Luin jostakin, että aspergereilla ei olisi omaa "minää". Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Muiden ihmisten maneerien suoraa jäljittelyä ja toistamista vai?
Assien persoonallisuus
joku vaan
373758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Sitä olen elämäni varrella usein saanut kuulla, ja itsekin havainnut, vuosia ennenkuin olin aspergerista kuullutkaan, että sitä 'persoonallisuutta', 'roolia' en oikein osannut ylläpitää. Olen aina ollut oma itseni, joka tilanteessa. Olen hirvittävän rehellinen. Ystävät tykkäävät siitä, ja ne, joita arvostelen, eivät. Sanoa töksäytän aina, mitä ajattelen. Yritän muistaa ottaa roolini odotukset ja toisten tunteet huomioon, mutta usein se unohtuu.
Siis minuutta ei puutu, vaan sitä tehtyä persoonaa, niitä yhteiskunnan hyväksymiä käyttäytymismalleja. Se on iso ero. Ajattelepa sitä.
I am nobody.
Nobody is perfect.
Therefore I'm perfect.
aito!
taiteilijalle. Ei tunne tarvetta teeskennellä, eikä edes osaisi. Voi siis ilmaista itseään hyvin autenttisesti. Voi nähdä selkeästi toistenkin kuoren alle ja ymmärtää sen, vaikka ei sitä 'kuorta' oikein tajuakaan.
ja paljon opettelemista ettei aina sano ääneen mitä ajattelee.
Valehdella en osaa, mutta totuus on hyvä joskus oppia pitämään ihan omana tietona...
Ne jotka eivät tiedä että olen asperger, sanovat lähes poikkeuksetta, että oletpa sinä oikea "luonnonlapsi". Ja kai se tarkoittaa sitten sitä kun on aina oma itsensä eikä osaa teeskennellä mitään muuta?
"Luin jostakin, että aspergereilla ei olisi omaa "minää". Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?"
Juuri sitä itseään.
Kysyin "psykopatologialta" ja hän vastasi sen tarkoittavan sitä, että persoona on hajanainen, tai psykoottinen.
Kun kysyin, tarkoittaako se luonnehäiriötä, hän vastasi, että luonnehäiriölle on spesifimmät kriteerit.
Kun kysyin, tarkoittaako psyykkottinen persoona esim. skitsotypista persoonaa, hän vastasi, että voi tarkoittaa.
aspergerillä ei ole mitään tekemistä psykoottisuuden, luonnehäiriön eikä skitsoidin kanssa.
Asperger EI ole sairaus eikä mielenterveysongelma, se on neurologinen kehityshäiriö ja luetaan ominaisuudeksi.
Asperger henkilöillä on oma minuus ja persoona.
Kaikkein vaikeimmin autistiset henkilöt saattavat elää niin omaa sulkeutunutta elämäänsä, että heijastavat ulospäin vain muita ja matkivat heitä. Se taas on ihan eri asia kuin asperger.
Minan puute on psykologien tulkintaa perustuen freudin oppeihin.
Minan puute on lahinna sita, etta luulee kaikkien ajattelevan kuten itse
Erilaisuus assiuden myötä on rapauttanut myös henkistä terveyttäni.
Olen melko skitsoidityyppi. Osaatko arvioida kuinka paljon erilaisissa laitoksissa
autismikirjoon kuuluvia tilastollisesti on,Mandariininen"?.
Luku on korkea. Valitettavasti.
Erilaisuus on koettu niin rankaksi kestää, että on jouduttu laitokseen.
loytyy luvut
Olisi hyva saada lahde, etta voisi asiaan tutustua itse!
Täällä on ollut niitä juttuja siitä assilasten laitoksessa olemisesta. Taannoin täällä esiintyi useinkin täsmällisiä lukuja sisältävä väite, jossa oli eri paikkakuntia ja paikkakunnilla olevat laitoksissa olevien määrät. Hauskaa siinä oli se, että erästä paikkakuntaa, joka näissä esiintyi, ei ole lainkaan olemassa ja siitä huolimatta tämä tilasto pääsi jopa wikipediaan asti.
