Mitä tehdä miehelle jota vaivaa vakava burn out ja masennus, eikä mene lääkäriin? Hän on kohta vuoden ollut kotona läsien, lukuun ottamatta muutamien viikkojen työjaksoja. Hän sanoutui irti työpaikastaan, koska ei voinut jäädä sairauslomalle - se olisi ollut väärin työnantajaa kohtaan, hänen mielestään!
Hän ei ole suostunut käymään lääkärissä, eikä saa siis mitään rahaa mistään. Minä olen perheen elättäjä. :-( Itse olen töissä ja maksan laskut, mies antaa rahaa joskus ruokaan, sen mitä voi. Mua potuttaa tilanne totta totisesti! Miksi mulle kaadetaan kaikki vastuu, mielestäni se ei ole reilua eikä tasa-arvoista.
Kertokaahan siis, miten saan raavaan miehen raahattua lääkäriin tai töihin? Itsellä palaa kohta käämit, loppuu kärsivällisyys, roikun narun jatkeena. :-)
Hän ei ole suostunut käymään lääkärissä, eikä saa siis mitään rahaa mistään. Minä olen perheen elättäjä. :-( Itse olen töissä ja maksan laskut, mies antaa rahaa joskus ruokaan, sen mitä voi. Mua potuttaa tilanne totta totisesti! Miksi mulle kaadetaan kaikki vastuu, mielestäni se ei ole reilua eikä tasa-arvoista.
Kertokaahan siis, miten saan raavaan miehen raahattua lääkäriin tai töihin? Itsellä palaa kohta käämit, loppuu kärsivällisyys, roikun narun jatkeena. :-)
Vastaukset 5
Vanhimmat
keinot käyttöön, sillä rankkaa herätystä miehesi tuntuu kaipaavan. Laita selkä seinää vasten, joko lääkäri tai ero. Puhun sikäli kokemuksesta, että ex-tyttöystäväni teki juuri näin (erosimme myöhemmin ihan muista syistä ja kummankin halusta).
"Ase ohimolla" -tilanne voi antaa kimmokkeen toimintaan, mutta se ei vielä tee kykeneväksi kertomaan lääkärissä sitä mikä miestä todella vaivaa. Sieltä kuoresta ei helposti tulla pois niin että pystyisi edes analysoimaan vointiansa. Siksi on hyvä tehdä (yhdessä) valmiiksi jonkinlainen muistilista. Kerroin lääkärille joutuvani käymään sitä läpi ja hän ymmärsi hyvin.
Jos miehellä on läheinen kaveri, niin myös hän voisi antaa herätyksen todellisuuteen (edellyttää siis asian sopimista).
Siis polta käämit mutta jätä se naru rauhaan. :)
No toi ajatus että ei voi jäädä sairaslomalle koska se tulisi kalliiksi työnantajalle on jo senverran käsittämätön että se viittaa vahvaan ajatusvääristymään.
Olkoon ratkaisus sitten mikä tahansa, oma tilantees on sellainen että teistä on jommankumman päästävä hoitoon tai muuten tulee pahaa jälkee.
Mutta kirjoituksesta päätellen ukkos on se joka tarttis saada heti hoitoon. Ainahan vois pyytää oman tahdon vastaiseen hoitoon olisko se kolmepäivää, mutta että kuinka jatko sitten. Joskus käy niin että teemme ns. karhunpalveluksen kun alamme hyysäämään läheistä vaikka hän tarvitsisi oikeasti järeämpiää käsittelyä. Nytk kun iästä en tiedä mitään niin ei voi oikeen mitään sanoakkaan, mutta myös alkava dementtoiva sairauskin voisi olla kyseessä. Silloin on myös syytä kiireenvilkkaan ottaa yhteyttä lääkäriin koska näitä sairauksia voidaan hoitaa ja niiden etenemistä voidaan huomattavasti hidastaa!
Mitäs täs ny, lykkyä pyttyyn, eli että toivottavasti juttu selviää!
anna olla ku vituttaa. ja voihan sitä kysyä et mikä vituttaa..
Tiesin, että miehelläni on joitakin käsittelemättömiä asioita lapsuudestaan ja varhaisaikuisuudestaan. Lisäksi hänen suvussaan on masentuneisuutta. Arjessamme tämä on näkynyt monin eri tavoin.
Vastoinkäymisten sietäminen on ollut miehelleni hankalaa, riidellessään ääni on noussut ja tavarat lentäneet. Mitenkään väkivaltainen hän ei ole kuitenkaan ollut. Perusluonteeltaan mieheni on tunnollinen ja rauhallinen.Hänellä on pilkettä silmäkulmassa, on rehellinen ja huolehtiva.
