olen miettinyt kun jo jonkin aikaa eri sättifoorumeilla olen pyörinyt, että miten paljon tätä kautta solmitaan ns. salaisia suhteita. Varatut ihmiset keskenään, tai varatut ja vapaat... Ja miksi. Ja minkälaisia kokemuksia ovat olleet...? Pitkäaikaisiakin? Miten ne ovat onnistuneet pysymään salassa, ja jos eivät ole pysyneet niin mitä sitten on seurannut? Olen itse harkinnut seikkailua.. Mutta pieni rohkaisu tai informaatio ei olisi pahitteeksi =)
Kujeilevaa kevättä...
Kujeilevaa kevättä...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olen naimisissa oleva mies, ei lapsia, yli 10vuotta saman naisen kanssa kimpassa.
Siinä vähän taustaa itsestäni.
Olen itse kokeillut tuommosta pientä seikkailua, joka jatkuu edelleen!!,on jatkunut jo pian pari kuukautta. Omalta osaltani voin kertoa sekä positiivista että negatiivista palautetta.
positiivista on se että omakin sexielämä vaimon kanssa sujuu paremmin ja aika mielenkiintoistahan se on pientä virittelyä koko ajan harrastaa.
Negatiivisia puolia sitten taas ovat kaikki omantunnon tuskat ja se että rupiaa kiintymään siihen "seikkailuun". Rakastan vaimoani paljon ja olen monesti miettinyt miksi olen tekemässä tämmöistä rakastamani naista kohtaan.
Oma elämäni, ja luultavasti myös vaimon, olisi pitkäksi aikaa pilalla ja meidän kaikki yhteiset haaveet romuttuisivat kerralla jos sanakin jostain sattuisi kuulumaan vaimon korviin.
En kehota sinua kokeilemaan jos et ole varma että pystyt elämään sen tiedon kanssa koko loppu elämäsi kanssa että olet pettänyt rakastasi.
Jos omatuntosi ei sinua soimaa niin sitten kehotan kokeilemaan kerran, mutta tehkää pelisäännöt selväksi ennen kokeilua ettei tule yllätyksiä!!
Tietysti kun en sinun tilannettasi tunne mutta siihenhän vaikuttavat myöskin monet muut seikat kuten esim. lapset. En voisi katsoa niitä lapsia koskaan enään silmiin jos minulla olisi semmoinen taakka sydämmelläni että olisin rikkonut heidän perheensä tai aiheuttanut avioeron heidän perheelleen.
joten mieti enemmän kuin kerran tekojasi......
mukavaa kevään jatkoa kaikille jotka vaivautuvat lukemaan tätä viestiä.
Unski
...uutta hiekkaa ja poyhennysta!!! :)
mutta jos siltä tuntuu, niin antaa mennä vaan. Kuten jo ensimmäinen vastaus varoitti, ole varovainen. Kiinnijäämisen riski on olemassa ja omantunnon tuska voi olla yllättävän suuri, pettämisesi saattaa näkyä sinusta vaikket suoraan mitään kertoisikaan. Kuten sanottu, tee etukäteen peli selväksi paitsi itsellesi, myös seikkailukumppanillesi niin vältyt ikäviltä yllätyksiltä. Seikkailu saattaa piristää sinua kummasti, mutta sillä saattaa myös olla aika ilkeitä seuraamuksia...
Itse lähdin "seikkailun tielle" kun oma suhteeni oli pari vuotta ollut tilassa, jossa molemmat miettivät parasta ratkaisua tilanteen helpottamiseksi. Seikkailu antoi minulle voimia lopettaa suhde yli kymmenen vuoden historian jälkeen, vaikkei paria kertaa pidemmälle jatkunutkaan. En ole katunut seikkailuani tai suhteen lopettamista, ennemminkin sitä etten tehnyt molempia jo aiemmin...
Kaunista kevättä Sinulle!
olen itse samassa tilanteessa oleva mies.
olen aviossa ja lapsii on
suhteemme on kestänyt vaimon kaa 20 vuotta.
mutta nyt olen ruvennut hieman seikkaileen.
eka kerta oli treffien jälkeen tunteiten kanssa ja oman tunnon kanssa painimista...mutt ajan myötä rupes helpottaan tehty mikä tehty....
nyt taas on sokkotreffit edessä...ja kummaa poltetta veressä mitä tuleman pitää.
kokeile vapaasti jos olet sinut ittesi kanssa
t. nyt jo hieman seikkaillut mies
kerranhan vaan tätä elämää eletään, itse olen olen kanss tilanteessa oma ukko ei oikein sytytä, mutta erotakkaan ei vielä voi.... no mikä eteen... siinäpä kysymys...
onnea valitsemallesi tielle
Voisi tehdä hyvää väljähtyneelle suhteelle, mutta minulla ei ole kokemusta täältä.
