Hän teki sen taas, joi itsensä melkein hengiltä.
Ei auta järkeen vetoaminen, ei niin mikään. Kysyin haluaako hän juoda itsensä hengiltä ja sain vastauksen että ei. Asunto veressä ja sotkuinen. Oli kaatunut? ja loukannut päänsä. Takaraivossa 5 cm syvä haava, kuin jollakin terävällä esineellä aiheutettu. Poliklinikalla haava oli neulottu, mutta "potilas" lähetetty kotiin. Oli kävellyt n. 3 km matkan kotiinsa. Nyt tietty sairas ja sekava. Aavistan, että mielessä ei silti ole mikään muu kuin, että miten saisi taas alkoholia.
Hoitoon hän ei suostu menemään, sanoo pystyvänsä asumaan yksin, mikä ei ole totta. Ikää on lähemmäs kahdeksankymmentä. Olen neuvoton, sillä olen auttanut ja nostanut hänet pinnalle vaikka kuinka monta kertaa. Tuntuu, etten enää jaksa.
Ei auta järkeen vetoaminen, ei niin mikään. Kysyin haluaako hän juoda itsensä hengiltä ja sain vastauksen että ei. Asunto veressä ja sotkuinen. Oli kaatunut? ja loukannut päänsä. Takaraivossa 5 cm syvä haava, kuin jollakin terävällä esineellä aiheutettu. Poliklinikalla haava oli neulottu, mutta "potilas" lähetetty kotiin. Oli kävellyt n. 3 km matkan kotiinsa. Nyt tietty sairas ja sekava. Aavistan, että mielessä ei silti ole mikään muu kuin, että miten saisi taas alkoholia.
Hoitoon hän ei suostu menemään, sanoo pystyvänsä asumaan yksin, mikä ei ole totta. Ikää on lähemmäs kahdeksankymmentä. Olen neuvoton, sillä olen auttanut ja nostanut hänet pinnalle vaikka kuinka monta kertaa. Tuntuu, etten enää jaksa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ettei äsken ollut 60 v.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000027752724
60 v-palstalla, olen huomattavasti nuorempi.
omaiseni sai aivoruhjeet, joista jäi pieniä pysyviä vammoja.
Juo kuin sieni, käyttäytyy miten sattuu, yhtenä hetkenä ok, toisena ihan sekaisin ja aggressiivinen.
en tiedä mitä tehdä. en myöskään jaksa enää, enkä tiedä mistä apua saa. olen kysynyt kaikki helsingin sairaalat, ei oteta ennenkuin verisuoni katkee päästä tms.
pitäisi tässä yhdistää työssä käyminen ja läheisen hoito, joka tarvitsee sairaalaa, mutta ei huolita mihinkään, vaikka on aivovauriosta sairaslomalla vieläkin ja juomisesta ihan sekaisin, kun ei ymmärrä, että alkoholia ei nyt saa ottaa.
hermoni ovat menneet, jouduin lääkäriin, 8 viikkoa sairaslomaa syvästä masennuksesta ja mielialalääkkeet, jotka tekevät minut vieläkin sairaammaksi.
tällaista on "hyvinvointivaltio"-Suomessa !
Kun yhtä ei hoideta, sairastuu kaksi !
Kestämistä ja paljon voimia sinulle !
Mitäpä muuta voi kuin toivottaa kestämistä ja jaksamista, kun apua ei tule mistään, tiedän sen !
Tiedän kuinka paha olo sinulla on, koen samaa.
Kyllä meitä alkoholistien läheisiä riittää! On se ihmeellistä että kokonaiset perheet uhrataan yhden perheenjäsenen sairauden mukana, mutta niin se vaan on! Liian vaikea ja mahdoton ongelma myönnettäväksi, saati hoidettavaksi.
Alkoholistin läheisen ensimmäinen askel AA:ssa on aivan sama kuin alkoholistinkin: "myönsimme voimattomuutemme alkoholin suhteen ja sen, että elämämme oli muodostunut hallitsemattomaksi/mahdottomaksi", en muista sitä ulkoa, mutta sisältö on tässä.
