Moi!
En ole mikään ammattilainen, puhun kokemuksesta sekä opiskelujeni perusteella. Sanon heti alkuun, etten väitä kaikien kohdalla ajatuksieni toimivan. Syömishäiriöt ovat sekoitusta negatiivisista kokemuksista ja tunneälyn heikkoudesta. Huonot kokemukset synnyttävät usein negatiivisia ajatuksia. Esimerkiksi omasta arvosta tai ominaisuuksista. Ehkä vanhempia on tulkittu, ettei lapsi kelpaa itsenään tai on kuullut herjoja omasta ulkonäöstä. Tai ehkä muutokset heikentävät tasapainoa (esim. aikuistuminen) Kokemuksia voi olla hyvin monenlaisia. Kokemusten perusteella itselle voi tulla esim. käsitys, ette kelpaa sellaisenaan, haluaa saada huomiota tai kapinoida muutosta vastaan. Tai sitten kokemukset ovat tuoneet selittämätöntä ahdistusta ja pahaa oloa, joka purkautuu syömishäiriönä. Kokemusten tultua ne pitää käsitellä, mutta tunneälykkääsi heikko ei osaa käsitellä niitä raknetavasti. Hän mieluummin esimerkiksi ahmii kuin käsittelee ongelmiaan. Jos ihmisellä on pohjalla heikko itsetunto ja käsitys omasta arvottomuudesta niin ahdistuksen käsittely voi olla erittäin epäkypsää.
Okei mikä avuksi! Sanoisin että motiivien etsintä. Mikä on syyni syömishäiriöön? Vaikeaa, mutta palkitsevaa työtä. Itsensä löytämistä ja ymmärtämistä. Osattava olla rehellinen ja päästävä irti vanhoista malleista. Esim. itsenä haukkuminen on lopetettava, se vain ruokkii käsitystä omasta huonommuudesta. Ja se taas lisää ahdistusta ja no sen tietää, mitä siitä taas voi seurata. Tunteita pitäisi oppia käsittelemään. Jos ahdistaa, onko järkeiltävä. Miksi nyt ahdistaa ja miten voin helpottaa sitä järkevästi? Puhuminen monesti auttaa, joten todella hyvä, että täällä on ihmisiä. Mutta kehoitan oikeesti puhumaan jonkun ammattilaisen kanssa. Ja siellä kannattaa puhua kaikesta, koska joku iha mitättömältä tuntuva sivuseikka voikin olla osa syy syömishäiriöön. Ja mikä tärkeintä, hyväksy itsesi ja hyväksy, että sinä voit epäonnistua. Sinä olet vain ihminen, muttä se ei tarkoita että alat sääliä itseäsi. Että koska olet sairas niin sinulta ei voi vaatia mitään. Sekään ei ole totta. Itselle pitää olla rehellinen. Ja muistakaa vaikka olisitte millaisia ja vaikka kuinka mokailisitte, ahmisitte ja muuta niin olette arvokkaita. ETTE EPÄONNISTUVIA PASKOJA :) jookos ?
En ole mikään ammattilainen, puhun kokemuksesta sekä opiskelujeni perusteella. Sanon heti alkuun, etten väitä kaikien kohdalla ajatuksieni toimivan. Syömishäiriöt ovat sekoitusta negatiivisista kokemuksista ja tunneälyn heikkoudesta. Huonot kokemukset synnyttävät usein negatiivisia ajatuksia. Esimerkiksi omasta arvosta tai ominaisuuksista. Ehkä vanhempia on tulkittu, ettei lapsi kelpaa itsenään tai on kuullut herjoja omasta ulkonäöstä. Tai ehkä muutokset heikentävät tasapainoa (esim. aikuistuminen) Kokemuksia voi olla hyvin monenlaisia. Kokemusten perusteella itselle voi tulla esim. käsitys, ette kelpaa sellaisenaan, haluaa saada huomiota tai kapinoida muutosta vastaan. Tai sitten kokemukset ovat tuoneet selittämätöntä ahdistusta ja pahaa oloa, joka purkautuu syömishäiriönä. Kokemusten tultua ne pitää käsitellä, mutta tunneälykkääsi heikko ei osaa käsitellä niitä raknetavasti. Hän mieluummin esimerkiksi ahmii kuin käsittelee ongelmiaan. Jos ihmisellä on pohjalla heikko itsetunto ja käsitys omasta arvottomuudesta niin ahdistuksen käsittely voi olla erittäin epäkypsää.