Täyttä selvyyttä assin persoonasta on ulkopuolisen tutkijan erittäin vaikea saada, sillä persoona on niin vahvasti ymmärtämättömyyden peitossa.
Assin persoona muodostuu pääasiassa hänen kanssaan tekemisissä olevien henkilöiden projektioista. Koska assin kommunikaatio on puutteellista, johtaa se siihen, ettei hänen persoonaansa ymmärretä ja sen paikalla nähdään oma projektio.
Projektiolla henkilö siirtää assiin oman persoonansa sellaiset osat, jotka ovat traumaattisten tapahtumien seurauksena jääneet tiedostamattomiksi ja siksi, hän näkee assin persoonan sellaisena, kuin hänen psykoottinen osa persoonaansa on.
Esimerkiksi, jos alkoholismiin kuolleen miehen poika tapaa assin, hän näkee assin alkoholistina, vaikka assi olisi absolutisti.
Koska projektio riippuu katsojasta, ei assista, luo se vaikutelman siitä, ettei assilla olisi persoonaa.
Projektion laukaisee siis nimenomaan ymmärtämättömyys assia kohtaan.
Tämän takia nt, tai tuskin edes toinen assi, pystyy tuntemaan empatiaa assia kohtaan.
Ymmärtämättömyys johtuu siitä, että henkilö ei tunne täysin omaa persoonaansa ja jokaisella on psykoottisia persoonassaan.
Kun tavallinen ihminen kohtaa tilanteen, jossa hänen ymmärryksensä uupuu, joutuu hän turvautumaan projektioon, suojellakseen vaurioitunutta persoonaansa katoamiselta. Näet, koska hänen tietoisesta persoonastaan puuttuu osia, sillä hänen todellinen persoonansa ei ole täysin tiedossa, hänellä on epälooginen kuva omasta persoonastaan. Tällöin persoonan psykoottisuus tulee ilmi, kun henkilö ei ymmärrä todellisuutta ja hänen epätodellinen tiedostettu persoonansa käy ristiriitaan todellisuuden kanssa.
Tässä ketjussa olevat kirjoitukset siitä, kuinka oma persoona on skitsotyyppi, tai kuinka vain osa aivoista on käytössä, ovat assin kohdanneiden ihmisten defenssejä.
Assin kohtaava ihminen ikäänkuin raiskaa assin psyykkisesti defenssillään ja assi jää raiskauksen jälkeen todistelemaan itselleen, että raiskaaja toimi oikein ja että häntä ei pidä syyttää ja hän oli oikeassa ja vika on assissa itsessään...
se oli sairaanhoitopiiri, johon kuuluu mm. Oulu. Wikipeiassa on linkki tilastoon, jossa maininta
lahteet, vai pitaako vaitteesi edelleen paikkansa?
Vain ja pelkästään assielämästä. Miellän jutun näin:
Autistisen kehityshäiriön takia iso osa aivoista on kokonaan "kesannolla".
Kanssaeläjiltä saa tietää millainen koheltaja sitä oikeasti on.
Tämähän on myös valtavan haastavaa. Syntynyttä tyhjiötä voi täyttää myönteisillä asioilla.
minulla olisi, jos saisi sen kesannolla olevan osion käyttöön? Nyt se on vaivaiset 163. Jotenkuten kuitenkin onnistun tekemään työni, kirjoittamaan kirjani, ja on jopa muutama ystäväkin.
älykkyysosamäärällä ei tässä maailmassa kovin pitkälle pötkitä. Pitää olla muitakin "avuja".
olisi hauska kuulla
"älykkyysosamäärällä ei tässä maailmassa kovin pitkälle pötkitä. Pitää olla muitakin "avuja"."
