä potilasta, en missään nimessä.
Tiedän erinomaisen hyvin, mitä on olla ajoittain lähes liikuntakyvytön, kun selkä ja alaraajat särkee. Mutta sen tiedän, että lääkkeet ei auta! Siksi en niitä ota, yöksi korkeintaan.
Tiedän myös ettei aina jaksaisi, ei todellakaan haluttaisi lähteä liikkumaan. Vaikka kävely sattuu, sattuu perkeleesti, niin otan pyöräni ja lähden liikkeelle. Silloin kipu pysyy poissa.
Todella kovien kipujen aikana ei tietenkään voi tehdä ehkä mitään, mutta kivuttomampina aikoina voi.
Näistä asioista on toitotettu muissakin yhteyksissä, enkävain minä, vaan myös hoitoalan eri asiantuntijat ja ammattilaiset.
Ja ei tosiaankaan kaikki liikuntamuodot sovi joka potilaalle. Tiettyjä asioita ei edes suositella. Riippuu vaivasta.
"Tässä ole tarkoitus ketään syyllistää, vaan kannustaa. "
Kannustaa mihin?
"Muistatko sitä, että sinä olet muutenkin vain yksi tapaus kymmenientuhansien joukossa. "
Minä taas lasken itseni siihen selkäpotilaiden joukkoon, johon kuuluu 75% selkäkipuisista. Eli kaltaisiani lienee noin miljoona (tai pari) Suomessa. Se joukko on ne potilaat, joiden kipujen syy ei ole tutkimusten jälkeen lääkäreille selkeä. On ehkä havaittu prolapsia, pullistumaa, degeneraatiota, mutta ei mitään selkeätä syytä.
"Sitäpaitsi, aika moni kylläkin heittäytyy liikkumattomaksi ja lappaa kourakaupalla lääkkeitä naamaan, todetakseen vain että "vaikka kuinka niitä söis, ei mitään apua. Leikkaukseen tästä olis päästävä!" "
Kyllä varmaan tuollaisiakin on. Itse en tunne kuin urheilijoita, ja heitä ei selkäkivut pysäytä, mutta hidastaa kyllä...
Toisaalta onko se sitten väärin heittäytyä liikkumattomaksi? Löytyy kuitenkin lääkäreiden tekemiä tutkimuksia, että liikunta ei auta selkäkipuihin. Monesti jopa pahentaa niitä! Kuten mulla...
Tohtori.fi
"Tutkijat pitävätkin liikunnan suosittelemista selkävaivojen ehkäisyyn hyödyttömänä."
"En jaksa enempää alkaa jankkaamaan tästä. Laitat taas vastalauseesi, jossa väität minun kirjoittavan bullshittiä. "
Ihan hyvää asiaahan sinä kirjoitat. Mun mielestä vaan sun oletuksissa ne "useimmat" on taas "aika harvoja".
jotka eivät todellakaan liikahdakaan sen jälkeen kun selkä on kerran kipeytynyt.
Monet ovat nuoria, mutta yleisimmin keski-ikäisiä, ylipainoisia, syrjäytyneitä.. eli pohjalla on psyykenpuolet asiat. Hyväksynet tällaisen näkökulman.
Liikkumattomuus on keskimäärin pelkästään pahasta.
Enkä edelleenkään ymmärrä sitä, että haetaan reseptejä lääkäreiltä lisää, tietäen etteilääkkeistä ole muuta iloa kuin vaikutus mielialaan, eli ollaan koukussa lääkkeeseen. Saadakseen lääkettä pitää olla selkävaivainen.
En tiedä mitä mieltä olet tästä, ja oletko koskaan lukenut tätä, mutta...
http://www.purucon.fi/nettipingis/1999/se270899.htm
"Tiedän ihmisiä jotka eivät todellakaan liikahdakaan sen jälkeen kun selkä on kerran kipeytynyt."
Kyllä minäkin olen ollut ihminen, joka ei edes paskalle päässyt 4 päivään, kun selkäkivut oli liian kovat. Eli ymmärrän kyllä, että kivut voi olla niin kovat että liikkumaan ei todellakaan tee mieli...
"Monet ovat nuoria, mutta yleisimmin keski-ikäisiä, ylipainoisia, syrjäytyneitä.."
No kai sitä nyt syrjäytyy ja lihoo, jos on kipuja! Itse jäin monesta bailausreissusta pois, koska oli kipuja.
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei ollu fiilistä lähteä kavereiden messiin pitämään hauskaa, kun seisominen ja istuminen sattu helvetisti ja en jaksanu kitistä kavereille, että 2-kympppinen nuori ja menestynyt urheilija oli kivuista kärsivä!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
No eihän ne kaveritkaan edes todesta mun kipuja aina ottaneet. Enkä heitä siitä syytä. Vanhaksi vain haukkuivat ja vanhaksi tulemisesta aina vihjailivat, koska itse olivat vuoden-kaksi nuorempia...
