Taas yksin. Mies on illat ja viikonloput töissä, minä päivät. Yhtään kaveria tai ystävää en ole saanut tältä paikkakunnalta ja entiset kaverit on satojen kilometrien päässä.
Pelkään, että jos jään yksin tänne ajatusteni kanssa, tulee niin paha olo, etten kestä. Masennus on alkanut taas tehdä tuloaan.
Tekis mieli kysyä yheltä työkaverilta, onko sillä jo suunnitelmia tälle illalle, kun se vaikuttaa mukavalta tyypiltä. No, eihän mulla etes ole mitään yhteystietoja :/
Yksin en uskalla lähteä mihinkään.
Pelkään, että jos jään yksin tänne ajatusteni kanssa, tulee niin paha olo, etten kestä. Masennus on alkanut taas tehdä tuloaan.
Tekis mieli kysyä yheltä työkaverilta, onko sillä jo suunnitelmia tälle illalle, kun se vaikuttaa mukavalta tyypiltä. No, eihän mulla etes ole mitään yhteystietoja :/
Yksin en uskalla lähteä mihinkään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaikka?
tähän iltaan.
tuo oli vähän tylyä ja tukahduttaa kaikki vastaamishalut keneltä tahansa. Oikeasti vain haluaisin ottaa yhteyttä tuohon työkaveriin ja saada jostakin vakuuttelua sille, että se olis hyväksyttävää.
olen saanut monta kaveria työpaikan kautta, myös parhaan ystävän, joten se on kannattanut (siis työpaikan vaihto. Olen tehnyt niin, että olen rohkeasti kysynyt numeron tai antanut oman numeroni. Jopa kerran soitin pe illalla töihin ja kysyin töistä työkaverin numeron. (meillä on lista jossa kaikkien työntekijöiden numerot)
Rohkeasti vaan, mitä sitä liikaa miettimään.
ens viikolla mennä ihan naamatusten pyytämään tätä työkaveria kahville tai jonnekin. Haluan tutustua ihmisiin. Haluan tutustua tuohon ihmiseen.
Ujous voi kuitenki iskeä ja tunnen tungettelevani. Ehkä ois parempi tosiaan olla ajattelematta liikoja. Ei se siitä rikki mene, vaikka kysyykin.
tietenkin menet työkaveria pyytään kaffelle, ihmiset tekee niin. Työkavereista voi tulla tosi hyviä ystäviä. Tai sitten ainakin kavereita, joiden kans voi läpistä jotain hassua. Tai työkaverin kautta voi tutustua johonkin, josta tulee ystävä.
Aika monilla ihmisillä on vähemmän ystäviä kuin ne haluais, ei ole yhtään tungettelevaa yrittää ystävystyä ihmisten kans, luultavasti nekin haluaa ystävystyä, niillä vaan ei ehkä ole rohkeutta senkään vertaa kuin sinulla, tai sitten ei ihan yhtä suurta tarvetta uusille ystäville.
mene sitä mihinkään pyytämään. Mitä seki nyt ajattelis, jos menisin änkyttämään sille jotain epäselvää. Luulee vielä, että mä oon joku hullu, joka on ottanu sen pakkomielteekseen ja josta on parempi pysyä erossa. Ei normaali ihminen käyttäydy noin. Että jännittää niin, ettei pysty kokonaista sanaa sanomaan kunnolla.
Kyllä se tossa viikonloppuna tuntu helpolta, mutta kun tänään näki sen... Ei vaan tule mitään. Ei ihmissuhteita mulle, niin kai se vaan on. Pitää oppia kestämään.
nim. jos lähettyvillä on sopivaa maastoa koiran ulkoiluttamiseen ja mieskin on suostuvainen ja on päivisin kotona.
Kokemuksesta tiedän, että koiraa ulkoiluttaessa tulee paljon ainakin juttukavereita. Minulle tuli valtavasti tuttavia ja useampia hyviäkin ystäviä niiden parinkymmenen vuoden aikana, kun meillä oli koiria.
Enää emme kuitenkaan voi ottaa uusia koiria. Ikä ja terveys asettavat omat rajoituksensa.
Koiran kanssa voisi myös harrastaa yhtä sun toista. Aluksi voisi käydä koulutuksessa ja myöhemmin ehkä näyttelyissä ym. Sieltä saisi myös tuttavia.
Tosin koira myös sitoo paljonkin.
Meille koirien kanssa touhuaminen oli kuitenkin elämäntapa.