En edes kysy, mitä pitäisi tehdä, erota vaiko yrittää jatkaa suhteessa. Nimittäin tiedän vastauksen: alkoholisti ei parannu ellei itse halua, enkä voi häntä pelastaa, vaan minun on ajateltava itseäni, elettävä omaa elämääni ja tehtävä omat ratkaisuni.
Haluan silti kertoa tarinani.
Mies juo viikonloput, pyhäaatot, lomat. Juominen on tissuttelua kotona/mökillä. Välillä lopputulemana on kaatokänni, välillä lievempi humala.
Olen aina ns. varpaillani, mihin pisteeseen juominen jatkuu. Kaatokänniasteella kuvioon tulee mukaan päänaukominen ja retostelu, mitä en siedä => riita.
Tekemisemme ja menemisemme toteutetaan sen mukaan, että mies ehtii juopotella mahdollisimman paljon. Esim. kaupassakäynnit viikonloppuisin aina heti aamusta, jotta sen rakkaan pullon pääsee korkkaamaan pian.
En ole mikään bilettäjä, mutta silloin tällöin olisi mukava lähteä yöelämään. Miehen kanssa en voi, sillä ulkona/juhlissa hän juo aina liikaa, oksentelee, alkaa haastaa riitaa. En ole hänen tekemisistään vastuussa, mutta en pysty pitämään hauskaa enkä rentoutumaan, kun tiedän, mihin ilta päättyy. Ystävieni kanssa (onkohan niitä enää) en ole vuosiin enää käynyt missään, sillä mies on mustasukkainen.
Olen vajonnut toivottomuuteen ja näköalattomuuteen. Haluaisin lapsia, mutta en halua lapsilleni samanlaista lapsuutta kuin itselläni oli (vanhemmat alkoholisteja). Tämän miehen kanssa ei siis ole tulevaisuutta ellei hän suostu myöntämään alkoholismiaan ja hakeutumaan hoitoon.
Ei vain ole voimia riuhtaista itseään tästä suhteesta irti.
Haluan silti kertoa tarinani.
Mies juo viikonloput, pyhäaatot, lomat. Juominen on tissuttelua kotona/mökillä. Välillä lopputulemana on kaatokänni, välillä lievempi humala.
Olen aina ns. varpaillani, mihin pisteeseen juominen jatkuu. Kaatokänniasteella kuvioon tulee mukaan päänaukominen ja retostelu, mitä en siedä => riita.
Tekemisemme ja menemisemme toteutetaan sen mukaan, että mies ehtii juopotella mahdollisimman paljon. Esim. kaupassakäynnit viikonloppuisin aina heti aamusta, jotta sen rakkaan pullon pääsee korkkaamaan pian.
En ole mikään bilettäjä, mutta silloin tällöin olisi mukava lähteä yöelämään. Miehen kanssa en voi, sillä ulkona/juhlissa hän juo aina liikaa, oksentelee, alkaa haastaa riitaa. En ole hänen tekemisistään vastuussa, mutta en pysty pitämään hauskaa enkä rentoutumaan, kun tiedän, mihin ilta päättyy. Ystävieni kanssa (onkohan niitä enää) en ole vuosiin enää käynyt missään, sillä mies on mustasukkainen.
Olen vajonnut toivottomuuteen ja näköalattomuuteen. Haluaisin lapsia, mutta en halua lapsilleni samanlaista lapsuutta kuin itselläni oli (vanhemmat alkoholisteja). Tämän miehen kanssa ei siis ole tulevaisuutta ellei hän suostu myöntämään alkoholismiaan ja hakeutumaan hoitoon.
Ei vain ole voimia riuhtaista itseään tästä suhteesta irti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sinun on pakko !!!
Vai haluatko uhrata loppuelämäsi ihmiselle, joka sinua ei huomioi pätkääkään. Älä ole "hullu" !!!! tule pian järkiisi !!!
Tyhjän saa pyytämättäkin, voit nousta vain ylöspäin, kun lähdet "muihin maisemiin"!
synnytikö sitä varten, etä uhraat sen jollekin luuserille ???
helppo sun on toiselle sanoa,että lähde!