Kaks kertaa kävin kavereiden kanssa lapissa ja molemmat kerrat oli matkustamisen osalta täyttä tuskaa. Ulkomaanreissuista kiletäydyin ihan kipujen takia. Kaverit piti mua varmaan aika outona eikä ymärtäneet, että mulla vois olla sellasia ongelmia.
Ja kun oli kipuja niin elämä ei oikein maistunut ja tuli vedettyä paskaruokaa ja lihoin... Paino vaihteli helposti jopa 15kg vuoden aikana riippuen kipujaksoista...
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mun mielestä syrjäytyminen ja lihominen voi olla hyvinkin mahdollista ihmisillä joilla on kipuja. Ja joka kolmannella nuorellahan niitä on! Se vie elämänhalut, liikunnanhalut ja syrjäyttää. Ymmärrän sen itse hyvinkin mahdolliseksi koettuani sen itse!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Joten miksi se syrjäytyminen, lihominen ja liikkumattomuus ei voisi olla kipujen syytä?
Mun näkökulmasta monet selkävaivaiset ovat nuoria ja aikuisia urheilijoita ja joutuneet keskeyttämään aktiiviurheilun kipujensa takia. Tunnen useita kymmeniä sellaisia! Ja nyt hyt harrastavat liikuntaa minkä kivuiltaan voivat.
Joskus heilläkin kivut vain ovat niin kovia, että liikunnan harrastaminen ei vain onnistu, kun ei edes eläminen enää kiinnosta. Olen senkin kokenut itse. Silloin herkästi lihoo ja syrjäytyy, kun ei enää liikukaan urheilupiireissä vaan potee kipujaan kotona...
Mitä minä olen urallani ja usean eri lajin harrastajana havainnut, niin reilusti yli puolet urheilijoista keskeyttää urheilu-uransa juuri selkäkipujen takia. Silloin kaverit jää ja moni jää yksin kipujensa kanssa = syrjäytyy.
En juurikaan tunne keski-ikäisiä tai ylipainoisia selkäkipuilijoita. Sellaiset ei kuulu mun tuttavapiiriin. Tunnen vain urheiljoita. Kukaan mun kavereista tai sukulaistakaan ei edes polta ja silti monilla on selkäkipuja. Minä vain olin kaveripiirissä ensimmäinen... No moni on jo niistä eroon päässyt, kun olen heille kertonut miksi selkä on kipeä ja mistä saa apua. Selkäsivuilla ei ole sukulaisteni haastattelua, koska jääväsin heidät.
"eli pohjalla on psyykenpuolet asiat. Hyväksynet tällaisen näkökulman. "
Hyväksyn, mutta en kyllä tunne tuollaisia yhtään. Sen sijaan tunnen useita kymmeniä erittäin positiivisia ja liikunnallisia nuoria, joilla on selkäkipuja. Ja he ovat hoikkia ja syövät terveellisesti. Nuorimmat heistä on 13-vuotiaita... Nyt ei tule mieleen yhtään sellaista, jolla kivut voisivat olla henkisiä. Tosin monelle on lääkärit kyllä niin väittäneet...
"Liikkumattomuus on keskimäärin pelkästään pahasta. "
Jos noin olisi, niin Tohtori.fi sivuilla olisi varmasti asiasta mainittu. Vaan kun ei ole. Siellä sanotaan, että liikunnasta ei ole apua kipujen ehkäisyssä. Itse olen osittain samaa mieltä. Liikunnasta on apua kestämään kipuja ja taistelemaan oireita, eli lihasjumeja vastaan. Mutta monesti liikunta vain aiheuttaa lisää ongelmia, koska kipujen syynä on lantion toimintahäiriö, joka aiheuttaa ongelmia juuri liikkuessa...
Olen lukenut Heikkilän juttuja. Olen myös kuullut monia hänen luonaan käyneitä potilaita. Hänhän hoitaa potilaita syvälihashieronnalla eikä lainkaan lääkiksessä opetetuilla menetelmillä. Hän on siis puoskari ja huuhaa-lääkäri, siis lääketieteen asiantuntijoiden silmissä. Ei mun silmissä. Olen hänen luokseen lähettänyt monia potilaita, jotka on multa apua kysyneet... Eli Heikkilä joutunee lopettamaan hommansa, jos Lääkäriliiton lakialoite menee läpi. Surullista se kyllä olisi...