Aivan. Parhaat avut ovat alkeelliset defenssit, eli käytännössä sitä häiriintyneempi on, sitä paremmat edellytykset "pitkälle pötkimiseen".
Sellaiset, jotka eivät erota fantasiaa todellisuudesta, vetävät ympäristönsä mukaan fantasiaan, jolloin he määrittävät itsensä ympäristölleen parhaaksi. Eli tietynlainen itsensä markkinoiminen ja ympäristön kontrollointi alkeellisten defenssien avulla on se avain, millä voi elää.
Korkeasta älykkyysosamäärästä ei ole hyötyä, jos joutuu elämään jonkun vähämielisen defensiivisessä fantasiassa.
ja oppaita, puurtaen tehty, sana sanalta, kerätty aineistoa ja muokattu vuosia. Tulokset ovat myyneet yli odotusten. Mielikuvitusta minulla on hyvin vähän. Fiktiota en ehkä osaisi kirjoittaa. Yrittänyt olen. Ehkä se vaatii harjoittelua. Olisi kiva onnistua siinäkin. Tai voisi kirjoittaa semifiktiota, kuvaillen todellisia tapahtumia, muuttaen nimet. Olen aika hyvä kuvailemaan ja tarkkailemaan. Sanankäyttöäni on aina kehuttu. Päiväkirjan ja kirjeiden kirjoittaminen on aina ollut mainio ilmaisukeino minulle - puhuminen takeltelee.
Tuollainen puurtaminen kuulostaisi ehkä monesta tylsältä. Minä odotan niitä iltahetkiä, kun saan taas istua nenä ruudussa ja korjailla tekstiäni. Ja aamulla herätessäni on ensimmäinen ajatukseni: "Hei, tänään saan taas kirjoittaa kirjaani!"
Vaikka autisteja. Kaikki kommunikoivat tavallaan. Me joita pidat vahamielisina emme ole, vaikka emme pysty muodotamaan sanoja. Silti me ajattelemme, vaikka toisin kuin sina...
odotan innolla tekstejasi. Perusta vaikka oma blogi, jossa voit jakaa ajatukiasi
niitä nk. normaaleja, jotka projisoivat omia ennakkoluulojaan toisiin, osaamatta ymmärtää sen syvemmin?
Autismi on kommunikaatio-ominaisuus, jonka jakavat kaikki autistit puhumattomista selkeasti puhuviin
Tarkoitukseni oli sanoa, että korkeasta älykkyydestä ei ole hyötyä, jos vähämielinen kontrolloija saa päättää, ketkä saavat olla älykkäitä ja ketkä eivät. Sosiaalisessa yhteisössä assin asemaksi muodostuu yhteisön ja sen jäsenien psykoottisten puolien kannatteleminen.
Vähämielisyydellä tarkoitin etenkin sitä, että henkilö, joka on psyykkisesti alikehittynyt, joutuu hallitsemaan muita, eli viittaus psykopaattiseen käytökseen.
Koska käytännön tasolla tällainen ihminen muodustuu älykkääksi, vaikka ei sitä olisikaan, älykäs assi muodostuu lähinnä joksikin käsittämättömäksi ja käsittämätön peitetään sillä, mitä ei itsessä siedetä.
Se on eri asia, keillä on korkea älykkyysosamäärä, kuin se, että keillä saa sosiaalisen hyväksynnän mukaan olla korkea älykkyysosamäärä.
Eli vähämielisyyden määrittelin sen mukaan, että psyykkisiä heikkouksia korvataan vallankäytöllä.
Ja tarkoitukseni oli siis sanoa, että tällainen vallankäyttö aiheuttaa fantasianomaista elämää, missä tosiasiat ovat sivullisessa roolissa.