Miehelläni on ollut välillä tapana vetäytyä itseensä ja vastata mutisemalla. Vastavuoroisen keskustelun aikaansaaminen on ollut hankalaa. Neuvoina tarkoitetut lausahdukset tai yleiset toteamukset esim. omasta väsymyksestäni hän on on ottanut kritiikkinä omasta käytöksestään. Arjesta poikkeavien rutiinitehtävien kuten silikonitiivisteiden laitto kylppäriin, aloittaminen ja loppuun saattaminen on hänelle hankalaa.
Välillä hänen tapansa kohdata minut on ollut lyödä asiat läskiksi, eli heittää omasta mielestään hyvää läppää ja viedä näitä tilanteita pitkälle vaikka olen pyytänyt lopettamaan. Lopettamatta jättäminen on sitten johtanut riitatilanteeseen. Olemme aina sopineet ja käyneet nämä ristiriitatilanteet läpi jälkikäteen ja silloin hän on tajunnut, että olisi omalla käytöksellään voinut lopettaa tilanteen, toki minussakin on välillä ollut syytä.
Mieheni tekee pienipalkkaista vuorotyötä ja selkeästi kärsii vaihtelevasta vuorokausirytmistä esim.suuri unentarve.
Olen kesän aikana törmännyt tasapainoisilta vaikuttaviin, mukaviin miehiin. Myös työpaikalla heitä piisaa. Tämä on saanut minut ajattelemaan tulevaisuutta. Mielestäni jokaisen tulisi pyrkiä käyttää ainutlaatuinen elämä mahdollisimman hyvin. Arjen onnesta nauttiminen on hankalaa, jos toinen on alakuloinen eikä oikein saa kiinni mistään. Kerroin miehelleni pelkääväni, että jos hän ei menisi hoitoon, hänen mahdollinen lapsensa joutuisi menemään. Hän sanoi ymmärtävänsä asian. Mieheni vahvuutena on, että olemme pystyneet keskustelemaan myös vaikeista asioista, mutta esim. läheisiinsä kohdistuvien asioiden toteamisen hän on ottanut kritiikkinä. Itse en myöskään halua mielenterveyshoitsuksi ruveta, olen liian läheinen siihen hommaan. Sanoin miehelleni miettineeni meidän suhdetta ja että voisimme asua yhdessä mutta emme seurustelisi ennen kuin hän olisi hakeutunut hoitoon. Mieheni muutti sohvalle, etsi netistä auttavia tahoja, mutta kesätaukojen vuoksi päätyi työterveyteen. Siellä hänen todettiin sairastavan keskivaikeaa masennusta ja hänelle tarjottiin masennuslääkkeitä joista hän kieltäytyi. Lääkäri antoi hänelle luettavaa ja uusi tapaamisaika sovittiin. Silloin on tarkoitus sopia jatkosta.
Mieheni on ollut huojentuneen oloinen satuaan itselleen jonkinlaisen diagnoosin, leikkiä ollaan laskettu hänen depiksestään ja mielellään on tutustunut itsenäisesti saamiinsa vihkosiin. Itselle on ollut huojentavaa, kun joku toinen osapuoli on ollut samoilla linjoilla omien ajatuksieni kanssa. Mieheni on uskaltautunut phumaan asiasta jo yhdelle läheiselle ystävälleen. Ollan myös mietitty, että asian tuominen esiin perhepiirissä voisi avata monia solmuja eli rohkaista vaikeiden asioiden esille ottamisen.
Sinulle paljon voimia, pakota hoitoon tai lähde itse kulkemaan. Voit kertoa miehellesi ettei häntä minkään hoitomuodon pariin ohjataan jos syytä ei ole. Se, että joku ulkopuolinen tekee diagnoosin, ei syyllistä sinua ja mahdollistaa parhaimman hoitomuodon saavuttamisen.
Aurinkoa sinne!
Mies ollut kotona pian vuoden ja talous ollut yksin minun hartioillani jo pitkän aikaa. Mieheni sentään hakeutui terapiaan, jonka on kyllä kokenut hyväksi, mutta kun sekin maksaa 100e/kerta! Lääkkeetkin ovat ihan hirveän hintaisia.
Toivon, että tämä kaikki olisi pian takanamme ja kaikki palaituisi normaaliksi. Tässä alkaa mennä munkin hermot kohta..