Miksi rakkaat aina lähtee pois? En käsitä. Oli minulle maailmani jopa enemmän.. Sinä muutit kaikkien käsityksen saksanpaimenkoirista. Siitä minut ja sinut tunnettiin kylillä. Miksi ihmeessä se rekan piti ajaa päin autoamme? Ilman sitä rekkaa. Olisit vielä luonani. Minä sinua kaipaan ja myös isääni jonka menetin samaisessa onnettumuudessa.. Minusta olit liian nuori lähtemään vasta neli vuotias.. Minä jokainen ilta nilkutan lenkin jonka sinun kanssasi aina tein.. Mutta joku on muuttunut sinä et seuraa perässäni etkä hauku iloisesti jokaiselle vastaan tulijalla.. Nyt kun sinua ei ole. kylillä minut tunnetaan tyttönä, joka menetti isänsä. Minun maailmani on surun valtaama. En ole nauranut moneen kuukauteen. En naura ilman sinua.
Syttyi taivaalle uusi tähti,
koira enkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajattelen.
Syttyi taivaalle uusi tähti,
koira enkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajattelen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sanoja millä voisin sinua lohduttaa. Yritä jaksaa, anna ajan kulua sure surusi loppuun
Isäsi kuoli myös, mutta sinä suret koiraa? Jo on aikoihin eletty!
Olen NIIN samaa mieltä!!
Prototyyppi koira-jeesustelija, sivulauseessa mainitsee isän kuolleen samassa kolarissa, voi pyhä jysäys..
Koira on eläin ja pysyy eläimenä, voit ostaa uuden karvaturrin mutta isää et.
Ja juu, onhan ne persoonia ne koiratkin juu, mutta kyllä niistä niin paljon yhtäläisyyksiä löytyy vaikka ostaakin uuden.
on siinäki meillä kansalainen! koiran perään pillittää ja isä kuoli!! haloo tuliko kolarissa aivotärähdys??
itse olen menettänyt 13 sakua, tosin en samoin, kun sinä. ymmärrän tuskasi ja suunnattoman kaipuusi.... myös 3 kissaa on mennyt. olen myös menettänyt rakkaan äitini, mutta ei surun määrää voi mitata, akselilla ihminen tai eläin. en saa uutta äitiä, mutta en myöskään samanlaista koiraa. ei se asia voi olla niin, että sehän on vain koira... otan osaa suruihisi.
Sanoisin, että en samalaista koiraa saa.. Tänä päivän melkein jokainen saksanpaimenkoira on sellainen jolla on vähän tai vähän enemmän vikaa päässä.. Ja toiseksi isäni, voisin korvata kellä tahans isäni oli joku hihhuli, joka lähti kun olin vuoden ikäinen.. silloin, kun onnetumuus tapahtui näin isääni ensimmäistä kertaa.. Etta isäni voin korvata kellä vaan, mutta en koiraa.. Niille jotka ovat jotain siitä sanoneet niin mun kommetti asiaan on, että isäni oisin voinut korvata vaikka naapurin miehellä.. Kun en isälläni oisi mitään tehnyt.. JOs mua ei olisi isän luokse pakoitettu niin minulla olisi vielä koira..
Just, kun kasvat aikuiseksi niin huomaat isän merkityksen. Ja eron ihmisen ja koiran välillä.
Myös sen, että pahempaakin voisi olla kuin joku hihhuli. Senkin huomaat jonain päivänä.
Että ei muuta kun jatkoja, palaillaan asiaan kun olet kasvanut aikuiseksi.
Hei, en voinut kyyneleittä lukea sun tarinaasi. Niin kaunis se oli. Mullakin kun oma aikaisempi koira kuoli(tosin lähti luonnollisesti vanhuuttaan ja kivuitta), oli suru aivan kauhea. Maa tuntui katoavan jalkojen alta. Itkin sitä haudattaessa valtavasti. Rakastin sitä koiraa niin. Vieläkin 6 vuoden päästä lukiessa tällaista tekstiä tulee haikea ja kaipaava olo.