Eli kritisoin psykopaattista käyttäytymistä, joka haittaa assien elämää.
vaikka luulin sinua reiluksi assiksi.
tekevän älykkäänkin assin elämän vaikeaksi, varsinkin, jos psykopaatti on jotenkin virkansa puolesta 'ylemmässä' asemassa asiin nähden? Tyhmä psykologi yrittää 'auttaa' älykästä assia, ja koska ei pysty ymmärtämään häntä ollenkaan, leimaa hänet idiootiksi. Ja assi huomaa tulleensa taas vähätellyksi, mutta hänen sosiaaliset taitonsa eivät riitä pitämään puoliaan.
Olen assina tavannut useita psykologeja (en asiakkaana, vaan työskennellessäni kehitysvammaisten ohjaajana), ja jotkut heistä olivat todella tyhmiä.
autismiko psykopatiaa?
vai ymmärtämättömyyttäsi?
Assi on assi. Psykopaatti on psykopaatti. Psykopaatti voi kohdella asseja kaltoin, koska assit eivät osaa puolustautua.
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin juuri tässä kyseisessä kommentissa, mitä kritisoit, haukuin psykopaatteja vähämielisiksi. Jos olisin psykopaatti, niin todennäköisesti en haukkuisi itseäni vähämieliseksi.
Myös psykologia-palstalla käymässäni keskustelussa nimenomaan nämä narsistit valittivat minulle siitä, että kielenkäyttöni loukkaa heitä.
Selitän vielä: assin älykkyys tulee merkityksettömäksi, jos joku kontrolloija määrittää sen, kuka saa ja kuka ei saa olla älykäs ns. ruohonjuuritasolla.
Esim. Minulla, assilla on ihan hyvä äo, eikä minua ole pidetty kovinkaan älykkäänä, kuin vain muutamien puolesta.
Silti narsisti, jolla on keskitasoinen äo, vaikuttaa paljon itseään älykkäämmältä, koska hän määrittää ympärillään olevien sosiaaliset asemat. Eli narsisti päättää, kuka saa olla älykäs ja kuka ei.
Olen törmännyt kahden sosiaalisesti mahtavan narsistin kanssa siihen, että he pyrkivät markkinoimaan minua "tyhmäksi". Silloinhan tämä narsistin luoma illuusio päälläni näyttää, että olen tyhmä, vaikka illuusion alla on henkilö, jolla on keskimääräistä korkeampi äo.
Kun narsistin saa ympäritönsä ihmiset ohjattua siten, että he käytöksellään pitävät yllä vaikutelmaa minun "tyhmyydestäni", niin mitä hyötyä älykkyydestä silloin enää on elämässä menestymisen kannalta.
Yksinäisyydessä tiedän olevani älykäs ja saatan pohtia kenenkään tietämättä asioita, joita he eivät voisi koskaan ymmärtää.
Mutta ymmärtämättömyys on juuri se heikkous. Ihminen ei tietyllä tietoisuuden tasolla saavuta koskaan täysin tietämättömyyden tunnetta, koska se rikkoo persoonan, siksi kaikki uskovat älykkäänkin mieluummin olevan tyhmä, kun he eivät ymmärrä tätä.
Tällöin myös voidaan lievittää huonommuuden tunteita liittyen ymmärtämättömyyteen.
(sama, joka on laittanut sinut jalustalle ja ihastelee joka lausettasi - ilmaiset asiat niin selkeästi).
Mutta vaikka on sitä älyä, olen tehnyt uskomattoman naiiveja, typeriä asioita elämässäni, juttuja, joista kuka tahansa minua tarkkaileva voisi pitää minua (melkein) täytenä idioottina. Jossain mielessä todella olen tyhmä. Minulla oli muutaman vuoden ajan huono onni tavata useampikin mielestäni sosiopaatti, joille oli hauskaa käyttää naiiviuttani hyväkseen. He eivät varmaan mielestään tehneet mitään väärin - itsepä olin niin tyhmä! Tyhmyydestä sakotetaan.
Sinun asseja ymmärtävät ajatuksesi ovat lääkettä murjotulle minälle.
