Hoh hoijaa. Tuli tässä vastikään hankittua uusi hieno tietokone ja luonnollisesti päätin ensi töikseni asentaa siihen Linuxin valmiiksi asennetun Windowsin rinnalle (Winu pelikäyttöön, Linux pääkäyttikseksi). Olen tähän asti käyttänyt SuSEa koska se oli ensimmäinen kokemukseni Linuxista ja olen ollut siihen tyytyväinen - tähän asti. Alkukommelluksena en saanut konetta boottaamaan asennuslevyltä vaan asemassa olevasta DVD:stä huolimatta kone boottasi suoraan Windowsiin edes kysymättä mielipidettäni. Sitten tajusin muuttaa BIOS:in asetuksista boottijärjestystä ja pääsin asennuksen alkuun - mutta vain alkuun.
Melkein heti asennuksen alussa asennusohjelma valitti ettei löydä asennus-CD:tä ja meikä siihen että täh - asennuslevyhän boottasi kuitenkin ! Ajattelin sitten että kyseinen kokoonpano ei tuo asennus-DVD:tä ja kokeilin ykkös-CD:ltä. Sama juttu. Asennusohjelma pottuili heti alkuun ettei löydä asennuslevyä. Noh, ajattelin että uuden koneen uusi hieno moniformaatti-DVD-poltin ei oikein tykkää SuSE:sta ja asensin koneeseen vanhan koneen aseman (jolla siis asennus toimi). Sama juttu - no cheese.
Tässä vaiheessa alkoi keittää ja päätin kokeilla jotain muuta. Ensin koneeseen Linux Formatin mukana tullut uuden Fedoran romppu. Asennus kyllä käynnistyi mutta aivan alussa oleva levynosiointidialogi vaikutti aika hämmentävältä joten peruin homman. Seuraavaksi koneeseen Linux Formatin mukana tullut kaksipuolinen DVD ja siitä Ubuntu 7.04:n (tjsp) sisältävä puoli. Ubuntu käynnistyi iloisesti ja asennuskin tuntui pelaamaan hienosti. Verkkoyhteyden konfigurointia varten joutui lukemaan hieman helppiä, mutta se tuntui toimivan. Tämä messu on siis kirjoitettu uudella Ubuntu-asennuksella. Entinen Novellisti on siis nyt Ubuntu-miehiä. Tosin ensimmäinen toimenpide uuden asennuksen käynnistyttyä oli vaihtaa Ubuntun oletuksena oleva oksennus-ripuli-väriteema johonkin sellaiseen, joka ei aiheuta pahoinvointia...
Mutta kyllä SuSE:n osakkeet romahtivat meikän silmissä nyt. Ai, ai, Novell...
Melkein heti asennuksen alussa asennusohjelma valitti ettei löydä asennus-CD:tä ja meikä siihen että täh - asennuslevyhän boottasi kuitenkin ! Ajattelin sitten että kyseinen kokoonpano ei tuo asennus-DVD:tä ja kokeilin ykkös-CD:ltä. Sama juttu. Asennusohjelma pottuili heti alkuun ettei löydä asennuslevyä. Noh, ajattelin että uuden koneen uusi hieno moniformaatti-DVD-poltin ei oikein tykkää SuSE:sta ja asensin koneeseen vanhan koneen aseman (jolla siis asennus toimi). Sama juttu - no cheese.
Tässä vaiheessa alkoi keittää ja päätin kokeilla jotain muuta. Ensin koneeseen Linux Formatin mukana tullut uuden Fedoran romppu. Asennus kyllä käynnistyi mutta aivan alussa oleva levynosiointidialogi vaikutti aika hämmentävältä joten peruin homman. Seuraavaksi koneeseen Linux Formatin mukana tullut kaksipuolinen DVD ja siitä Ubuntu 7.04:n (tjsp) sisältävä puoli. Ubuntu käynnistyi iloisesti ja asennuskin tuntui pelaamaan hienosti. Verkkoyhteyden konfigurointia varten joutui lukemaan hieman helppiä, mutta se tuntui toimivan. Tämä messu on siis kirjoitettu uudella Ubuntu-asennuksella. Entinen Novellisti on siis nyt Ubuntu-miehiä. Tosin ensimmäinen toimenpide uuden asennuksen käynnistyttyä oli vaihtaa Ubuntun oletuksena oleva oksennus-ripuli-väriteema johonkin sellaiseen, joka ei aiheuta pahoinvointia...