Tällä hetkellä mulla on kans koira, jota rakastan myös niin paljon, että viikon ero esim. ulkomaanmatkan vuoksi tekee kipeää. Mieluummin jäisin kotiin koirani kanssa kuin menisin etelän lämpöön. Olen kai jotenki kajahtanu, mene ja tiedä.
Mut sen kyllä sanon, et oot ollu koirallesikin varmaan se kaikkein rakkain, sen näkee teksteistäsi.
Kyllä se suru onneksi ajan kanssa helpottaa ja voit vain iloiten muistella niitä ihania hetkiäsi edesmenneen koirasi kanssa.
Jaksamisia...
"Tällä hetkellä mulla on kans koira, jota rakastan myös niin paljon, että viikon ero esim. ulkomaanmatkan vuoksi tekee kipeää. Mieluummin jäisin kotiin koirani kanssa kuin menisin etelän lämpöön. Olen kai jotenki kajahtanu, mene ja tiedä. "
no hohhoijaa.. mulla on yks tuttu, joka pitää koiraa vähän liianki ihmisenä, siis OIKEESTI! Se ei oo normaalia!! Mä en nyt jaksa alkaa kuvailla tapausta..
Joo, eli mulla on saku myös (2,5v) ja en oo kyllä koirasta tainnu olla erossa muuta kun kaks yötä. Onhan se aina siinä et joutuu kattomaan hyvän hoitopaikan, kun jos vanhemmilleni vien, niin ei tiä vaikka pääsis karkuun ja kun tämä koira on sellanen tapaus ettei muista koirista pidä.. Ens kesänä oon menos kylläkin ulkomaille ja koira jää Suomeen. Mistään hinnasta en kyllä jättäis sitä reissua tekemättä..tai en koiran takia! Tuleehan sitä ikävä, kun on niin tottunu koko ajan sitä kattomaan, mut jälleennäkeminen on sit sitäkin hienompaa :)
mikä kukaan on toisen surua arvostelemaan?joillekin eläin voi olla ihmistä tärkeämpi,oli isä tai ei!Jos ei ole muuta kommentoitavaa kuin arvostelu ja oman mielipiteen esille tuonti niin antakaa olla!Jaksamisia!
olla ihmistä tärkeämpi etenkin jos koira on ollut aina läsnä ja tuomassa iloa ja ihminen ollut poissa läheltä kun sitä olisit eniten tarvinut ja aiheuttanut vain surua.
Ymmärrän hyvin että voi olla enempi koiraa ikävä kuin isää.
Olen surrut niitä sielunsisaruksia jotka koiran muodossa osaltaan pelastivat elämäni.
Olen itkenyt ja kaivannut.
Oma isä taas, on elossa mutta yhtään ei ole ikävä.
Jos on onnellinen perhe ilman väkivaltaa ja henkistä runtelua, silloin ei ehkä voi ymmärtää millainen pelastus eläimen uskollisuus ja pyyteetön rakkaus voi rikkinäiselle ihmiselle olla.
Ja kyllä olen aikuinen, enkä aio tästä kasvaa siihen että isäni olisi rakkaitani tärkeämpi.
Niin, kiitos teille. Koira oli minulle kaikki kaikessa ilman sitä en olisi selvinnyt. Kukaan ei olisi tukenut, kun perheessämme oli asiat valillä vähän huonosti.. Koira vain pysyi rinnallani, kun kukaan muu ei välittänyt. Nyt minulla ei ole ketään.. Mutta teidän toivututukset jaksamiseen ovat olleet kannustavia unohtamaan tapahtunut. Vaikka aina rakastan koiraa.. sille on aina varattu paikka sydämmessäni eikä kukaan vie sitä, ei kukaan..