Olen huomannut että tuomitsette todella jyrkästi ex-lestadiolaiset ja ei-uskovaiset sekä minunlaiseni jotka tulevat lestadiolaisesta kodista eivätkä tiedä minne kuuluisivat.
Eikö voitaisi ihan rauhassa väitellä asioista. Eikö teitä kiinnosta ex-lestadiolaiset, jotka valittavat saaneensa mielenterveysongelmia uskonnon tähden tai jotka surevat kurjaa lapsuuttaan.
Onko se väärin että kysyy miksei lapsena ja nuorena saanut olla kuin muut? Monesti koulussa kiusataan lestadiolaisia. Lapsena harmitti kun jäi pois teatterista, elokuvista kun muut lapset osallistui innolla matkoihin. Muut tytöt näytti korvakoruja ja olivat ylpeitä kun heillä oli sellaiset. Oli myös keskustelua TV-ohjelmista. Yläasteella oli meikki ja diskot. Oppilaat juttelivat mitä tapahtui diskossa tai viikonloppuna. Aina oli itsellä todella ulkopuolinen olo. Myöhemmin jutut vaihtuivat siihen mitä tapahtui baarissa ja millaisia miehiä he olivat tavanneet. Vielä myöhemminkin on usein kysytty esim. "oletko sä joku lestaadiolainen vai miksi sulla ei ole korvakoruja". Jossain vaiheessa kun koulussa kiusattiin oppi kieltämään koko uskonnon ja valehtelemaan että TV on rikki tai että en hanki korvakoruja koska pelkään verta.
Varsinkin kun pienellä paikkakunnalla, jossa ei ollut muita lestadiolaisia eikä ollut edes sisaruksia. Kaverit olivat ei-uskovaisia. Niin moni asia jäi mieleen. Tuli sellainen olo että usko on taakka josta haluaa mahdollisimman pian eroon. Nuorena odotti että pääsisi täysikään ja saisi muuttaa pois kotoa niin saisi tehdä niitä syntejä jotka lapsena kiellettiin. Myöhemmin tunne tuli ettei kuulu lestadiolaisiin, mutta ei ei-uskovaisiinkaan.
En tiedä ymmärtääkö kukaan minua, mutta haluaisin ottaa selvää miksi tällaisia sääntöjä oli ja mihin ne perustuvat. Tiedät että raamattuun. Mutta esim. telkkarista tulee paljon hyvääkin tulee asiallisia dokumentteja ym. ja mitä nappi korvassa? eihän se ole koreilua jos sen on hankkinut vaan siksi ettei ihmiset tietäisi minun olevan lestadiolainen.
Eikö voitaisi ihan rauhassa väitellä asioista. Eikö teitä kiinnosta ex-lestadiolaiset, jotka valittavat saaneensa mielenterveysongelmia uskonnon tähden tai jotka surevat kurjaa lapsuuttaan.
Onko se väärin että kysyy miksei lapsena ja nuorena saanut olla kuin muut? Monesti koulussa kiusataan lestadiolaisia. Lapsena harmitti kun jäi pois teatterista, elokuvista kun muut lapset osallistui innolla matkoihin. Muut tytöt näytti korvakoruja ja olivat ylpeitä kun heillä oli sellaiset. Oli myös keskustelua TV-ohjelmista. Yläasteella oli meikki ja diskot. Oppilaat juttelivat mitä tapahtui diskossa tai viikonloppuna. Aina oli itsellä todella ulkopuolinen olo. Myöhemmin jutut vaihtuivat siihen mitä tapahtui baarissa ja millaisia miehiä he olivat tavanneet. Vielä myöhemminkin on usein kysytty esim. "oletko sä joku lestaadiolainen vai miksi sulla ei ole korvakoruja". Jossain vaiheessa kun koulussa kiusattiin oppi kieltämään koko uskonnon ja valehtelemaan että TV on rikki tai että en hanki korvakoruja koska pelkään verta.
Varsinkin kun pienellä paikkakunnalla, jossa ei ollut muita lestadiolaisia eikä ollut edes sisaruksia. Kaverit olivat ei-uskovaisia. Niin moni asia jäi mieleen. Tuli sellainen olo että usko on taakka josta haluaa mahdollisimman pian eroon. Nuorena odotti että pääsisi täysikään ja saisi muuttaa pois kotoa niin saisi tehdä niitä syntejä jotka lapsena kiellettiin. Myöhemmin tunne tuli ettei kuulu lestadiolaisiin, mutta ei ei-uskovaisiinkaan.
En tiedä ymmärtääkö kukaan minua, mutta haluaisin ottaa selvää miksi tällaisia sääntöjä oli ja mihin ne perustuvat. Tiedät että raamattuun. Mutta esim. telkkarista tulee paljon hyvääkin tulee asiallisia dokumentteja ym. ja mitä nappi korvassa? eihän se ole koreilua jos sen on hankkinut vaan siksi ettei ihmiset tietäisi minun olevan lestadiolainen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta sen tiedän, että minua ällöttävät korvakorut, varsinkin sellaiset lihaan pistettävät. Ja niiden käyttäjätkin yleensä.
mikäs kirjoitus toi nyt oli?
Onhan tässä nyt sen verran järkeä, että rasismilla viitataan rotusyrjintään (race = rotu, racism). Uskontoja taas ei voida mieltää roduiksi.
Uskonto jo leviää suvun mukana isältä pojalle. Eroon et pääse. Uskonto joka vaatii tietynlaista käytöstä ja tekee ihmiset erilaisiksi kun mitä muut on. Rodusta tässä on kysymys eikä uskosta.
Lars Leevi Lestadiuksen takoistus oli tehdä kansa raittiiksi, vähentää rikollisuutta, edesauttaa siveellisä elämää ym... ja niin tämä toteutteettiin sillä että keksittii yhteys kristin uskoon koska eihän kansa muuten tottele kuin pelottelemalla.
(jälkeenpäin keksityt säännöt kuten TV-säännöt ovat surkeata huijaustaja kansan ahdistamista). Mutta onhan niitä onnellisiakin lestadiolaisia olemassa.
kenttiä, itte on tyytyttävä norttiin. Eim kannata kenttiä kuulema tehä muutamalle tuhannelle lestalle
Ei kai ihan ole tajunneet mistä uskossa on kyse.
Eihän uskossa ole tavoista ja käskyistä vaan armosta ja rakkaudesta.
Jos sun vanhemmat on kuvitelleet, että jotenkin kirkkaamman kruunun saa jos ei pidä korviksia ja olisi parempi kuin muut nuo syntiset niin silloin se on valitettavaa.
Ei teot pelasta, mutta onhan ne hyviä nuodattaa kuitenkin noudattamisen tulisi tulla omasta vapaasta tahdosta ja Jumalan vaikutuksesta ei väkisin käskemällä.
Säliksi käy kun opetus seurakunnassa on niin kummallista lestadiolaisilla. Erityisesti juuri lapsia käy sääli, vaikka kyllä ne pärjää yleensä kun niitä on niin paljon ja useimmin ne juuri on niitä koulukiusaajia. Johtunee siitä kun he vihavat ja pitävät muita huonompina ja se tulee seurakunnasta ja sen opetuksesta.