Okei mikä avuksi! Sanoisin että motiivien etsintä. Mikä on syyni syömishäiriöön? Vaikeaa, mutta palkitsevaa työtä. Itsensä löytämistä ja ymmärtämistä. Osattava olla rehellinen ja päästävä irti vanhoista malleista. Esim. itsenä haukkuminen on lopetettava, se vain ruokkii käsitystä omasta huonommuudesta. Ja se taas lisää ahdistusta ja no sen tietää, mitä siitä taas voi seurata. Tunteita pitäisi oppia käsittelemään. Jos ahdistaa, onko järkeiltävä. Miksi nyt ahdistaa ja miten voin helpottaa sitä järkevästi? Puhuminen monesti auttaa, joten todella hyvä, että täällä on ihmisiä. Mutta kehoitan oikeesti puhumaan jonkun ammattilaisen kanssa. Ja siellä kannattaa puhua kaikesta, koska joku iha mitättömältä tuntuva sivuseikka voikin olla osa syy syömishäiriöön. Ja mikä tärkeintä, hyväksy itsesi ja hyväksy, että sinä voit epäonnistua. Sinä olet vain ihminen, muttä se ei tarkoita että alat sääliä itseäsi. Että koska olet sairas niin sinulta ei voi vaatia mitään. Sekään ei ole totta. Itselle pitää olla rehellinen. Ja muistakaa vaikka olisitte millaisia ja vaikka kuinka mokailisitte, ahmisitte ja muuta niin olette arvokkaita. ETTE EPÄONNISTUVIA PASKOJA :) jookos ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
sori noista kirjoitusvirheistä
niin niitä ongelmia käsitellään. Itse tutkin itseäni "miksi teen näin ja näin". Minun kohdallani ongelma on vain se etten edes halua parantua, vaikka tiedän tasan tarkkaan miten se on mahdollista.
Onko sinulla sellainen olo, että olet täysin onnellinen ja haluat tajuat täysin, mitä seurauksia syömishäiriöistä on? Jos voit täysin rehellisesti sanoa olevasi onnellinen ja ettet halua parantua niin eipä siinä mitään voi. Sinulla on kuitenki täysi oikeus omaan elämääsi. Mut mieti tarkkaan, että onko se todella se mitä haluat. Koska on ihan yleistä, että syömishäiriöinen ei toisaalta edes halua parantua. Syömishäiriöstä on tullut jopa osa identiteettiä. Onko sairaus "peittänyt" todellisen minän? Mutta tosiaan ei ole itsestään selvyys että edes haluaa parantua. Ristiriita onkin, että missä menee raja, että onko niin sairas, ettei ajattele enää normaalisti.
xD
Alkuperäinen kirjoittaja luulee olevansa joku tärkeilijä...
Opiskelisit lisää ja huomaisit että hiljainen tieto on arvokkainta. Mikäli et tiedä mitä se tarkoittaa, niin kirjoita neuvoja 5-10 vuoden päästä ja vertaa edelliseen tekstiisi. Naurat varmasti itsekkin.
Okei ehkä olen sitten tärkeilijä. So what! Ajattelin kirjoittaa millaiseksi itse olen kokenut syömishäiriön. Ja jos se ei auta ketään niin harmi, mut jos edes joku saa siitä jotai apua niin se on sen arvosta. Mutta hyvä jos sait hyvät naurut... se pidentää ikää...
Vai on se osoitus tunneälyn heikkoudesta..heh.Kiitti vaan, mutta ensimmäisen kirjoittajan analysointi anorektikoista ei ole kaikkia kattava.En allekirjoita sun tekstejä.
Vaikka hyvää varmaan tarkoititkin.
oli sun oman ajatustyösi tulosta?? Sä otat omiin nimiisi ja esittelet omana ajatuksenasi/keksintönäsi nämä syömishäiriöihin liittyvät (yleisesti tunnetut) teoriat, jotka löytyvät lähes jokaisen syömishäiriöitä käsittelevän kirjan sivuilta. Täytyy tunnustaa, että ihan hyvin olet osannut referoida ko kirjoja ja löytänyt sieltä oleellisia kohtia, mutta jotain on jäänyt puuttumaan...