Terveellinen liikunta ja kilpaurheilu ovat kaksi ihan eri asiaa. Urheilijahan ei tiettävästi tervettä päivää näe. Terve sielu terveessä ruumiissa on hyvä ohje, eli elämän pitää olla muutakin kuin treenausta (ja bailaamista).
Et ole selvästi ollut koskaan selkäkipuinen. Kokemattomuus paistaa kommentista.
”Terveellistä” liikuntaa ei kovien kipujen kanssa voi harrastaa. Kovilla kipulääkkeillä voi kävellä muutaman kilometrin. Siinä se.
'...Vaikka kävely sattuu, sattuu perkeleesti, niin otan pyöräni ja lähden liikkeelle. Silloin kipu pysyy poissa.'
Pyöräilyhän oli ainoa kivuton tapa liikkua mullakin moniaita vuosia. Pysyi selkäranka ja lonkka- ja polvinivelet liikkeessä eikä paino haitannut. En ollut kuitenkaan luotu pyörän selkään elämään vaan kävelemään, istumaan, juoksemaan. Hakeuduin vihdoin osaaviin käsiin kipujen kanssa.
Lantiopäräinen ryhtivirhe korjattiin ja kivut jäivät pois vähitellen kokonaan. Pyöräily on kivaa vieläkin.
Kaularangassa kulumia, luupiikkejä, välilevyjen madaltumia. Niistä seuraa vähäsiä jatkuvia kipuja.
Noidannuoli vierailee, jos en ole varovainen. Olen kyllä kokenut sellaista selkäkipua, että on ollut pakko kontata, jos on toiseen huoneeseen halunnut. Noidannuoli onneksi menee nopeasti ohi.
Kivut ovat saaneet alkunsa, koska joudun halvauksen takia käyttämään kroppaani toispuoleisesti.
Tarkoitin, että jos nimimerkki Hoidettu harrastaa toispuoleisia urheilulajeja kuten tennistä ja golfia, eikä ymmärrä edes kipukohtausten jälkeen levätä ja kuntouttaa selkäänsä, saa kyllä syyttää myös itseään.
"Terveellinen liikunta ja kilpaurheilu ovat kaksi ihan eri asiaa."
Ei terveellistä liikuntaa ole, jos ei ole siihen edellytyksiä.
Noi lähes kaikki mainitsemani esimerkit oli kilpaa urheilevia, mutta ei siis kilpaurheilijoita. Itsekään en juurikaan ole kilpaurheilija vaikka kilpailenkin.
Itse en juurikaan pidä kilpaurheilijana C-tason harrastelua esim pöytätenniksessä, autosuunnistuksessa, curlingissa tai ratakävelyssä. Mutta kilpailemista sekin on ja monilla heistä on selkäkipuja...
"Tarkoitin, että jos nimimerkki Hoidettu harrastaa toispuoleisia urheilulajeja kuten tennistä ja golfia, eikä ymmärrä edes kipukohtausten jälkeen levätä ja kuntouttaa selkäänsä, saa kyllä syyttää myös itseään. "
Mutta kun ei ole enää kipukohtauksia, kun niiden aiheuttaja, eli lantion toimintahäiriö, on korjattu.
Mutta noidannuolia usein kokeneena kerro nyt ihmeessä mikä ne aiheuttaa? Kuka sen nuolen oikein ampuu ja miksi?
Mulle pyöräily oli vuosia kivuliasta, kuten istuminen yleensä, ja lisäksi kädet tuppas puutumaan jo parin kilometrin matkalla...
Nyt on toisin.
Siis miksi vain pyöräily oli mulla taas kivutonta mutta kävely, paikallaan istuminen, seisominen jopa makuulla olo taas kovin kivuliasta.
Syy voisi olla, että lantion kierto eteen oli molemmin puolin ja suoliluu-ristiluu nivelet molemmat dislokoituneet, hakautuneet. Siis näennäisen tasapainossa lantiokori.
Aiempi vastailijakin kertoi, että pyöräily kivutonta muu liikunta taas ei. Lähes paineeton liike pyöräilyssä ehkä pitää nivelrustot ja selän välilevyt 'ravinteissa'. Monivaihteiset pyörät kun ovat keveitä ja asfaltoidut pyörätiet sujuvia. No, minähän sain sitten avun Turuselta. Eipä muuta.
Syrjäytymisellä tarkoitetaan syrjäytymistä yhteiskunnasta, lihavalla tarkoitan lihavaa, huonot elämäntavat omaavaa henkilöä, jolla ei ole haluja edes yrittää hoitaa itseään kokonaisvaltaisesti.
Syrjäytynyt, työelämästä poissaoleva, ylipainoinen, liikkumaton henkilö ei ole mikään harvinaisuus. Katsoit taas asiaa lähestulkoon omasta pienestä perspektiivistä.