Alkoholistin läheinen sairastaa ja kipuilee niin kauan, kuin hän suostuu myöntämään itselleen täydellisesti, että on täysin voimaton saamaan alkoholistia lopettamaan juomista. Piilottipa hän pullot, kaatoipa viinat maahan, haukkui ja aneli, uhkaili itsemurhalla, uhkasi tappaa juopon, ryyppäsi itsekin että alkoholistille jäisi vähemmän juotavaa... kaikki yhtä tyhjän kanssa. Läheinen ei voi tehdä mitään, ei yhtään mitään kertakaikkiaan toisen juomiselle.
Niin kauan kun läheinen yrittää taistella mahdotonta vastaan, hänen omat voimansa ja elämänilonsa vain valuvat hukkaan ja hänen elämänsä tulee viikko viikolta aina vain mahdottomammaksi ja sekavammaksi. Kun asialle ei voi mitään - olethan sen jo kokenut meidän muiden puolen miljoonan muun tapaan, et voi tehdä mitään.
Jos satut olemaan paikalla, kun alkoholisti on tukehtumassa oksennukseensa tai putoaa portaista, käännjä mahalleen tai soita ambulanssi. Velvollisuudet lähimmäisenä päättyvätkin sitten tähän. Jatko on alkoholistin ja Korkeimman kädessä, ei meidän läheisten.
sitaatti Al-anonin sivuilta:
Jos se on rikki, älä korjaa.
Alkoholisti päättäköön itse ajelehtimisensa tai muuttumisensa.
Valinta on heidän, älä vie sitä heiltä.
Jos se on rikki, älä korjaa.
Anna se heidän vastuulleen.
Se on heidän ongelmansa.
Se on heidän asiansa, ei sinun tai minun.
Askel kerrallaan.
Casey
lisää tietoa alkoholistien läheisten 'voimaverkosta:
http://www.al-anon.fi/
Moi!
Voimia! Sinun pitää auttaa häntä tekemään ajattelu työtä. Tarkoitan, että tollaisessa tilanteessa "sairaalla" ihmiseltä voi puuttua täysin usko paremmasta. Eikä usko voivansa vaikuttaa mihinkään. Ammatti-ihminen tosiaan tarvittaisiin auttamaan, mutta voisit antaa uskoa, että on parempaa ja elämä voi muuttua. Syyllistäminen tai uhkailu (en väitä et sellaista tekisin) voivat vaan lisätä ajatusta ettei kuitenkaa mikää muutu. Tiedätkö miksi hän juo? Ehkä hän ei pysty hyväksymään vanhuuden tuomia kriisejä. Kuoleman hyväksyminen? Mahdollinen fyysinen rajoittuneisuus? Vai onko juominen ollut mukana jo kauemmin? Keskustele hänen kanssaan ihan vaan siitä, että miksi hän juo. Uskon, että hän tajuaa että voi kuolla. Sillä vaan ei ole väliä, kun joku sisällä pakottaa juomaan. Se pakottava voima sisällä pitäisi saada laantumaan. Mut tosiaan todella vaikeaa ja raskasta! :(
Alkoholi on ollut hänellä kuvioissa 55 vuotta.
On yritetty auttaa koko suvun voimalla, ts. mahdollistettu tuo juominen. Nyt minä vain en enää jaksa. Olen suvun viimeinen.
Noinkin kauan juonut niin siitä on muodostunut jo elämäntapa ja siitä tavasta on todella vaikea päästä. Mutta tärkeintä on, että älä syytä itseäsi. Siis ettet tunne syyllisyyttä siitä ettet enää jaksa. Se, että olet jaksanut yrittää etkä ole heti hylännyt ku tulee ongelmia. Se on jo korvaamattoman arvokasta. Mutta tosiaan vielä kerran voimia. Sairaan läheisenä olo ei ole yhtään sen helpompaa kuin itse sairaana ihmisenä oleminen.