Vaik mä oonkin vast täyttääs 18v oon tehny ehkä elämäni ratkasevimman päätöksen...
Mulla on jo muutama vuos ollu ongelmii reuma lääkityksen takii ja nyt mä oon vähä miettin.
yx päivä lenkillä olessani mietin että mä suostusin enää yhen lääkkeen kokeilee et auttaako se ja minkälaiset vaikutukset sillä on, mut sen jälkeen mä haluun lopettaa lääkityksen, siis mikäli se ei auta
mitä mieltä te ootte? äitini sanoi että mä olen muka hullu?
en halua olla koekaniini!
Mulla on jo muutama vuos ollu ongelmii reuma lääkityksen takii ja nyt mä oon vähä miettin.
yx päivä lenkillä olessani mietin että mä suostusin enää yhen lääkkeen kokeilee et auttaako se ja minkälaiset vaikutukset sillä on, mut sen jälkeen mä haluun lopettaa lääkityksen, siis mikäli se ei auta
mitä mieltä te ootte? äitini sanoi että mä olen muka hullu?
en halua olla koekaniini!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ikävää, että etukäteen ei voi tietää, mikä lääke kenelläkin auttaa ja mitä kukin sietää. Täytyy vai kokeilla seuraavaa, jos yksi ei toimi. Täytyy kai pohtia sitä, kummasta on suurempi haitta, reuman oireista vain lääkityksestä.
Ilmeisesti et koe reuman oireita ratkaisevan ongelmallisiksi, koska näet mahdollisena myös olla ilman lääkkeitä. Itsekin varmaan tilanteessasi jättäisin lääkkeet ottamatta.
Täytyy kuitenkin muistaa sellainen ikävä vaihtoehto, että reuma voi tehdä tuhoaan jossain nivelessä ja monilla lääkkeillä on käsittääkseni tarkoitus estää tuhojen tapahtuminen pitkällä aikavälillä. Sitten, kun tuho on jo tapahtunut, sitä ei voi enää lääkkeillä korjata.
Toivottavasti se mainitsemasi lääke sopii sinulle ja auttaa myös. Koko ajanhan kehitellään myös uusia lääkkeitä. Toivotaan kehitystyölle hyvää menestystä.
toi mun kysymys oli ehkä vähän liian huono "heitto" toisaalt oon kyl miettin et jättäsin lääkkeet mut haluunko sit elää loppu elämäni sillee et joku joutuu olee koko aja auttaas? en todellakaan...
mulla vaan sattu just tolloin ku heitin ton kysymyksen/mun pohdinnan olee aika huono mieli ala olin aika masentunut mitä olen vieläkin... mutta nyt alkaa elämä näyttää vähän sitä valoisempaakin puolta...
Äläpäs luovuta! Kadut taatusti päätöstäsi jos/kun se kunnollinen hoito löytää tai reumasi yksinkertaisesti "sammuu" niinkuin se saattaa tehdä. Silloin on jokaisesta ehjästä nivelestä iloa! ;)
Meillä on suvussa reumaa ja itsellänikin on.Isällä luultavasti on selkärankareuma,mutta ei suostu menemään tutkimuksiin,eikä suostu syömään hänelle määrättyjä lääkkeitä.Tuloksena on:isä on vähän reilu 40v. ollut sairaslomalla 4-5v,ollut kahdessa leikkauksessa ja sillä on hiilipalikat niskassa,ei enää pysty tekemään töitä koskaan,seuraavaksi sairaseläkkeelle.
Reuman kanssa ei ole leikkimistä!!!!