Mutta kyllä SuSE:n osakkeet romahtivat meikän silmissä nyt. Ai, ai, Novell...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ittellä on usein käynyt sanoin muutamia distroja ei saa asennettua millään aina tökkää johonkin herjaan tai jumittuu asennuksen aikana, oma oletukseni on että itse kasatun koneen rauta ei varmaan sovellu jokaiselle vaikka koneen osia valitessani yritin valita linuxille sopivaa kamaa.
Debian ja siitä rakennellut muut distrot on toimineet parhaiten mm tämä Ubuntu, Suse toimii mutta en siihen tykästynyt.
Hoh hoijaa. Kannattaisi opetella käyttämään sitä konettasi tai edes lukea asennusohjeet (lataisit jopa oikean asennusmedian).
Tämä taitaa olla provo, mutta vastaanpa kuitenkin.
Minulla ei ole ongelmia koneen käytössä. Vanhassa koneessa asennus samalta medialta onnistui ilman ongelmia, uudella ei. Vika on siis uudessa koneessa. Asennusmediassa ei pitäisi olla mitään vikaa, se oli ihan kaupasta ostettu virallinen paketti. Ehkä tuo paketti vain ei ollut yhteensopiva 64-bittisen prosessorin kanssa, mutta levyssä kyllä mainittiin Athlonin 64-bittinen, joten kyllä sen tuossa Core 2 Duossakin pitäisi toimia.
Itselläni on vuodelta 2003 oleva "merkkikone".
Kymmenkunta Linux-jakelua olen kokeillut ja ainoastaan Ubuntu ja PCLinuxOS ovat asentuneet siihen mukisematta ja toimineet kaikinpuolin moitteetta.
Muut joko eivät asennu ollenkaan tai vaatisivat jälkivirittämistä johon ei meikäläisen taidot ja innostus riitä.
PCLOSsia nyt käytän, vaikka aatteellisesti se taitaa olla väärin.
Jos pitäisi arvata, miksi et saanut mainitsemiasi asennus-cd:itä toimimaan, veikkaisin syyksi uuden koneesi uutta SATA-ohjainta. Sitä ei välttämättä ole tuettu vähänkään vanhempien distrojen asennuslevyjen kerneleissä. Ja jos kernel ei osaa jutella SATA-ohjaimen kanssa, jäävät sen takana olevat laitteet (CD-asemat ja kovalevyt) myös tavoittamattomiin.
Mä arvelen samaa silläkin perusteella että muistaakseni joko suse 9.x tai suse 10.x cd buuttasi ja aloitti asennuksen mutta ei löytänyt kovoa. Mulla oli emo jossa oli sekä SATA että IDE mutta ei sata-kovoa joten disabloin biosista SATA:n kokonaan jolloin jäljellä oleva IDE-kovo näkyi ja asennus onnistui.
Romputin on kylläkin IDE-väylässä kiinni, ei SATA:ssa. Ei taida pahemmin olla sisäisiä kirjoittavia SATA-liitäntäisiä DVD-asemia tarjolla, oletan. Ja Ubuntu sentään asentui ongelmitta.
mulla on palvelimella jotain sellaista rautaa, että buntu päättää niiden vaativan satan.
sitten nuo osiot on sda, sdb ja sdc.
mitään järkevää syytä tohon en ole löytänyt kun ihan tavallinen maxtorin ide-levy siinä on.
no ei tuo sinällään mitään haittaa kun kone kuitenkin toimii aivan täysin.
hämmästyttää kummastuttaa vain.
ne osiot näyttääkin olevan sda1, sda2 ja sda3.
yksi kiintolevyhän siinä vain onkin.
Se on nykyään mennyt sellaiseksi että käsittelee kaikkia levyjä tunnuksella sd*, luin siitä jostakin jotain mutta en taas muista mistä ja mitä ;D ;D
Ei se mitään haittaa kunhan muistaa, dapperista/edgystä en nyt tiedä onko päivitysten myötä tullut sama ilmiö vai vieläkö siellä on ideet /dev/hd*
Toisaalta jos sattuu koneessa olemaan sekä PATA että SATA levyt joissa on yhtä monta osiota ja asentaa jonkin uuden linuxin niin silloin kyllä pitää olla tarkkana että poista/alustaa tai ylipäänsä käsittelee oikeaa levyä eli kyllähän tuosta tavasta nimetä ne sd* voi olla haittaa ainakin vähemmän konetta käyttäneelle. Kun ei niitä enää tunnista välttämättä tuosta tunnuksesta hda, sda.