Oon menos ylä-asteelle ja mulla on r-vika. Mun kielijänne on leikattu ja oon käyny puheterapeutilla mutta vika ei oo lähteny vaik kuinka oon harjotellu. Mun nimeski viel on ärrä ja oon kierrelly ärrän sanomist kolmoselt asti... koska opettaja huomautti siittä ;(...Oon nyt hermostunu siit et mitä mun uus ope siit sit sanoo ku mun pitää kertoo nimi. Pahinta siin on se et jotku ei halua ees alkaa sen takia. Ku mä sanon mun nimen nii se yleensä tulee monella ärränä peräkkäin. Voisitteko mittenkään auttaa? ... kiitos jo etukäteen kaikille vastanneille
r-vika ja...
ylä-asteelle ...
81474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerro ongelmastasi luokanvalvojalle, hän voi tehdä koulunkäynnistäsi sellaisen, ettei r-vian takia kärsi.
Itseltäni jäi koko yläaste melkein käymättä, pois päästyäni muutin nimeni saman ongelman takia, olin mestari "salaaja", edes vanhempani eivät tienneet, muutkaan läheiseni eivät huomanneet, vasta 26v saivat tietää kun näytin heille lääkärintodistuksen .
Älä anna sen vian tuhota elämääsi, se on vika vain sinulle ja joillekin "tyhmille", tiedän mikä sinulla on edessäsi jos et hyväksy itse asiaa.
Itselläni on koko elämä melkein ollut r-vian patoama, opiskelu, työelämä, ihmissuhteet, siis aivan kakki. En ole päässyt käyttämään taitojani koska välttelen vieläkin liikaa, älä sinä anna sen
ottaa sinusta otetta nuorena, se on muuten aikuisenakin ongelma, eikä mikään pieni ongelma.
Itse jouduin jopa asunnon haussa odottelemaan minulle sopivaa osoitetta, ettei sosiaalisten tilanteiden pelko enää pahene, paniikkihäiriö jne...
Yritä hyväksyä asia nuorena, muut oppivat tuntemaan sinut "vikasi kanssa", eikä sitä todellakaan tarvitse hävetä, tiedän ettei se ole helppoa, en itsekään pysty siihen.
Toivottavasti saat apua ongelmaasi, itse olen kärsinyt aivan liikaa, olen heittänyt paljon hukkaan taitojani, en ole elänyt niin kuin olisin halunnut.
Voimia sinulle, muista ettet ole ainoa.
Niin toivottavasti se luokanvalvoja ymmärtäis. Äiti sano mun entiselle opelle mun viasta ettei se huomiois sitä ja ei luetutttais, kuitenki se luetutti seuraavana päivänä koulus. Se oli ihan kamalaa mä tärisin ja oli itku kurkus... luin mielestäni niin selkeästi kuin voin...ja kaikki nauroi ja matki ... ope jonka pitäis olla viisas nii käski lukee uudestaan ja uuestaan. Olin sen jälkeen pois koulusta noin viikon ku en uskaltanu mennä. Oi mut saan ens kuussa koiran. Annan sille nimeks Tirri yritän jos se korjaantus sillä et käytän r-sanoja.=)
Käyttää sitä kirjainta, se on se suurin asia joka vaikuttaa sinun elämääsi, ei sitä todellakaan pidä hävetä, kuten minä tein.
Harjoittelemalla se r-vika luultavasti paranee, ja sitä käyttämällä se tulee sinulle luonnolliseksi, etkä enää jännitä sen lausumista niin paljoa, jännitys pahentaa tilannetta.
Itse jouduin tämän takia käymään psykiatrilla hakemassa lausunnon opiskelua varten, etten olisi joutunut ahdistaviin tilanteisiin, jotka laukaisivat lopulta paniikkikohtauksia.
Uskon että myös sinulle annettaisiin lausunto helpottamaan koulunkäyntiäsi, koska r-vika voi todellakin johtaa vakaviin ongelmiin itsensä ja tulevaisuuden kanssa, ei kuitenkaan sen turvin kannata välttää r:n lausumista.
Vika ei todellakaan ole sinussa, vaan niiden asenteessa joita se haittaa...voi jos olisin sen itsekin ajoissa ymmärtänyt.
Hienoa että olet päättänyt päästä sinuiksi asian kanssa.
Hei,varmasti tiedät, että r-vika hoituu yleensä harjoittelemalla. Itse käytin r-kirjaimen kohdalla d-kirjainta ja aikaa myöten kieli taipui myös r-kirjaimeen. Nykyään saan lyhyen r-kirjaimen hyvin sanottua, mutta tärisyttäminen ei vieläkään onnistu. Huumori auttoi kouluaikana. Jotkut kiusasivat, mutta käänsin kiusaamisen huumoriin (itsekin naureskelin). Ei r-vika maailman kamalin asia ole...ei lähellekään.
Tuollaisesta opettajasta voisi jo tehdä valituksen jonnekin. Minulle olisi jäänyt elinikäiset traumat moisesta tapauksesta.
Kiitos vastanneille. En voi vaihtaa nimeä koska kaikki meiän luokkalaiset jo tuntee mut. Perjantaina koulu alko ja mulle tuli ihan mukava luokanvalvoja=). Pelkäsin mennä kouluun sillä jos siellä kysyttäisiin nimejä mutt siel kyseltiinki listan avulla...se oli suuri helpotus. Olin Maanantaina kipee eli tänään en päässy kouluun. Soitin yhelle meiän luokkalaiselle ja kysyin mitä oivat koulussa tehny. Kuulemma ekalla tunnilla oli menty ymprään istumaan ja yks seisoi aina kesellä.