Minulla on vähän samankaltaisia ajatuksia, kuin sinulla. Olen pohtinut sitä, että mikä on se asia, millä tavalla todella olen tyhmä.
Naiivius sopii ehkä kuvaamaan tätä tyhmyyttä. Mielestäni se johtuu siitä, että assi ajattelee niin poikkeuksellisella tavalla. Tämä ajattelutapa sallii tällaisen heikkouden, koska tämä ymmärrys täytyy saavuttaa jollain tietyllä älyn tasolla, jolla sosiaalisia asioita on vaikeampi käsitellä... (?)
En ole mielestäni naiivi siinä mielessä, että uskoisin hyvää toisista lapsekkaasti. Kyllä yleensä osaan epäillä toisten motiiveja.
Eräs heikkous on yksinkertaisesti huono itsetunto. Kun on huono itsetunto, alkaa helposti ajattelemaan jotakuta ihmistä hyväksi, kun hän perustelee minulle oman toimintatapansa.
Kun ihminen asettuu sellaiseen itseoikeutetun mielipiteenantajan rooliin, niin en osaa jotenkin kyseenalaistaa häntä. Jokin itseluottamuksessa mättää...
Näin ollen, vaikka tiedostaisin manipuloinnin, niin uskottelen itselleni, ettei se oikeasti manipuloi, vaan en vain ymmärtänyt häntä.
Mutta toisaalta se on suuri rikkaus. Se, kun pyrkii aina ajattelemaan ensin, että "en vain ymmärtänyt...", koska ilman tätä asennetta ei voisi täysin avoimesti oppia tuntemaan ketään.
Ntllä lyö vastaan defenssimekanismi, mikä kieltää toteamasta itselleen: "en vain ymmärtänyt häntä" ja siksi hän määrittelee toisen itelleen sopivan kaltaiseksi.
Myös minulla on ollut useita suhteita erilaisiin persoonallisuushäiriöisiin. Persoonallisuushäiriöt ovat kieltämättä yleisiä, joten tällaisia ihmisiä tapaa väkisinkin, mutta olen tavannut erityisen paljon.
Joku psykologi voisi väittää, että se johtuu siitä, että assi yrittää toistaa elämässään lapsuutensa asetelmaa ja sitä kautta hyvittää lapsuutensa tapahtumia, pyrkimällä saamaan suhteen persoonallisuushäiriöisen kanssa toimimaan.
Minun mielestäni näin ei olisi aivan väärin sanoa.
Mutta oikeastaan en ole kylläkään hakeutunut luonnevikaisten seuraan. Päin vastoin, olen itse aina hakeutunut mukavien ihmisten seuraan.
Tapaani luonnevikaiset olen tavannut täysin kohtalon oikusta. Niin, että kumpikaan osapuoli ei ole oikeastaan voinut päättää asiasta.
Siinä mielessä voisin väittää olevani vain huono onninen.
Ja voihan olla, että olen hyvä narsistinen lähde. Tai sitten narsistit hakeutuvat assien seuraan toistaakseen lapsuutensa tapahtumia...
Oletko pannut psykologin lasit paahasi? Ne voivat kuitenkin harhauttaa sinua.
Miksi psykopaatit hakeutuvat assien seuraan?
Se ei ole sattumaa tai tahaton sattuma, vaan he ovat oppineet loytamaan uhrinsa niiden joukosta, jotka eivat hallitse NT:n hiljaista viestintaa. He huomaavat helposti assien puutteelliset kommunikointitaidot jo kaukaa. Katsekontaktikin on meilla joko valtteleva tai tuijotus. Ilmeemme usein mitaansanaomaton ja siksi erikoinen. Olet heidan mielestaan helppo uhri. Luulevat, etta sinua on helppo huijata tai hyvaksikayttaa. Onneksi olet oppinut tunnistamaan nama hyvaksikayttajat.
niin sinulla. En oikein voi edes uskoa, että sinulla olisi ollut huono itsetunto. Et koskaan kirjoita itsestäsi halventavasti etkä vähätellen. Ehkä jokin muu asia on ollut vaivaamassa kuin itsetunnon puute?
