huonosti elämässä?
Sitä ei tahdo millään kestää.Pahempaa ei voi kuvitellakaan ihmisen elämässä tapahtuvaksi.
Sitä ei tahdo millään kestää.Pahempaa ei voi kuvitellakaan ihmisen elämässä tapahtuvaksi.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
veljeni lapsi, jonka kummisetä olin..... teki
ns. "oman ratkaisun"!
tuo minkä kerroit.
Kummisetä on läheinen, mutta mitenkä äiti tai isä?Ei sanoin voi kuvailla.
pilasi elämänsä ryyppäämällä "pahat olot" pois.Hän on aina sanonut,älä ikinä sekaannu hänen elämäänsä ja näin kävi että nyt huolehdin hänen loppuelämästään.
Tuleva laitosasukas,34 v,pää sekasi,ei mitään tolkkua missään.
Siis nyt huolehdin,olisipa antanut minun huolehtia aikaisemmin...
Vanhat tädit ei kelpaa muulloinkun apua tarvitaan...
kuin hänen surullisin lapsensa.
Tuo on tosi kauniisti sanottu. Äiti on lapsensa myötäeläjä.
Toinen lapsistani on maailmanparantaja,maailmamatkaaja,reppureissaaja.Toiselle laulu "oli elämänvalttikortit mulla kerran käsissäin" kuvastaa hänen elämäänsä. Ahdistus siitä,että en muinaisen eroni keskellä pystynyt antamaan heille riittävästi tukea. Nyt yritän auttaa heitä,mutta mikään ei korvaa sitä,etten ollut läsnä silloin,kun he olisivat sitä tarvinneet.Mikään tätä syyllisyyttä ei poista.Jokaisella ristinsä olkoon.
Jos lapsi menestyy huonosti tai hyvin, ei se kaikki ole äidin ansioita. Lapsen elämään vaikuttaa niin moni muukin ihminen ja asia. Äiti on tavallinen ihminen siinä missä muutkin ei yliihminen. Ja lasten isälläkin on ollut mahdollisuus vaikuttaa.
tuntuu, että ahdistuu kuoliaaksi lapsensa vuoksi.Hänen pitää vain juopotella, vaikka on pieni lapsikin ja vaimo,Hänen elämänsä tulee menemään hunningolle.Mitä äiti voi tehdä? Itkeä, surra, murehtia ja ahdistua, ja samalla pilata oma elämänsäkin.
Maailmassa onongelmallisia aikuisia paljon ja monilla vanhemmilla on suuri huoli ja tuska ja niin on suru minullakin, mutta hieman eri asiasta.Hyvin harvat äidit ja isät uskaltaa sitä tunnustaa kun itsensäsyytökset ovat niin kovat ja yleensä tulee vaan lisää syytöksiä jos vaan menee jossain ääneen puhumaan.Kaikki se tuska on vain peitettävä ja surtava salassa. Huumeiden ja Alkoholin väärinkäyttäjille sukulaisillekin on myös apua tarjolla a-klinikalla niin jos se auttaisi kun menisi sinne puhumaan.Minun lapseni ongelmat ovat monimutkaisemmat ja ei ole mitään apua.
kun omakin elämä menne aivan pilalle tässä murehtiessa.
On käyty A-klinikallakin, ei mitään apua.
On kyllä olemassa paljon kamalampaa.Muista että pakko on jatkaa kun vaan elämä jatkuu silti.
asian ympärillä, ja on koko ajan ahdistunut ja onneton. Miten tästä voisi päästä irti?
Ei tietenkään mitenkään, kärsiä vain pitää. Kerran äiti, aina äiti.