Ne asiat vaan ei ole niin HELPPOJA!Kun itse näkee,että toinen kärsii ja on pohjalla vaikka ITSE sitä ei MYÖNNÄ!
Sen olen elämäni varrella todennut monesti kun lähisuvussa on 3 alkoholistia jotka pilaavat monen ihmisen elämän!!
Oletko varma haluaako miehesi edes raitistua. Osa alkoholisteista haluaa, mutta ei pysty. Osa taas ei edes halua. Usein he käyvät vierotuksessakin ympäristön paineiden takia ja jatkavat juomista sen jälkeen.
Itse jätin puolisoni, koska hän halusi jatkaa juomista. Tiedän hänen kaipaavan minua ja minä kaipaan häntä, mutta näin elämä on meille molemmille helpompaa - hän saa juoda rauhassa ja minun ei tarvitse olla elämässä kuvaamasi kaltaista elämää.
Teet niin kuin teet, mutta muista, että alkoholistit ovat itsekkäitä ja sinun on oltava myös. Jos sinua tyytymään kuvaamaasi tilanteeseen niin jää, muuten lähde.
se, että miehesi juo ei ole sun syy. Se että koet miehesi juomisen noin voimakkaasti johtuu osittain sun lapsuudesta ja käsittelemättämistä asioista.
Ajan myötä sun miehes rupeaa juomaan sulta salaa(ellei jo juo), ja homma on kokolailla sitten valmis.
Tuolla tavalla viinaa käyttää suomessa arvioilta noin 300.000 henkilöä. Siitä voi laskea sen järjettömän pahanolon mikä vallitsee.
Mielestäni ero ei ole ratkaisu. Pieni breikki näin aluksi voisi olla paikallaan.
Niin ja se tärkein...Hoida itseäsi, älä pakene.
Ai vain 300 tuhatta??!
On hyvä, että pystyt edes kirjoittamaan aiheesta, sillä monet puolisot häpeävät ja salailevat juoppoa perheessä aina tabuksi asti.
On todella yleistä, että alkoholisti-isän tytär hakeutuu suhteeseen alkoholistin kanssa, täysin tiedostamattaan. Samaten alkoholistin vanhin tytär hakeutuu yhtä usein hoito-alalle töihin.
Puolison valinnassa täytyy vaikuttaa oma lapsuuden käsittelemätön alkoholismi, sillä muuten ojasta allikkoon hyppäämistä ei voi selittää.
Me ihmiset teemme usein valintojamme enemmän tai vähemmän tunteen ja alitajunnan ohjaamina. Meidän on helppoa vaatia rationaalisuutta vain toisilta ihmisiltä, ei itseltämme (kuten ylempänä vastineessa näkyy).
Varsinkin puolison valinnassa tunteen osuus on merkittävä, ja silloin on vaikea eritellä niitä syitä, jotka lopulliseen valintaan vaikuttavat.
Kukaan ei varmasti halua valita maanpäällistä helvettiä osakseen, mutta yllättävän moni siihen haluamattaan joutuu.
Alkoholistin puoliso (ja lapset) syyllistävät aina itseään juopon juomisesta, ja alkoholisti on mestari tätä syyllisyyttä vielä lisää ruokkimaan.
Calmato kirjoitti kerran, että helvetillisintä alkoholistin rinnalla elämisessä on se jatkuva jännittäminen.
Puoliso joutuu koko ajan jännittämään sitä, että alkaako juominen pian, jatkuuko se kauan ja mitä tapahtuu juomisen aikana tai seurauksena.
Ja aivan kuten kirjoititkin, olet joutunut elämään täysin juopon ehdoilla.
Kaikki menot ja vierailut toteutetaan alkoholistin juomisen määrääminä, ja omia menojasikin rajoittaa toisen juominen, eli olet elänyt täysin alkoholistin elämää, sillä erotuksella että oma henkesi ei vain ole haissut viinalle.
Kun tähän lisätään häpeä ja juomisen salailu (varsinkin miehen sukulaisilta), sekä juopon puolesta valehtelu ja hänen sotkujensa selvittely, olet kuin olisit itse elänyt alkoholistina.
Tämä ei vuosien mittaan voi olla jättämättä jälkiä ihmiseen. Calmato julkaisi ainakin kerran luettelon niistä fyysisistä sairauksista, joihin alkoholistin puolisot yleensä sairastuvat, ja tuo luettelo oli pitkä.
