Arvelluttaa tälläinen asia, että voiko toista lasta rakastaa ihan oikeasti yhtä paljon kuin sitä ensimmäistä? Tää on varmaankin monen mielestä typerä kysymys, mutta monesti mietin, että miten mä muka voisin rakastaa ketään yhtä paljon kuin tätä tyttöä!? Tuntuu, että oon ihan täydellisen hurahtanu meidän lapseen, se vaan on oikeesti niin loistava tyyppi, joka ei turhista kitise ja osoittaa uteliasuuttansa. Rakastaa olla huomion keskipisteenä ja koittaa varastaa hymyjä vierailta ja tutuilta. Flirttailee ja keimailee minkä kerkiää!
Siis, kuinka oi kuinka, sitä voi rakastaa jotain muutakin tai toistakin yhtä paljon ja ehdottomasti? Vai voiko sitä? oikeesti?
Siis, kuinka oi kuinka, sitä voi rakastaa jotain muutakin tai toistakin yhtä paljon ja ehdottomasti? Vai voiko sitä? oikeesti?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mietin tuota ihan samaa ennen kuopukseni syntymää, voisinko rakastaa tulokasta yhtä paljon kuin rakastan esikoistani? Miten voisin? Mutta kun kuopus vihdoin syntyi, huomasin että sydämeen mahtuu rakkautta rajattomasti, eikä rakkaus kuopusta kohtaan vie mitään pois esikoiseltani. Rakastan molempia aivan yhtä paljon. He ovat kaikkeni. Sydän ei ole astia, jonka tilavuus rajallinen=)
Minulla on 4 lasta, ja rakastan heitä kaikkia yhtä paljon, mutta jokaista ihan eri tavalla, jokaisen oman persoonan mukaisesti.
Minulla on 8 lasta ja rakastan heitä kaikkia. Jokainen lapsi on oma persoonansa ja ainutlaatuinen. Jokaisella on se oma vallottava ilmeensä, hymynsä, olemuksensa joka pakahduttaa
sydämeni ja saa tuntemaan suurta rakkautta ja onnea juuri tämän lapsen olemassaolosta.
Rakkautta vaan riittää kaikille.
Mun kaverin aviomies kerran tilitti mulle miten vaikea on rakastaa nuorimmaista lasta (yht 2 lasta)
Eka oli helppo lapsi. Ilonen ku mikä. Toisella koliikki ja syntyny vintiöks. Kasvatuksesta voin sanoo et molemmilla sama kuri. Molempia halataan yhtäpaljon jne. Siinä ei vikaa.
Mä lohdutin sitä lasten isää et hei, susta vaa tuntuu tolta. Oikeasti sä rakastat molempia. Onhan se tietty helpompi rakastaa helppoa lasta kun vaikeaa. Mut vaikealle sä joudut antamaan enemmän itsestäsi ja sitä kautta näytät niin lapselle kuin itsellesi että rakastat vaikeaakin lasta. Jokkainen vanhempi tietää miten paljon esim koliikkinen vauva tarvitsee. Siihen uhrataan enemmän aikaa ja huomiota. Se turhauttaa ja raivostuttaa.
Mutta uskon että vaikka näin tuntuu joskus, niin silti. Normaali vanhempi rakastaa kaikkia jälkeläisiään yhtä paljon. Joskus rakkaus näkyy tiukassa kasvatuksessa toisinaan hemmottelussa.
eikä sitä oikein kukaan usko ennenkuin kokeilee. Ensin mietitään voiko lasta koskaan rakastaa yhtä paljon kuin sitä kumppania, sitten mietitään voiko muka toista, kolmatta, jne lasta rakastaa yhtä paljon kuin edellisiä... mutta niins e vain yleensä menee :D samaa mietin minäkin ennen kuopuksen syntymää ja näin se on nähtävä. Rakkaus pirulainen ei hupene mihinkään :D
***
Onhan niitä äitejä jotka eivät voi rakastaa esim. toista lastaan tai rakkaus esikoiseen "kuolee" kun kakkonen syntyy tai sitten jossain muussa vaiheessa. Mutta uskon, että tunne-elämältään tasapainossa oleva äiti rakastaa jokaista lastaan tasapuolisesti.
Paitsi että joiltakin vanhemmilta äideiltä olen kuullut, että lapsi, joka on pienenä vaatinut paljon vanhempien vaivannäköä, esim. sairauksiensa vuoksi, on aikuisena rakkaampi kuin muut lapset. Minusta tämä on aika hämmästyttävää.
ekan kanssa kaikki on uutta ja ihmeellistä niin hyvässä kuin pahassa. Tunteet on ihan uusia ja outoja joita ei muiss ayhteyksissä ole vastaavia tuntenut, vertaa vaikka siihen ensirakkauteen..
Kyllä sitä toistakin rakastaa ihan yhtälailla vaikka se tuntuu mahdottomalta nyt kun kaikki kohdistuu siihen yhteen ainoaan. Tai itseasiassa voi käydä jopa niin että sitä uutta tulokasta rakastaa enemmän tai toisella lailla.
Itse en usko että kukaan kuitenkaan rakasta akaikki alapsiaan ihan samalla tavalla on se sitten yhtä paljon tms se määre niin erilaisia ihmisiä kohtaan tunteetkin ovat tavallaan erilaisia. Ei siis voi olettaa että aina kun lapsi syntyy niin se tunne on sama kun se lapsikaan ei ole sama ja samanlainen.