Keskellä olia kertoi oman nimensä ja mitä oli tehny kesälomalla. Ku mä tuon kuulin nii alkoin melkein itkemään heti ku olin lopettanu puhelun nii itkin. Menin äiskän luo ja sanoin siit et koulus oli ollu semmost. Kysyin äiskältä että voiko se soittaa sille opelle joka pitää niit tuntei joka maanantai ja sanoo et mulla olis vähä tälläst ongelmaa mut se vaa sano et " ei se auta muu ku mennä psygiatrille ja siin menee se koira raha". Mut eiks kallon kutistjalle mee hullut?...eli oonko mä sit niiku hullu ku en uskalla sanoo koko luokan ees ärrää. toivottavasti saitte selvää.
Tarinasi on miltei sama kuin omani,minulla oli vain paljon rankempaa.
Vanhempani saivat minut häpeämään ´r-vikaani,oikeastaan silloin vasta ymmärsin olevani r-vikainen.
Koulussa ylä-asteella pelkäsin ääneen lukemisia ja minua todella paljon käskettiin lukemaan ,ja arvata saattoi että pulpeteissa tirskuttiin ja matkittiin.
Puheopettajani nolasi joka kerta tullessaan minut hakemaan puheopetukseen matkimalla ärrääni sanomalla "nyt lähdetään oppimaan ärrän kieltä",ja se sai kaikki luokassa nauramaan.
Häpesin itseäni todella paljon,menetin kaverini ja motivaationi opiskeluun.
Koko puberteetti oli minulle mustaa aikaa,vain saman kokenut voi kuvitella kuinka pelkäsin mennä kouluun,olisin antanut vaikka repiä kynnet sormistani jos olisin saanut välttää ääneen lukemisen.
Vasta paikkakunnan vaihdos sai minut tuntemaan olevani ihminen,minua ei kukaan tuntenut ja rupesin myös välttelemään r-vian esiin tuloa.
Sain ystäviä ja itseluottamukseni osittain takaisin.
Kun olin saanut elämäni jonkinlaiselle mallille ajattelin että puhun niin kuin puhun ja käytän ärrää vain jos on aivan pakko.
Sillä tavoin elin pitkään,kerran satuin tapaamaan vanhaa ystävääni joka tietenkin rupesi matkimaan r-vikaani.
Tuo asia sai minut putoamaan samalle tasolle kuin yläaste ikäisenä,häpesin ja vihasin samalla itseäni.
Ajattelin että sama r-vikainen tyttöhän minä olen ,kuinka olen voinut edes kuvitella olevani jotain muuta.
Sulkeuduin kotiini ja päätin etten poistu asunnostani ennen kuin osaan sanoa ärrän,tuskailin suuni kipeäksi ja kuinka ollakkaan sain ärrän surisemaan takovasti kitalaessani.
Olin onnellinen,minä sain ärrän tulemaan suustani nyt kaikki ongelmat ovat lopullisesti poissa.
Hetken päästä huomasin ettei siinä sittenkään ole aihetta juhlaan,eihän se ketään kiinnosta osaanko sanoa ärrän oikein vai en.
Ymmärsin sen että ongelma oli minun omassa päässäni,en minä tästä paremmaksi ihmiseksi muutu vaikka osaankin ärrän,oliko kaikki siis aivan turhaa..
Vaikka opin ärrän en sitä käyttänyt sen useammin kuin ennenkään,jokaisen ärrä vikasen tunnistaa silti vaikka he osaavatkin jo sen oikein surauttaa,se kuullostaa silti omituiselta.
Tärkein asia minkä minä olen oppinut että ärrä viasta voi tulla trauma riippuen kuinka siihen ympäristö suhtautuu,on hyvä tietää että ärrä vika on loppujen lopuksi mitätön ongelma itsessään mutta siitä aiheutuva trauma on se suuri ongelma.
On valitettavaa että maailmassa on paljon pahoja ihmisiä jotka tarttuvat toisten persoonan erilaisuuksiin tuottaen näin suuria ongelmia aivan viattomille.
On tärkeä oppia ymmärtämään kunnioittaa itseään ja jättää omaan arvoonsa muiden ymmärtämättömyys,se on vaikeaa mutta iän karttuessa sen oppii.
Minua ei tänä päivänä kiinnosta mitä mieltä joku on minun puheviastani,se ei ole minun ongelmani eikä kiinnosta ollenkaan,olen tälläinen ja jos minua ei hyväksytä en voi sille mitään.
Älä siis tee itsellesi samaa virhettä kuin minä,älä häpeä itseäsi.
Hyväksy asia faktana ja ole iloinen ,ymmärrä opiskelujen tärkeys ja tiedosta että siihen sinulla on oikeus.
Sinun on myös hyvä muistaa että puhe on kommunikointia,ja sinä osaat kommunikoida ja se yksi ärrä vika on siinä joukossa pieni persoonallinen vivahde.
Älä siis tee asiasta isompaa ongelmaa itsellesi kuin se oikeasti onkaan!
Ärrävikaisia on suomessa paljon,sen olen huomannut ja kaikki on pärjänneet elämässään hyvin.
Ärrävikaisia on kolmea laatua,niistä jokainen voi valita mieleisensä toiminta mallin.
1.Välttelevä ärrä,vain pakon edessä
2.Persoonallinen ärrä,aina käytössä puhuessa.
3.Opittu ärrä,aina käytössä muttei täydellinen.
ONGELMA ON SIIS OMASSA AJATTELU TAVASSASI JA SUHTAUTUMISESSASI OMAAN ITSEESI.
miten kannattaa opiskella ärrää??? kauan olit kotonasi ??