minä....

vaihda nimeä.

No meitä ärrävikasia on muitakin ja kukin on selvinnyt miten kuten. Tietysti tuo ärrien kiertely voi olla ihan hyvä juttu joskin vähän hankala. Toisaalta kun antaa vaan ihmisten tottua siihen ärrävikaan niin ajanmyötä se ei ehkä merkitse enään niin paljoa.

Toisaalta on hankalaa kun ylipäänsä puhutaan ärräviasta, kysehän on enemmänkin puhutun kielen heikkoudesta, toisaalta onhan ns. ransalainen ärrä eikä sitä sanota ärräviaks vaan se on ranskalainen ärrä. Eli mulle ainakin sanottiin että sulla on vaan ranskalainen ärrä ja so it.

No ei ihmekkää ku jännität uuteen kouluun menoa ku sun opettaja on huomauttanu siitä!
Opettajan ei saisi huomautella toisten esim. lukihäiriöstä, R -viasta, S -viasta tai vaikkapa puhehäiriöstä!
Opettajalle kuuluu opettaminen, ei huomauttelu!!!
Mutta, sä voisit saada sympatiapisteet ittelles siitä ku sanoisit että sulle on tehty kielijänne leikkaus ettet sillä pysty sanomaan R -kirjainta kyllä sitte FIKSUIMMAT sen ymmärtää.
Niin ja siitä vielä jos alat seurustelemaan yläasteella niin ei ihastunu ihminen huomaakkaa sun R -vikaa :)
Mutta tsemppiä yläasteelle!!!

Tiedätkös mitä, tässä viime vuonna hyvä ystäväni, jonka olin tuntenut jo sitä ennen kolme vuotta ja jonka kanssa olin ollut viikottain tekemisissä, pitkiä keskusteluja - hän mainitsi, että "kun minullahan on tuo ärrävika."

Minä olin ihan että :-O

Jos kaveri ei olisi sitä minulle maininnut, ihan täydestä olisi mennyt. Ei minulle tullut mieleenkään hänen puhettaan kuunnellessa, että hänellä on jokin ärrävika! Ei se vaan pistänyt korvaan, ei ollenkaan. Eikä pistä vieläkään. Kaverille ärrävika oli arka paikka, tietenkin - luuli varmaan, että minä hienotunteisuuttani olin, että "enhän minä sitä ollenkaan huomannut!"

Mutta kun en huomannut, oikeesti!

Voi helvetti, pitäisi jonkun käydä potkasemassa sitä sinun opettajaasi, kun on aiheuttanut sinulle tuommoisen pelon!

Mene rohkein mielin yläasteelle! Jos joku sinun ärrävikaasi siellä puuttuu, niin hävetköön aivotonta käytöstään. Ihmisillä on erilaisia tapoja puhua. Kaikilla on erilainen ääni. Joku änkyttää, joku nauraa hassusti, joku sössöttää, joku puhuu turkua :D

Minä muuten puhun turkua, valitettavasti. Siitä nuotista ei pääse pirukaan eroon. Viidennellä luokalla opettaja puuttui puheeseeni lukiessani runoa "Jaakko Vaakko Vesirotta" ja moitti intonaatiotani kohdassa "totisesti piina!" Minä en kuullut mitään eroa hänen esimerkkinsä ja minun puheeni välillä. Vaan siitä minua sitten kiusattiin loppuvuosi. Naurettiin, että sanopa "säilykepurkki", sano "totisesti piina" ja kun sanoin, niin naurettiin lisää. Nyt ymmärrän, että sanoin "säilykeppurkki" ja "totisestippiina", mutta oikeesti - oliko siinä nyt niin suurta eroa, että piti ruveta toista nälvimään sen tähden?!

Ihan älytöntä. Suomi on murteita täynnä. Menisivät vaikka savoon katsomaan, miten ihmiset siellä puhuvat!

Sinä olet herkkä, hieno nuori ihminen, pää pystyyn! Rohkeasti vaan, kyllä sinä pärjäät! Jos joku ei tahdo olla sinun kanssa ärrävikasi tähden (ihmettelen kyllä kovin, jos sellaisen mukaan kavereita valkataan, missään), niin sano itsellesi, että tuollaisen aivottoman, itsekeskeisen ja typerän ihmisen kanssa sinulla tuskin olisi ollut hauskaa kuitenkaan. Niinkuin ei sinulla olisi ollutkaan, et sinä sellaisia ihmisiä tarvitse. Sinua olisi kuitenkin ruvennut ärsyttämään, ettei kaverilla ole aivoja. Se, ettei ole aivoja, eikä empatiakykyä, eikä kykyä ystävällisyyteen - se on satakertaisesti nolompaa ja onnettomampaa kuin vähän erilainen tapa puhua!

*tsemppihali*

Hyvin se menee! Onnea uudelle, jännälle kouluvuodelle!

Kiitos vastanneille. En voi vaihtaa nimeä koska kaikki meiän luokkalaiset jo tuntee mut. Perjantaina koulu alko ja mulle tuli ihan mukava luokanvalvoja=). Pelkäsin mennä kouluun sillä jos siellä kysyttäisiin nimejä mutt siel kyseltiinki listan avulla...se oli suuri helpotus. Olin Maanantaina kipee eli tänään en päässy kouluun. Soitin yhelle meiän luokkalaiselle ja kysyin mitä oivat koulussa tehny. Kuulemma ekalla tunnilla oli menty ymprään istumaan ja yks seisoi aina kesellä.
Keskellä olia kertoi oman nimensä ja mitä oli tehny kesälomalla. Ku mä tuon kuulin nii alkoin melkein itkemään heti ku olin lopettanu puhelun nii itkin. Menin äiskän luo ja sanoin siit et koulus oli ollu semmost. Kysyin äiskältä että voiko se soittaa sille opelle joka pitää niit tuntei joka maanantai ja sanoo et mulla olis vähä tälläst ongelmaa mut se vaa sano et " ei se auta muu ku mennä psygiatrille ja siin menee se koira raha". Mut eiks kallon kutistjalle mee hullut?...eli oonko mä sit niiku hullu ku en uskalla sanoo koko luokan ees ärrää. toivottavasti saitte selvää.