Ei siis ole mikään ihme, ettet kykene "riuhtaisemaan itseäsi irti" tuosta suhteesta, kun vastaavaan ei kykene helposti edes terveessä suhteessakaan elänyt.
Eikä pelkkä ero tai lähtö vielä edes riitä, sillä kun ihminen on sairastunut alkoholistin rinnalla itse pahoin, hän joka tapauksessa tarvitsee apua "omaan alkoholismiinsa".
Tätä apua minä kehoitan sinut hakemaan itsellesi.
Se on itsesi ja tulevaisuutesi takia välttämätöntä.
Josku se "voimien toivottaminen" kuulostaa niin kliseeltä, mutta niitähän sinäkin tarvitset.
Olishan sun pitänyt tietää jo perheesi kautta kuka o n juoppo ja kuka ei. Itse valitsit tiesi ja vaihtoehtoja on tasan kaksi, alat itse ryyppäämään tai jätät miehesi ja elät raittiisti (ja hoidat alkkisvanhempiasi). Ei käy kyllä kateeksi mutta itse olet elämäsi valinnut.
En voi kuin ihmetellä teitä kaikkiviisaita, teille kun on annettu jossain mahdollisuus valita oma elämänne!
Haluaisin vaan tietää, että missä helkkarin vaiheessa niitä valintoja tehtiin, itse kun en liioin ole päässyt elämääni valitsemaan.
Kerro samantien minkälaisen elämän sinä olet itsellesi valinnut, oletko valinnut sairauksia ja köyhyyttä, vaiko kerrassaan rikkaan ja pitkän elämän. Valitsitko minkäänlaisia ongelmia itsellesi, vai päätitkö vaan elää elämäsi ilman ensimmäistäkään vaikeaa päivää.
Vaikeuksia elämässä ei tarvitse valita,niitä tulee joka tapauksessa. Ihmetyttää vaan että joku niitä valitsee tieten tahtoen ottaen itselleen juopon kumppanin KUN TIETÄÄ JO omasta kodista mitä alkoholismi on. Tämäkö on kaikkiviisautta? Minusta se on kyllä maalaisjärjen käyttöä.
on sen valinnan paikka. jos nyt jää nyhväämään niin silloin se on oma, tietoinen valinta.
eiköhän aloittajalta löydy sen verran jotain mitä tarvitaan, uskoisin ja toivoisin ?
niissä asioissa, joissa se on mahdollista.
En valinnut alkoholismia, se vain alkoi.
En valinnut mielenterveydellisiä ongelmia, ne vain alkoivat.
En valinnut nuorena ihmisenä työkyvyttömyyseläkkeelle jääntiä, oli vain pakko.
En valinnut alhaista eläkettä ja kuukausittaisia sosiaalitoimistossa käyntiä, oli vain pakko.
En valinnut tietoisesti alkoholisti miestä, se vain tapahtui.
Mutta valitsin juomisen lopettamisen ja raittiin elämän.
Valitsin raittiin ympäristön elämiselleni, jättämällä mieheni.
täällä koko ajan vittuilee LAPSELLISIA kommentteja jotka eivät edes pidä paikkaansa!
voi herran jumala jos meillä kaikilla olisi tieto mitä tuleman pitää missäkin asiassa niin ehkä toimittaisiin toisin!!!
Et ole kovin vanha jos et tajua sitä että ihmiset ja persoonakin muuttuu vuosien saatossa!
Johonka olet joskus rakastunut ihanien piirteitten takia niin tänä päivänä ne piirteet voivat olla aivan päinvastaiset ja elämä on helvettiä!!
Kasva ristus ensin ennen kun kirjoittelet!!
Ja tämä aihe on niin arka aihe,että olet varmasti saanut tosi pahanolon alkuperäiselle!No siitähän sun kaltaiset nauttii!Kun itsellä on PASKA olo niin pitää saada toisellekkin!