Joskus on ollut pitkiäkin suhteita naisiin ja kun minun omatuntoni ei niistä minua soimannut eivät ne näkyneet kotonakaan, ehkä parempana seksinä vaimonikin kanssa. Myöhemmin kun vaimoni ja minun suhde kuitenkin laimeni ja hän tarvitsi enemmin kuin kotona sai niin heti ensikerrasta tiesin missä mennään, hän ei sitä osannut peittää.
Toinen asia on se mitä täällä on keskusteltu jokin aika sitten, jollet pidäkkään jatkosta ja haluat jättää sen siihen kertaan, niin voi seurauksena olla kiristystä, jollet tule niin kerron miehellesi !! Näin täällä on kerrottu.
Näillä eväillä; onnea kokeilulle.
Pakko oli vastata ja sanoa oma kommentti asiaan. Mielestäni Unski toimii väärin, eli jos Unelmiina tunnet samoin niin älä seikkaile. MUTTA jos hänen alapuolellaan olevan miehen kommentin mukaisesti ajattelet elikkäs suhde vähän kehnonlainen ja meinaa katketa joka tapauksessa, niin seikkailu kannattaa tai sanotaan ei se kannata koskaan, mutta et tee asiassa niin väärin. Aina kannattaa laittaa suhde poikki ja seikkailla vapaana! Mutta jos suhde hyvä, rakastaa, niin jätä tyttö seikkailut - et tarvitse niitä, et! Jos mättää suhteessa, niin anna palaa, sillä suhde kuihtuu oman ajan kanssa.
Itsellä on oma suhde ihan perseellään ja seikkailen aika pienillä omantunnontuskilla.
Jos on hyvä ja toimiva suhde, niin pitää todellakin harkita, että kannaakos se pistää pilalle.
Lisäksi sanoisin, että ekakerta pettämisessä kirpaisee paljon enempi kuin ne seuraavat kerrat. Siihen tottuu, valitettavasti.
Jukka
Olin löytänyt samanhenkisen naistuttavuuden netistä. Puolen vuoden jälkeen oli pakko tehdä suhteen lopettamispäätös. Se on yhtä helvettiä, en suosittele muutakuin tunnottomille ihmisille...
Avoliitossa oleva mies.
Minä oon ollut pitkään mieheni kans ja suhteemme on melko tylsä , ei mitään yhteistä ole ku lapset, siks oon nyt seikkaillu chat-miesten kans ja kivaa on ollut jonkun illan , en lopeta , ennemmin toivoisin et löydän sellaisen miehen täältä et voisimme tavata useemminkin ja ihastuisimme ehkä toisiimme , en vielä miehestäni eroo myöhemmin varmaan kyllä , mut nää seikkailut on auttanut kestään nykyistä tylsää suhdettani.Eikä omatuntokaan oo yhtään kolkutellu sitä ihmettelen itekkin:))
tekstiä.
pitäiskö olla puutteessa pitkänkin aikaa ...
toisten tekemiset tai tekemättä jättämiset ja suhteet . Olet liian utelias pidä huolta omista asioista vain
Ainahan joukossa pitää yks' "vastarannan kiiski" olla, joka ei voi sietää toisten unelmia!
Minulla on ollut nyt yli kaksi vuotta suhde varattuun mieheen. Suhde alkoi ihan leikkimielisesti ajatuksena piristää kevättä ja tehtiin yhteinen sopimus pelisäännöistä...pelataan niin kauan kun tämä tuntuu molemmista mukavalta.
mutta....
jostakin ne tunteet tulivat mukaan ja koko suhteen asenne muuttui salakavalasti ja pikkuhiljaa. Yksi kaunis päivä sitä vain huomasi rakastavansa toista ja se tunne oli moleminpuolinen. Kun tajusin missä mennään, koitin lopettaa suhteen, en halunut pilata kenenkään elämää, rikkoa kenenkään perhettä. Mutta ne tunteet olivat niin kovat että suhdetta jatkettiin ja jatketaan yhä...odottaen mitä tuleman pitää...jäämmekö kiinni. Mies miettii miten kertoisi asian vaimolle, pohtii eroa.
