Eli oltiin nyt kesälomalla ulkomailla. Samassa hotellissa meidän kanssa oli ruotsalainen perhe.
Siinä perheessä oli joku mun ikänen, ihan älyttömän hyvännäkönen jätkä.Siinä vierähti sitten viikko ja vannoin aina että SEURAAVANA päivänä meen jutttelee. Siitä ei sitten tullut mitään, en saanut kerättyä rohkeutta mun kielitaidoilla.Odotin jokapäivä että nään sen, katseet osu aina hyvin kohdilleen. Tiesin että ihan minä päivänä vaan voi olla vika päivä et nään sen. Nyt ollaan suomessa, enkä enää saa sitä mun mielest pois. Mitään muuta en enää ajattelekkaan. Harrastukset on ruvennut tylsistyttämään. Tää on kauheeta. :( En enää kestä.
Siinä perheessä oli joku mun ikänen, ihan älyttömän hyvännäkönen jätkä.Siinä vierähti sitten viikko ja vannoin aina että SEURAAVANA päivänä meen jutttelee. Siitä ei sitten tullut mitään, en saanut kerättyä rohkeutta mun kielitaidoilla.Odotin jokapäivä että nään sen, katseet osu aina hyvin kohdilleen. Tiesin että ihan minä päivänä vaan voi olla vika päivä et nään sen. Nyt ollaan suomessa, enkä enää saa sitä mun mielest pois. Mitään muuta en enää ajattelekkaan. Harrastukset on ruvennut tylsistyttämään. Tää on kauheeta. :( En enää kestä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ruotsalaiset ne on nättiä kansaa.
Eikä ole henkilöllisyydestä hajuakaan? =(
Mutta tämä on niitä asioita jotka aikansa korpeavat ja sitten unohtuvat, tuskin aivan kokonaan koskaan mutta suurimmaksi osaksi..
Kunhan vaan et anna tämän vaikuttaa harrastuksiin tai kouluun.
ei oo henkilöllisyydestä tietoa ;S
Saa nähä pystynkö unohtamaan,en oo semmonen joka ihastuu tost noin vaan. Sit ku tommoi tuodaan näytille niin se asuu jossain perseessä.
Mut kiitti vastanneille ;D
Itsellä hieman samanlainen kokemus vuosien takaa, oli aivan sairas olo kun tulin kotiin matkalta. Mutta 2-3 kuukauden päästä olin taas oma itseni. Joten pahalta voi tuntua, mutta ohi se menee jossain vaiheessa ja muutkin asiat alkavat taas kiinnostaa :)
Tulee ain kyyneleet silmiin ku kuulee ruotsalaist musaa :'D
Mut joo nyt piristyn, ei täs tuu muuten mitään.
..mulla on vähän samanlainen juttu...ihastuin erääseen tarjoilijaan kreikassa ja hänkin tuntui olevan kiinnostunut minusta...noh, kaksi viikkoa vierähti ja ei siitä mitään tullut..joka kerta kun menin tämän ravintolan ohi(siis joka päivä, koska hotellini oli siinä vähän matkan päässä) niin hän hymyili minulle ja kerran hän jutteli siinä jonkun kaverinsa kanssa ja kun kävelin siitä ohi niin hän sanoi kaverilleen jotain ja tämä kaveri kääntyi katsomaan minua...eipä tämä tarjoilija tiennyt että se oli viimeinen kerta kun minut näkisi koska lähdimme seuraavana päivänä...
mutta kyllä se ajan kanssa...ei varmaan ollut mitään apua tästä mutta halusin vain kertoa kokemuksestani...
Kiva et muillaki on tälläsiä kokemuksia. Kertomaan vaan lisää jos tulee.
;(
Mulla oli melkeempä sama homma ulkomailla, mutta se oli ihan suomalainen. Hymyiltii välillä toisille ja kateltii kokoaja toisia, vannoin aina että no huomenna, mutta eipä tullu mitää tehtyä. Noo, kotia ku pääsin nii sen jätkän kuva melkee niinku käveli galleriassa vastaan. Parin päivn päästä huomasin että tää jätkä on mun vieraslistalla. tästä on jo melkee vuosi, mutta mitää ei oo tullu sanottua, kummallakaa. Damn.
hei vähä hyvä tilanne ! meet vaa puhuu jotain et muistaks ku oltii samaa aikaa eteläs yms.