Tää on kamalaa. Oon ihan yksin.
Parhaalla kaverilla on poikaystävä, toiseks parhaalla kihlattu ja vauva, muillakin kamuilla poikaystävät ja omat menot. Mä vaan oon jääny junnaamaan siihen että mulla ei oo ketään ja viikonloppusin oon vain yksin.
Tuntuu että mä kohta poksahdan tähän epätoivoon. Pitääkö munkin ottaa ensimmäinen vastaantuleva jätkä seurustelukumppaniksi ettei tartte olla yksin iltoja? :(
Parhaalla kaverilla on poikaystävä, toiseks parhaalla kihlattu ja vauva, muillakin kamuilla poikaystävät ja omat menot. Mä vaan oon jääny junnaamaan siihen että mulla ei oo ketään ja viikonloppusin oon vain yksin.
Tuntuu että mä kohta poksahdan tähän epätoivoon. Pitääkö munkin ottaa ensimmäinen vastaantuleva jätkä seurustelukumppaniksi ettei tartte olla yksin iltoja? :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kannata ottaa ensimmäistä vastaantulevaa. Jos kaikki nykyiset ystäväsi ovat varattuja, etkä tahtoisi viettää iltoja yksin, tutustu uusiin ihmisiin, jotka ovat vielä sinkkuja. Eikä se että on vakituisessa parisuhteessa ole aikuisuuden merkki. Nauti vapaudesta, ja kun se oma rakas tulee vastaan, nauti siitä. Ei pidä surra sitä mitä ei ole, vaan nauttia siitä mitä on.Parhaalla ystävälläsi esimerkiksi on nyt vauva, tarkoittaen että seuraavat kymmenisen vuotta hän on sidottuna täysin tähän naperoon ja sen jälkeen vielä noin 8 vuotta maksaa ja huolehtii samasta pallerosta.
Nauti vapaudesta, kun vähiten sitä odotat, sopiva kumppani tulee sinuakin vastaan
Mulla on nykyään sama tilanne, paitsi että oon jätkä. Yksinäisiä viikonloppuja ja välillä sietämätöntää tuskaa tämän asian kanssa. Mutta onneksi oon saanut uusia ystäviä ja kavereita. Monet tosin yli viisikin vuotta itseäni nuorempia. Joten eihän tälläinen tilanne tietysti loputtomasti korjaannu uusilla kavereilla... Täytyy vain luottaa siihen, että peli ei ole vielä menetetty. Ei vaikka miten tuntuisi siltä.
Koita pärjätä. :)
Et kyllä yhtään aikuistu, jos kerran luokittelet kaverisikin tyyliin: ''Paras, tokaks paras, kolmanneks paras''
Ja netistä saa kyllä hyviä ystäviä. Menet vain foorumeille.
kyllähän ne voi luokitella, on minullakin ns. se kaikkein lähin ystävä kenen kanssa olen eniten eli "paras kaveri", tuo "tokaks paras" meinaa vain hyvää ystävää joka ei kuitenkaan ole ihan niin läheinen kuin se "paras" ja "kolmanneksi paras" varmaan meinaa tavallista ystävää kenen kanssa usein hengailee
Et oo yksin, jos nyt siltä tuntuu. Joka paikkakunnalla asuu nuoria aikuisia joista puolet on sinkkuja, ja niihin törmää mitä yllättävimmissä paikoissa ^^ Monilla ihmisillä on perhe vasta kun ne on 25 tai päälle, hyvin harvat löytää puolison suoraan koulunpenkiltä päästyään. Jos opiskelet, nauti siitä ja käy vaikkapa kahvilassa sun muissa tilaisuuksissa, itse en tiiä paljon tilaisuuksia kun olen tämmösessä maalaislukiossa. Jos taas et opiskele pääsääntöisesti, niin voit lähtä mukaan moneen projektiin, tai jopa ulkomaille erilaisiin tehtäviin kuten kehitysaputyöhön :) On monia reittejä tavata ihmisiä, mutta minusta huonoin on mennä baariin koska kännissä ihmiset vaikuttavat aivan toiselta kuin miltä oikeasti ovat. Itse olen löytänyt paljon uusia ystäviä helluntai- seurakunnan nuortenilloista, jossa suurin osa ihmisiä on päälle kakskymppisiä. Ja uskovat ihmiset ovat kokemukseni mukaan yllättävänkin suvaitsevaisia ja kilttejä :) Mutta älä turhaan huolehdi poikaystävästä, se luultavasti tulee kohdallesi kun sopivaan törmäät. Harva ihminen on sellainen jonka kanssa pystyy olemaan elinikänsä saati vuottakaan. Eli kyllä kohtalo johdattaa sinulle sopivan kun sellainen löytyy
Ehkä sinun todella kannattaisi tutustua uusiin ihmisiin, on monia, jotka menevät naimisiin vaikka lähempänä 30v kuin 20v. Eikä seurusteluakaan välttämtää aloiteta ennen 25v. Se riippuu ihmisistä. Eikö voisi aikuistua, vaikkei seurustelisikaan... lapsista puhunmattakaan.
Voi kun kuulostaa tutulta. Sama tilanne on nimittäin täällä. Ei poikaystävää, ei ketään todella läheistä ystävää ja yksin viikonlopun (kuten muidenkin päivien) viettäminen on jo kaava. Nekin harvat ystävät mitä minulla on ovat täysin eri maata kuin minä. Luonteeltaan, päätöksiltään, kiinnostuksen kohteiltaan.
Yksin on tosiaan oikea sana tähän.
:D Ei sun tarvitse mennä heti seurustelemaan vaan sen takia, että muutkin tekee niin! Kannattaa odottaa, että se oikea tulee eikä vaan ottaa ketä tahansa. Ite oon kohta 17 w, en oo koskaan halannut/pussannut/tai ees puhunu hirveesti poikien kaa, koska suurin osa tääl päin on idiootteja.. :/
Itekin tunnen itteni aika usein yksinäiseks..