Suhteemme on aika yleisesti tiedossa, ystävämme tietävät asian, suurin osa ihmisistä jotka edes tuntevat meidät jollakin lailla, tietävät asiasta, oikeastaan ainut ihminen joka ei vielä tiedä on hänen vaimonsa.
Mitä asiasta voisi sanoa..että pulassa ollaan.
Vaikea on sanoa sinulle, että kannattaako se... Päivääkään emme vaihtaisi pois. Mutta, sellaisesta pienestä kevään piristyksestä voi tulla myös suuria ongelmia.
Hyvää keväänjatkoa sinulle, päädyit nyt sitten mihin ratkaisuun hyvänsä.
Olin ennen todella jyrkästi sitä mieltä, että varattuihin ei sekoilla ja itse olen aina 110 prosenttisen uskollinen. Jyrkät mielipiteeni lauoin sen kummemmin miettimättä jokaisen tietoon. Mutta elämä opettaa. Tuli itselleni vastaan tilanne ja sitten tilanteita, jossa minä vapaana ihmisenä kohtasin varattuja. Kuuntelin tarinoita, suodatin ajatuksia ja ymmärsin. Molempia osapuolia.
Oman elämän kohentaminen tai pilaaminen tavalla tai toisella on aina jokaisen oma asia, oma päätös siitäkin huolimatta että se vaikuttaa moneen. Sitä voi pohtia pitkäänkin, että onko kaikki sallittua, mistä ei jää kiinni. Ja keihin kaikkiin teot vaikuttavat (puoliso, lapset, lähipiiri).
Ihannetapaushan olisi se, että jokaiselle olisi joku eikä kenenkään tarvitsisi olla kuikuilemasssa aidan toiselle puolelle. Näin ei kuitenkaan ole. Lapset, asuntolainat, lähipiirin paineet, sairaudet ja monet muut syyt pitävät ihmisiä saman katon alla, vaikka elämässä ei olekaan enää tunteita.
Onko parisuhde sitten oltava tunteenpaloa ja hauskanpitämistä makuuhuonetta myöden jatkuvasti? On tai ei. Tavallaan suhde on aina osittain tahtokysymys. Haluanko pitää tuosta ihmisestä, haluanko kunnioittaa tätä suhdetta, sitoudunko ja miten. Ja jos valitsen tämän, miten teen siitä tilanteesta ja näillä reunaehdoilla parasta mahdollista elämää.
Myönnän olevani ns. toinen nainen. Oma tilanteeni ei varmaan ole niitä kaikista tyypillisempiä. Sovimme ihan alun alkaen, että kyseessä on vain ja ainoastaan kahden aikuisen ihmisen välinen asia. Kumpikaan ei odota tilanteesta sen enempää kuin hetkiä silloin tällöin. Toinen osapuoli ei aio erota. Minä en haikaile tästä pysyvää parisuhdetta. Ja myös minulla on vapaus tehdä asioita toisten kanssa. Kyseessä on ehkä enemmänkin kiinnostuksesta herännyt, kaveripohjalta rakentuva ystävyys, johon liittyy seksiä. Ei mustasukkaisuusdraamoja. Ei riitoja siitä, ettei ehditäkään tavata. Eikä penkomisia toisten suhteista.
Joku sättikeskustelukumppani totesi kerran, että tällaisissa kuvioissa pitkään unessa ollut aviomies voi "herätä horroksesta" sinkun sylissä ja vastaavasti sinkkunainen voi "puhjeta kukkaan" varatun miehen kanssa. Mene ja tiedä.
Entäs jos me sitten rakastumme toisiimme? Tai entä jos minä rakastun johonkin kolmanteen? Tai joku saa tilanteen selville ja aiheuttaa mielipahaa kertomalla asiasta muille? Miten vaientaa omantunnon ääni? Kenelle loppuviimeksi olemme vastuussa teoistamme?
Kaiken tämän pohdinnan päätteeksi, kehoitan jokaista kuitenkin harkitsemaan tekojaan ja tekemään ennen kaikkea itselleen, mutta myös toisen osapuolen kanssa, pelisäännöt selviksi rehellisesti ja avoimesti. Ei kannata pettää itseään luulemalla hetken seikkailua elämän tärkeimmäksi ihmissuhteeksi. Eikä myöskään kannata pettää itseään luulemalla, ettei voisi tehdä sille olemassaolevalle suhteelleen jotain. Ruoho ei aina ole vihreämpää aidan toisella puolella!
---
uuu.