Minä olin, muutaman vuoden ajan, hyvin kypsä uhri kyväksikäyttäjille - eronnut, yksin, ujo, vieraassa maassa, jonkin aikaa työttömänä. Vaikka luulin olevani tarkka siitä, kehen tutustuin, taisi kyllä olla niin, että kuka tahansa lausui pari kohteliaisuutta, sai minut ihan lääpälleen. Jälkeenpäin ajatellen muistan, että ensivaikutelmani heistä oli huono, mutta ajattelin, ettei minun pidä olla niin tuomitseva. Ensivaikutelma kuitenkin osoittautui oikeaksi.
Lapsena, tai oikeastaan melkein kolmekymppiseksi asti, jaoin ihmiset hyvin tarkasti ystäviin ja niihin, joiden kanssa en halunnut olla missään tekemisissä. Se rajoitti elämääni, mutta oli ehkä minun keinoni suojella itseäni. Hyvänpäiväntuttuja ei ollut - oli vain hyviä ystäviä tai ei mitään. Sitten päätin koettaa laajentaa tuttavapiiriäni, ja ajauduin ongelmiin. Nyt elän taas vaihetta, jossa olen onnellisesti yksin. Tuskin edes uskaltaisin päästää ketään lähelle.
Olet tosiaan oikeassa tuossa. Selityksesi onkin se ehkä kaikkein selkein ja sehän onkin selvä tosiasia.
Psykopaatit kyllä löytävät uhrinsa. He tuntevat sen alan niksit.
Toisaalta psykopaatit ovat kovin naiiveja itsekin. Monia kertoja tällainen sosiopaatti on niin arvioinut minut väärin ja monia kertoja astunut sen rajan yli, mitä siedän ja mitä en.
Olen miettinyt hieman sitäkin, miten narsistia voisi käyttää itseään hyväksi. :D
"En oikein voi edes uskoa, että sinulla olisi ollut huono itsetunto."
Taitaa olla niin, ettei minulla ole koskaan itsetuntoa ollutkaan, niin eihän se tietysti sillon huonokaan voi olla.
"Et koskaan kirjoita itsestäsi halventavasti etkä vähätellen."
Olen kirjoitellut kaikenlaista itsestäni, mutta en mielelläni kirjoita tänne niinkään itsestäni, kuin asioista. Keskustelen mielelläni asioista ja jos keskustelu suuntautuu minuun, niin minusta kiinnostunut henkilö voi kyllä pyytää tutustua sitten yksityisesti.
"Jälkeenpäin ajatellen muistan, että ensivaikutelmani heistä oli huono, mutta ajattelin, ettei minun pidä olla niin tuomitseva. Ensivaikutelma kuitenkin osoittautui oikeaksi."
Minulla on samoja kokemuksia ihmisistä.
"Lapsena, tai oikeastaan melkein kolmekymppiseksi asti, jaoin ihmiset hyvin tarkasti ystäviin ja niihin, joiden kanssa en halunnut olla missään tekemisissä. Se rajoitti elämääni, mutta oli ehkä minun keinoni suojella itseäni. Hyvänpäiväntuttuja ei ollut - oli vain hyviä ystäviä tai ei mitään. Sitten päätin koettaa laajentaa tuttavapiiriäni, ja ajauduin ongelmiin. Nyt elän taas vaihetta, jossa olen onnellisesti yksin. Tuskin edes uskaltaisin päästää ketään lähelle."
Minulla on tuo jako tuonne ylä-aste ikään saakka, ja muuten minulle on käynyt juuri niin, kuin sinulle.
Voin tietysti vuodattaa jotain itsestäni, jos haluat kuulla. :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000028663780