Mitä v****a sulle hyödyttää mitään tänne kirjoittaa.
Minä taas tiedän paljonkin keski-ikäisiä, oman navan ympärillä pyöriviä pitkäaikais-selkäsairaita, jotka eivät liiku minnekään, eivät edes yritä kävelemistä muutakuin korkeintaan kauppaan, syövät epäterveellisesti,
käyvät lekurilla uusimassa kipulääkereseptin, kysyttäessä mitä kuuluu, vastaavat miten kipeä selkä taas on jne jne.
Pari menetettyä bailausiltaa ei ole sama asia.
En tarkoita lihomista selkäkipujen seurauksena, tarkoitan lihavuutta.
Syrjäytynyt masentuu. Masentuneisuus lisää syrjäytymistä.
En minäkään ole syrjäytynyt, vaikka helposti saattaisin täyttää nuo kriteerit. En myöskään aio syrjäytyä.
"Syrjäytymisellä tarkoitetaan syrjäytymistä yhteiskunnasta, lihavalla tarkoitan lihavaa, huonot elämäntavat omaavaa henkilöä, jolla ei ole haluja edes yrittää hoitaa itseään kokonaisvaltaisesti. "
Mutta eikös niiden halujen menettämiseen voi olla jokin syy? Toisilla ne menee helpommin kuin toisilla...
"Syrjäytynyt, työelämästä poissaoleva, ylipainoinen, liikkumaton henkilö ei ole mikään harvinaisuus. Katsoit taas asiaa lähestulkoon omasta pienestä perspektiivistä. "
Niin juuri sanoinkin katsovani. En edes väittänyt tuollaisten olevan harvinaisuus. Sanoin, että sellaisia ei juurikaan kuulu mun tuttavapiiriin...
"pitkäaikais-selkäsairaita, jotka eivät liiku minnekään, eivät edes yritä kävelemistä muutakuin korkeintaan kauppaan, syövät epäterveellisesti, käyvät lekurilla uusimassa kipulääkereseptin, kysyttäessä mitä kuuluu, vastaavat miten kipeä selkä taas on jne jne. "
Entäs jos lääkäri on sanonut heille, että mitään ei voi tehdä, pitää vain hyväksyä kivut ja opetella elämään niiden kanssa. Noin sano mulle yks fysiatri... Miksi en tekisi kuten lääkäri käskee: luovuta ja heitä toivo pois ja popsi lääkkeitä..? Voi ihan hyvin syödä mitä haluaa, jos vaikka kuolis nopeammin.
Mä kerran puoliks konttasin apteekkin, kun käveleminen oli liian kivuliasta. Siinä oli elämänhalu kovilla, kun oli polvetkin ruvella kipulääkkeiden noutamisen takia. Ymmärrän hyvin kipupotilaita, että kipu vie voimat ja elämänhalun... siksihän yli 200 ihmistä tekee itsarinkin joka vuosi! Mullakin se on ollu hyvin lähellä monesti.
Mulla on kuule jääny väliin yli sata hauskaa reissua kipujen takia 15 vuoden aikana, eikä vain pari... Se on jo iso osa elämästä.
"En tarkoita lihomista selkäkipujen seurauksena, tarkoitan lihavuutta. "
Ja miksi lihavuus ei useinkin voisi liittyä selkäkipuihin siten, että ensin on kipuja jotka masentaa ja se aiheuttaa lihavuutta ja syrjäytymistä? Tai jokin muu vaiva lihavuuden taustalla? Ei tietenkään aina... Miten lihavuus silloin eroaa lihomisesta kipujen takia?
Tunnen kyllä pari lihavaa kaveria, jotka tykkää urheilla, syö terveellisesti ja silti ne on lihavia. Onko se silti heidän syy, että he ovat lihavia?
Tossa vastapäätä pöydän takana on yksi selän jäyksitysleikkauksen läpikäynyt, tai kaksi kertaa jäykistetty selän kantaja. Se on kyllä tyytyväinen tulokseen.
on selkä jäykistetty kaksi kertaa. Minkälaisia kipuja sinulla on? Äidilläni on jokapäiväisiä kipuja esim. jalassa. Tammikuussa oli toinen leikkaus. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen jalassa oli kovia hermokipuja, ja sitten alempi nikama repsahti ja jouduttiin leikkaan uudelleen. Leikkauskertomuksesa olikin että hermot jumissa kudoksissa. En tiedä miten nyt käy, kipuja on edelleen mutta ei niin pahoja kuin eka leikkauksen jälkeen. Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaisia vaivoja sinulla on ja onko ne helpottaneet yhtään?