Sateenkaari mieltä kiihottaa, yksinäinen sydän lämpöä kaipaa, tyhjä ruukku palkintona, ei onnea tarjoa elämä.
Olen nelikymppinen, kaksikymmentä vuotta naimisissa ollut mies. Kokemusta sadoista vieraissakäynneistä naimisissaoloaikana. Aluksi seuralaiset löytyivät tanssiravintoloista, myöhemmin netin välityksellä. Naisten ikähaitari vaihtelee 16-53 v.
Voi tietysti kysyä miksi? Olen monessa mukana, tavallisen näköinen, sutjakka seurallinen kaveri joten mahdollisuuksia kertyy varmaankin tavallista enemmän. Kotona toimii kaikki moitteettomasti: kaunis, hoikka vaimo, rakastava parisuhde, molempia tyydyttävää seksiä keskim. kolmesti viikossa. Minulle on erittäin tärkeätä sälyttää elämässä jatkuva vipinä, muutoin en jaksa töissä enkä kotona.
Kiinnostanee onko käry käynyt ja mitä sen jälkeen? Muutamia kertoja on tullut käryttyä, en kuitenkaan hölmöile kotipaikkakunnalani, tuolloin riski on pienempi. Käryt ovat aiheutuneet useimmiten jonkun ystävällisen lähimmäisen tai rakastuneen naisen toimesta. Mitä tämä vaikutti vaimon ja minun suhteeseen?. Ymmärtääkseni se loukkasi eniten jos joku ulkopuolinen sai tietää miehen toisesta naisesta, pari viikkoa on jäätävä tunnelma sitten homma jatkuu kuin ennenkin. Meidän parisuhdetta ei vieraat miehet tai naiset lopeta. En olisi seikkailuihin lähtenytkaan jos ko. asioissa olisi mustavalkoinen tulkinta enkä rohkaise muitakaan ellei ole todella valmis maksamaan avioeron hintaa.
Onko morkkista? Ei kertaakaan. Kaikkein vaikeinta on ollut valehdella olemattoman työmatkan tai ulkomaan komennuksen todellista syytä. vaimolla on sellainen käsitys minun tekemisistäni, että parempi, kun ei kysele niin ei tule hirvityksiä vastaan.
Naitu vai sinkku? Ehdottomasti naitu. Tuolloin molemmilla pelisäännöt tiedossa. Sinkkujen kanssa tulee väistämättä ongelmia: harkitsemattomia soittoja, rakastumista, ylisuuria odotuksia tapaamismäärään, paljon ongelmaisia.
Jos ym. tekstin luettuasi suunnitelet vielä irtiottoa: Käytä tietokonetta, ei saman kanssa liian kauan, sovi pelisäännöistä, pidä pääsi kylämänä, nauti, käytä ainakin sinkkujen kanssa kondomia, ota aina hyvä rakastaja, pyyhi sivuhistoria koneesta.
Ps. Olen menossa ensi yönä työmatkalle Vantaalle maanantaiksi ja sen jälkeen viikko lomaa...laita sähköpostiosoite jos kiinnostaa??? Nyt kuitenkin ensin anopin luokse pohjanmaalle äitienpäivän viettoon.
mulla oli suhde kaljapullon kaa se päätty ku muna jäi pulloon kii ei auta saippua eikä voiteet vetäkää lapaseen koko sakki ja raiskatkaa lehmä jos ette muuta keksi
Ei ole ihme jos maailmassa ja yleensä lapsilla pahoinvointi lisääntyy! Perheellisetkään ei enää muuta ajattele rentoutuakseen kuin vierasta seuraa! Lyhyt on järjen juoksu...elämässä on niin paljon iloja mistä voimme kukin ammentaa voimia ja uutta fiilistä parisuhteeseenkin..NIIN, KAI SE ON NIIN JOS YLEENSÄ ON HALUA. miksi tänä päivänä heittäydytään niin lapsellisiksi aikuisiksi, ei ajatella ennen suhdetta, että hypittäis tarpeeksi nuorina ja kun saadaan tarpeeksi, sitten perustamaan vasta perhettä. Itsellä ei ole varaa sanoa enempää kuin muillakaan, kuinka pitkä oma liitto on, mutta perusjutut meillä on terveellisellä pohjalla. Ja niin pitkään kuin mahdollista. Yritystä teillekkin jotka mietitte uutta suhdetta, että voisiko sitä jollain lailla piristää ettei tarttis tuottaa kärsimyksiä? Oikein hauskaa tulevaa kesää kaikille ihmisille!!