Kaareva portti.
Mutkainen tie
on tuonut minut tähän.
Avaudu ja näytä
puutarha takanasi
Rauhan portti.
Levoton mieleni
vaeltanut ympäriinsä,
tullut eteesi
pyrkiäkseen sisään.
Elämän portti.
Koeteltu sydämeni
odottaa ulkopuolella.
Avaimena nöyrä mieli.
Avaudu jo
------------
www.tuomiranta.net
Mutkainen tie
on tuonut minut tähän.
Avaudu ja näytä
puutarha takanasi
Rauhan portti.
Levoton mieleni
vaeltanut ympäriinsä,
tullut eteesi
pyrkiäkseen sisään.
Elämän portti.
Koeteltu sydämeni
odottaa ulkopuolella.
Avaimena nöyrä mieli.
Avaudu jo
------------
www.tuomiranta.net
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tälle portille olen pysähtynyt,
seisonut
ja miettien viimein istahtanut.
Onko minulla rohkeutta
astua tästä sisään,
kaiken kokemani
kipuiluni jälkeen
onko ?
Kun tulisit minua vastaan
tarttuisit vapisevaan käteeni
arkuuteeni.
Olen niin haavoilla vieläkin
tarvitsisin tukea
astuakseni tästä portista sisään,
elämään.
Elämään
jonka vielä haluaisin kokea,
rakas
auttaisitko hieman ?
Uurteinen käteni
vapiseva
säröillä pieni sydämeni,
olen niin heikko juuri nyt.
---
Sorruin taas vastarunoiluun, sorry.
Pidin kaikista porteistasi, kiitos.
Hyvää ja aurinkoista viikonvaihdetta Sinulle,
t. Rellu (tar)
Olen ajatellut, että elämämme kulkee huoneesta toiseen, puutarhasta toiseen. On aina mielenkiintoista odottaa, mitä seuraavan oven tai portin takana on.
Aina portti ei aukea aurinkoiseen puutarhaan, mutta mitä useammanlaiseen "ryytimaahan" tutustuu, sitä enemmän saa irti elämästä. Sitä enemmän myös runon aiheita, sillä pelkästä tasaisesta tiestä ei paljon runoja synny.
----------
www.tuomiranta.net
Vihdoinkin
Kun sade hakkaa hartioitain
löysin tummuneen portin
ja sen portin takaa kai
täydellisyyden.
Ikuisuuden.
Niin kauan matkaani kuljin,
yksin vailla kunniaa lain.
Jos vihdoin löysin
määränpääni.
Monesti mietin jo muinoin
että jättäisin kulkemisen.
Onneksi vain jatkoin
vaellustain.
Synkkänä
Portilla nyt olen viimein,
sen hiljaa avaan luottaen,
sisään nöyrin elkein
astellen.
On niin hiljaista
Ja läpi mustan syntitarhan
ohi katkerien liljojen,
kohti loppua kuljenhan,
vihdoinkin.
Kuljenhan?
Vihdoinkin.
Vihdoinkin
Luin runosi henkeä pidätellen, tunsin siinä kihelmöivää jännitystä, odotusta.
Tämä on runo, jota on luettava hyvin monta kertaa, mietittävä jokaista sanaa.Paljon olet varmaan miettinyt sinäkin kirjoittaessasi.
Kirjoittamisen iloa sinulle.
Tuo oli oikeastaan vain yritys kertoa mitä minulle tulee portista mieleen, mutta sain sen esille paremmin kuin oli tarkoituskaan=) Kaunista päivänjatkoa sinulle, Tuomi Ranta!
Ei suinkaan hullumpaa, vaikka vähän kliseinen ilmaustyyli. Jaottelu on hieno. Lopusta pidin eniten.