Minä olen päättänyt surra siten kuin kuollutta surraan.Olen päättänyt että lapseni olisi kuollut.Minä ajattelen että se hirviö ei ole tyttäreni. Vaan että tyttäreni kuoli.Ja tavallan se totta hän ei ole entisensä hän on ihan tuntematon henkilö minulle.Ulkonäkö ja käytös on täysin vieras.
pieni paketti, joka syntyi silloin joskus.On kaikki lapsuusmuistot ym. Miten niistä voi päästä irti? Ei hän ole tuntematon henkilö, hän on se sama rakas lapseni.On varmaan hirviö nykyisin, mutta kuitenkin se oma lapseni.
Minun lapsenlapseni joutui aikuisen ihmisen nujertamaksi.Naapurin täti suuttui hänelle,kun ei kelvannut kotitekoinen pulla. Nyt on lapsi ja vanhemmat haukuttu ylimielisiksi.Lapsi ei enää saa nähdä ystäväänsä,koska hänen äitinsä on niin loukkaantunut hänen käytökseensä.Anteeksipyynnöt eivät auta. Lapsi on jo kesälomalla kirkossa käynyt alttarilla pyytämässä Jumalalta anteeksi pahaa tekoaan.Asia vaivaa yötäpäivää.Pian alkaa koulu ja pelko siitä,että ystävä vihaa häntä. Kuinka voi aikuinen ihminen käyttäytyä näin? Lapsen turha syyllisyys nujertaa hänen tulevaisuutensa.Hän on kuitenkin valoisa persoona,mutta tämä tapahtuma saattaa muuttaa koko elämän lopullisesti.Voiko aikuinen suuttua pienelle lapselle niin,että hänen pitää kantaa syyllisyyttä loppuelämänsä?Kuulostaa naurettavalta ja niin olisikin,ellei osu kohdalle. Mielipiteitä?
Mitäpä tuohon osaa vastata? En osaa edes kuvitella suuttuvani jollekin lapselle mistään. Ja varsinkaan noin älyttömästä asiasta.
Minulle sanoi naapurirapun 3-vuotias pikkupoika (nyt on 4v.) viime kesänä vähän väliä että olen tyhmä, ja " mä lyön sua kohta"...ymv.. Minä aina sanoin sille että "varohan kun tulen kohta halaamaan sinua". Sanoin siihen "tyhmään" myöskin aina: "tyhmänä on kiva olla, ei rasitu yhtään polla".
Nyt kun poika on jo 4v., niin ei enää käyttäydy niin. Tulee aina iloisena luokseni juttelemaan kaikesta.
Jos aikuinen käyttäytyy noin kuin kerroit, niin hänellä täytyy olla paljon ongelmia itsellään, ja ehkä koko perheellä?
Ei terve aikuinen käyttäydy noin lasta kohtaan.
Eikä ole mitenkään PAHA teko kieltäytyä ottamasta pullaa, tai mitään muutakaan, vastaan. Jos ei halua, ei myöskään tarvitse ottaa.
Aikuiset ovat liian usein sotkeutumassa lasten kaveruuteen, kateudellaan. Pilaavat myöskin oman lapsensa elämän sillä kun puhuvat lapselleen pahaa kaverista ja sen perheestä.
On niin surullista miten monen lapsen elämään vaikuttavat vanhempien typerät puheet ja teot. Lapsethan ottavat mallia vanhemmistaan....jos ei sitten sattumoisin ole sukulaisissa tai tuttavapiirissä aikuista, joka "pelastaa" lapsen elämän omalla mallillaan ja käytöksellään.
En oikein ymmärrä sitä, etteivätkö aikuiset vanhemmat TODELLAKAAN tajua sitä, että heidän LAPSISTAAN näkyy koko perheen elämä kaikille muille ihmisille? Pieni lapsi ei osaa näytellä vielä, vaan on kotona opitun mallin mukainen.
Minulla on hirviötytär. Hän pilasi nuorena elämänsä huumehörhö miehen kanssa.
näin viimeksi toista vuotta sitten mielisairaalassa. Hirviöäiti kidutti häntä 7 vuotta, sitten mieli sekosi. Sosiaalivirkailijat näkivät kaiken ja hyväksyivät kaiken.