Ei ole kovin asiallinen.
www.al-anon.fi osoitteesta missä on sinua lähin alkoholisti läheisten ryhmä? Omasta kokemastani tiedän että, olet ypö yksin ja tarvitset ymmärtäjiä ja paikan tulla kuulluksi. Tuossa paikassa sinua ei neuvota tekemään mitään hätiköityjä päätöksiä mutta, jos suot itsellesi jotain hyvää minkä todella jokainen tuohon "hullunmyllyyn" on joutunut, tarvitsee tien ja mahdollisuuden nousta tuolta pois.
Ero eikä alkoholistin kuolema tuo helpotusta olotilaasi. Pahaolo seuraa kunnes päätät tehdä itsellesi palveluksen ja tulla rakastetuksi ainutlaatuisella tavalla (ryhmässä) jossa löydät tien parempaan elämään.
Elä ota itseesi noita tylyjä kommentteja eläkä syyllistä itseäsi (tuskinpa kukaan voi vanhempiaan valita) Minäkään en valinnut itselleni alkoholistia miehekseni mutta niinpä siinä vain kävi että, alkoholistin kanssa olen naimisissa. Se tuli yllätyksenä mutta ryhmän apukin tuli yllätyksenä.. vaikka itse minä sinne "raahauduin" ja jäin koukkuun mutten kadu ja rakkaudella olisin auttamassa sinutkin tuon avun piiriin. Pakottaa en saa (en sitä siis tee) Aivan kuin jo tiesit, et voi raitistaa miekkostas se hänen pitää HALUTA ITSE! Aivan samoin Sinun pitää HALUTA itse muutosta elämääsi, sitä ei voi kukaan toinen tehdä. Sen tiedät varmaan myös että, samankokenut ymmärtää toista kaikkein parhaimmin. Tuolla Al-Anon ryhmässä koet tuota ymmärrystä(ei ole ainoa paikka mutta minä voin suositella tätä omasta kokemuksestani) joka hoitaa kun sen itse itsellesi suot. Voimia jaksaa hetki kerrallaan, elämä hymyilee vielä! Tarkoitan oikeasti sitä mitä tässä kirjoitin!
al-anon?isäni on juonut niin kauan kuin muistan.olen nyt 24..juominen on vaan pahentunut koko ajan.Rasvamaksan alku on todettu isällä jo 2vuotta sitten.
siitä vaan juominen lisääntynyt,nyt alkaa jo niin pahalta näyttämään,että se joko tappaa itsensä(mitä on jo yrittänyt ja puhunut kauan aikaa)tai sitten kuolee viinaan.
Se on ihana ihminen pohjimmiltaan,mutta kun tämä kuningas alkoholi pilaa kaiken..
Kävin al-anonin sivuilla niin tunnistin itseni melkein joka kohdasta millä testattiin,että oletko avun tarpeessa.
Mieheni (ja muutkin kehuvat) minua,mutta en osaa ottaa vastaan kehumista kun lapsuudesta peräisin oleva itsetunto on niin huono.Kaiken lisäksi olen hyvin herkkä ja tunteellinen persoona,herkkyys näkyy itkuna mutta en pysty vaikka miehellenikään näyttämään niin paljon tunteitani kuin voisin..
Kotona ei tunteita näytetty..Nykyään isä sanoo,että kusipää mä tykkään susta..se ei pysty sanomaan pelkästään positiivista vaikka tarkoittaa sitä.
Ei maksa mitään, omavarainen yhteisö kuten AA:kin.
tämä al-anon. Itse juuri katselin täältä netistä apua sekä isälleni että itselleni. 26-vuotta, eli koko elämäni, olen katsonut isäni juomista. Nyt viikonloppuna sovimme hoitoon hakeutumisesta ensimmäistä kertaa. Koitan vielä auttaa ja olla tukena. Yhden mahdollisuuden hänelle vielä annan. Tokihan rakastan isääni silloin, kun on selvä, mutta vihaan suurimman osan ajasta, kun hän juo.
Aion hakea myös itselleni apua. Al-anon vaikuttaa hyvältä paikalta, täytyy käydä katsastamassa. Tiedostan kyllä, että jossakin vaiheessa omat rajani tulevat vastaan. Hoidettavana alkoholisti-isä ja -äiti, huumeriippuvainen veli. Itse vielä voin suhteellisen hyvin, mutta se päivä pelottaa, kun itse romahdan. Olen suorittaja. Pyrin täydellisyyteen. Menestyn töissä ja minulla on kaunis koti. Suojelen "omaa" elämääni avomieheni kanssa muulta perheeltäni. Häpeän itsessäni herkkyyttä itkeä, ja haluaisinkin oppia siitä pois. Olenhan minä se, jonka sanotaan olevan vahva. Voimia myös sinulle alkoholisti-isäsi kanssa!
eikä maksa €uroakaan, ellet itse halua ryhmässä antaa kahvirahaa yhteiseen kassaan haluamasi määrän 10 snt vaikka. Jäsenmaksuja ei ole, vaan toiminta rahoitetaan jäsenistön vapaaehtoisilla avustuksilla ja oman kirjallisuuden myynnillä.
Jäseniksi pääsee ja hyväksytään jokainen joka on joutunut kärsimään tai kärsii jatkuvasti läheisensä jatkuvasta alkoholin käytöstä. Al-Anon-toimistosta saa tilata kirjallisuutta ja esitteitä toiminnasta.
Joillakin paikkakunnilla toimii AAL eli Al-Anon Aikuiset Lapset- ryhmä jossa on saman kokeneita henkilöitä jotka ovat koko ikänsä joutuneet kärsimään tästä. Esim. minä en varmaan voisi auttaa sinua kun ei ole tarinoita siitä alkoholisti kodista mitä se on.(Voin kuvitella) Kuunnella voin mutta, omaa kokemusta ei siitä ole. KIITOS ettei, aivan tarpeeksi näin kun mies joi.
Ryhmässä kuulet kokemuksia ja saat varmuuden ettet ole yksin. Kaikilla alkoholistien läheisillä on eriasteisia tunnevammoja. Pian huomaat ettet ole se toivottomimmassa tilassa oleva ja toisten tuella sieltä noustaan vaikka itsetunto olis kuinka nollassa! Siellä saa purkaa tunteitaan. Minä arvostin sitä siellä ensikerrasta lähtiin kun sai olla niin turvassa oma itsensä ei tarvitse näytellä vaan saa olla SE just kuka ja millainen on, ei mitään muuta.
Ne jotka ovat olleet kauemmin ryhmissä mukana ovat jo saaneet / löytäneet ohjelman mukanaan tuomaa tyyneyttä. Se kantaa ja hoitaa. Suosittelen; menkää ihmeessä ryhmiin, jotka ovat teitä lähellä. Auttamalla itseänne autatte myös läheisiänne jotka juovat.
Minulla oli aivan sama tilanne kuin sinä kerrot. Muut kehuvat, itse et vaan voi ottaa vastaan (osaa ottaa vastaan) Ryhmässä oppii ajankanssa tähänkin syyllistymättä, hieno homma!
Rohkeutta auttaa itseäsi! Kynnystä ei ole, astu sisään, me itse teemme sen jopa meille niin korkeiksi että, ulottuvillamme oleva apu jää sen taakse meidän saavuttamattomiin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi! Rohkene ja mene ryhmään. Pakottaa en saa.. kertoa vaan tästä hienosta mahdollisuudesta!
No hei!
Toivon, että jaksat vielä eteenpäin, sillä sinun oma elämäsi on niin tärkeä, ettei sitä kannata jättää puolitiehen.On tosi tärkeää myöntää itselleen,ettei ole yli-ihminen, eikä voi sen juovan puolison edestä tehdä asioita ja ottaa vastuuta hänen elämästään.Sinulla on oikeus omaan elämääsi ja kun uskallat sanoa, että puolisosi on alkoholisti,niin sekin jo helpottaa omaa oloasi.Minä olen samanlaisessa tilanteessa kuin sinä ja niin moni muu.Siksi aloin etsiä täältä netistä jotain linkkiä, koska minäkään en jaksa yksin näiden vellovien tunteiden kanssa.Alanon on varmasti hyvä paikka vertaistukeen, sinne minäkin aion mennä.Minä arvelen, että muutokset omaan käyttäytymiseen tulevat pikkuhiljaa tuen myötä ja ennenkaikkea vahvistuu se, että on oikein elää tätä omaa elämää, eikä tarvitse kantaa vastuuta puolison tekemisistä.Lämmin halaus sinulle.